Työnilo ei synny tyhjästä

Toukokuun ensimmäinen on meille perinteisesti kevään, opiskelun ja työn juhlaa. Tänä vuonna vietämme vappua harmillisesti keskellä yhä syvenevää hoitoalan työmarkkinataistelua ja lakonuhkaa kunta-alalla.

Julkisen alan työtaistelutilanteet eivät ole vain työmarkkinaosapuolten päänsärky, vaan ne kytkeytyvät mitä vahvimmin harjoitettuun julkisen talouden talouspolitiikkaan ja näiden alojen sääntelyyn lainsäädännön kautta. Valitettavasti niin hoito- kuin opetusalan hätähuudot ovat kaikuneet Marinin hallituksen kuuroille korville.

Ainoa vastaus on ollut yleensä entistä tiukempi lainsäädäntö ja kriteeristö, mutta ei resursseja niiden toteuttamiseen. Hoitoalalla pykäliin on kirjattu mm. hoitotakuu ja vanhustenhoidon henkilöstömitoitus, mutta toteutukseen ei ole varattu sen paremmin rahoitusta kuin henkilöstöresursseja. Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa pahentaa eläköitymisen lisäksi henkilöstön pätevyysvaatimusten nousun osuminen samoille vuosille.

Hoitoalankaan kuormitus ei tule yllätyksenä, sillä resurssipula on muhinut jo vuosia ja koronapandemia pahensi sitä entisestään. Viime syksynä uutisoitiin Tehyn kyselystä, jonka vastaajista lähes 90 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa.

Vajaa rahoitus uhkaa myös koko sote-uudistusta. Sote-uudistuksen pitäisi lisätä palvelujen laatua ja saatavuutta, mutta tavoite on uhattuna ilman riittävää rahoitusta. Palkkaharmonisaatio, tietojärjestelmäkustannukset, lisääntyvät hallintokulut sekä monet muut tarvittavat investoinnit nostavat sote-menojen kustannuksia vuosiksi eteenpäin.

On hallituksen vastuulla osoittaa hyvinvointialueille riittävä rahoitus hoitajien palkkaamiseen ja koronan aiheuttamien hoitojonojen purkamiseen. Hoitojonojen purkamista voi entisestään hidastaa hallituksen päätös leikata KELA-korvauksia tässä tilanteessa. Hoitovelka ja työtaakan alle väsyneet hoitajat tulevat meille pitkän päälle kalliiksi.

Vappuna maaseudulla monet aloittavat pelto- tai pihatöitä kasvun ihmeen äärellä. Paitsi että tänä vuonna maatalouden kylvötyöt ovat uhattuna, koska alan entuudestaan heikko kannattavuus sai vakavan iskun Venäjän hyökkäyssodan alettua.

Häiriöt energia- ja lannoitemarkkinoilla uhkaavat jäädä pitkäkestoisiksi ja vaikeasti ennakoitaviksi. On absurdia, että ruuan hinta nousee, mutta tuottajilla ei meinaa rahat riittää sen tuottamiseen. Hallituksen kriisipaketitkaan ei taida ehtiä ajoissa maatalouden ahdinkoa helpottamaan, ja osa tuesta valuu ”hömppäheinälle”, vaikka kaikki panokset tarvittaisiin ruuan tuotannon tukemiseen.

Tärkeintä viljelijöillekin on saada työstään riittävä tulo, eikä elää satunnaisten pelastuspakettien varassa. Siksi maatalouteen tarvitaan myös pitkäjänteisiä muutoksia. KD on tänä keväänä julkaisut oman kymmenien kohtien ohjelman maatilojen elinvoiman ja energiahuollon tukemiseksi myös pitkällä tähtäimellä.

Ihmisten hengen ja terveyden sekä ruuantuotannon turvaaminen ovat valtion tärkeimpiä tehtäviä ja osa kansallista turvallisuutta. Näilläkään aloilla työnilo ei synny tyhjästä.