Käräjäoikeuden päätös tapauksessa ”Risto” tai ”Marko”
Tapaus “Marko” tai “Risto” on nyt saanut käräjäoikeuden päätöksen. Kyseessähän on salanimellä tunnettu mies, joka joutui vuosia maksamaan elatusmaksuja toisen miehen lapsesta. Iltalehden mukaan lapsen äiti joutuu maksamaan osan elatusmaksuista takaisin. Toivottavasti hovioikeus ei muuta päätöstä, tai määrää äidille lisää maksuja.
Olen seurannut jupakkaa mediasta ja minun on aina tehnyt mieleni esittää tälle naiselle muutamia kysymyksiä.
Ensin kysyisin, millainen naiskuva tämän äidin mielestä kehittyy pojalle, kun pojalle kunnolla valkenee, millaiseen petokseen oma äiti on kykenevä.
Toiseksi kysyisin, miltä tuntuu elättää lasta oikeudettomasti saaduilla rahoilla.
Viimeiseksi kysyisin, miten tämä äiti aikoo opettaa lapselleen oikean ja väärän eron, kun ei itsekään sitä tiedä.
Tässä linkki iltalehden uutiseen.
Tämä äiti oli itse vaatinut elatusta pettämältään mieheltä. Lisäksi tulee muistaa, että elatussopimuksen purkamista vaati pojan edunvalvoja. Herääkin kysymys, miksi pojalle on ylipäätään määrätty edunvalvoja.
Ilmoita asiaton viesti
Jos katsomme YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 3. artiklaa, niin sen ensimmäisen kohdan mukaan käytännössä kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä lähtökohtana on lapsen etu.
Toinen kohta määrittelee sen, että sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden tulee kunnioittaa lapsen huoltajien, yleensä äidin ja isän oikeuksia ja velvollisuuksia. Tästä osaltaan myös seuraa se, että käytännössä lapsen etu ei välttämättä ole yhtä suuri kuin lapsen huoltajien etu, kun huoltajat itse määrittelevät omat etunsa käytännössä. Lapsen edun määritteleminen sen sijaan käytännössä hankalampi asia, jos lapsen huoltajat eivät pääse asioista sopuun keskenään.
Lähde: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2#idm46111191827520
Käytännössä lapsella tuli tuossa tilanteessa olla edunvalvoja siksi, että lapsen äiti ei osannut tehdä eroa omien etujensa ja lapsen etujen välillä. Tämä ei ole pelkästään rahallinen kysymys, vaan lapsella on oikeus tuntea, jos mahdollista, biologinen isänsä, sillä lapsi on voinut periä isänsä puolelta geenejä, jotka saattavat altistaa tai aiheuttaa hänelle sairauksia tai muita vaivoja tulevaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
No ei ole.
Ensisijainen viranomainen on lastenvalvoja ja jos siellä ei päästä sopuun, käräjäoikeus joka voi tehdä olosuhdeselvityksen.
Lastensuojeluviranomaisilla ei normaalisti ole mitään roolia huoltajuuskiistoissa, ellei ole syytä epäillä väärinkäytöksiä lasta kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Teoriassa asioiden tulisi olla tuolla tavalla, mutta käytännössä etenkin vieraannuttamistapauksissa vieraannuttaja pyrkii saamaan viranomaiset tueksensa. Tämä on aihe, josta ei yleensä keskustella, mutta siitä voi löytää mainintoja satunnaisesti. Lainaan tässä Marleena Jokisen lapsioikeuden gradua nimeltänsä ”Lapsen vieraannuttaminen hovioikeuden ratkaisukäytännössä” ja otan siitä lainauksen sen sivulta 28:
”Lähivanhempi hankkii itselleen niin sanottuja tukihenkilöitä, jotka saattavat jopa kokonaan uskoa hänen väitteensä. Jopa lääkärit ja sosiaalityöntekijät voivat olla tällaisia tukihenkilöitä ja antaa oikeudelle lausuntoja ainoastaan lähivanhemmalta saatujen tietojen perusteella.”
Lähde: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64641/Jokinen.Marleena.pdf?sequence=1
Esimerkiksi lastensuojelun työntekijöistä saattaa tulla tällaisia tukihenkilöitä, joihin Jokinen viittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen kommentoin väitettä, että lastensuojeluviranomaiset olisivat jotenkin AINA mukana huoltajuuskiistoissa. Kuten sanottu, tavallisesti heillä ei ole mitään roolia asiassa jos minkäänlaisia väitteitä tai epäilyksiä lasta kohtaan tehdyistä väärinkäytöksistä ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Huoltajuuskiistoissa pitää kuitenkin ottaa huomioon se vaihtoehto, että lastensuojelun viranomaiset on manipuloitu siihen mukaan. Toinen kysymys on sitten se miten lastensuojelun viranomaiset lopettavat kyseisen huoltajuuskiistan käsittelyn sen jälkeen, kun on huomattu, että lastensuojelun toimiin sen suhteen ei ole tarvetta. On myös syytä muistaa, että huoltajuuskiista voi olla lapsille hyvin rasittava, jos he joutuvat siinä tilanteessa valitsemaan puolensa vanhempiensa välistä.
THL:n mukaan n. 30000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron ja noin 90 % näistä tapauksista huoltajat sopimaan tilanteen ilman käräjöintiä:
Lähde: https://thl.fi/aiheet/vakivalta/tyon-tueksi/vaativat-erotilanteet-ja-eron-jalkeinen-vakivalta
Tuolla perusteella huoltajuuskiistassa on aina kyse jonkinlaisesta kriisitilanteesta ja konfliktista, joka saattaa eskaloitua. Siksi olisi hyvä tietää kyseisen kiistan juurisyyt ja reagoida niihin asianmukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä puhut nyt Petri ääritapauksista, joissa asiat ovat kärjistyneet. Ei kukaan kiistä etteikö niitäkin olisi.
”Normaalisti” riita-asioissa käräjäoikeus ei edellytä lastensuojeluviranomaisten asiakkuutta tai lausuntoja heiltä. Pelkkä vanhempien riitely huoltajuudesta ei laukaise lastensuojeluviranomaistarvetta. Olosuhdeselvitykset, jos ne katsotaan tarpeelliseksi, tekee käräjäoikeuden määräämä selvityshenkilö.
Sori blogistille, menee ihan ohi alkuperäisen aiheen.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni ääritapauksista pitää puhua, koska se toivottavasti auttaa estämään niitä tulevaisuudessa. Ystäväpiirissäni oli tuollainen tapaus menneinä vuosina ja tiedän, että se eskaloitui aivan turhasta, sillä olen tuntenut kyseiset henkilöt vuosikymmenten ajan ja mielestäni heidän erossaan lasten asiat olisi pitänyt pystyä sopimaan.
Toinen asia sitten on se millaisia keinoja kiistelevät huoltajat käyttävät huoltoriidassaan. Jos vanhempien välinen riitely eskaloituu käräjöintiin asti, niin silloin on olemassa se riski, että kuvaan tulee mukaan ”tarkoitus pyhittää keinot” – ajattelu, joka voi tulla kalliiksi niin lapsille, heidän huoltajillensa, sekä yhteiskunnalle.
Tällöin olisi syytä kysyä mikä palvelee parhaiten lasten etua; se, että vanhemmat sopivat kiistansa vai se, että kiista ratkaistaan käräjöinnin kautta. On myös syytä muistaa, että eroon liittyvistä asioista tullaan luultavasti puhumaan sitten kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, joten tuollaisia asioita ei voi juosta pakoon loputtomasti.
Ilmoita asiaton viesti
Olen valitettavasti joutunut kahdesti viemään huoltajuusasian oikeuteen, koska lastenvalvojalla ei päästy sopuun asioista. Kummassakaan tapauksessa
lastenvalvojillalastensuojeluviranomaisilla ei ollut mitään roolia.Millä perusteella lastensuojeluviranomainen ”aina” puuttuisi asiaan? Sitä ennen pitäisi olla ainakin lastensuojelun asiakkuus.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin vaikuttavat, jos sellaisia on kysytty. Väitteesi oli että ne ovat mukana AINA, no eivät ole.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä tapaus on herättänyt itsessäni monia kysymyksiä. Eikö lapsen biologisella isällä ole mitään velvollisuuksia? Miksei tämä nainen vaatinut elatusta lapsen oikealta isältä?
Lapsen äiti oli valittanut, että rahojen takaisinmaksu tuottaa hänelle kohtuuttomia vaikeuksia. Olisikin ollut reilua, että lapsen biologiset vanhemmat olisi määrätty palauttamaan rahat yhteisvastuullisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on käsitys, että silloin kun kyseinen nainen vaati elatusmaksuja, niin hän asui saman katon alla lapsen biologisen isän kanssa.
Tuossa tilanteessa minulla ei ole lapsen äidin suuntaan yhtään sympatiaa, sillä tiedän lapsen äidin oikean nimen, sekä sen, että hänellä on mennyt omat ja erään puolueen rahat sekaisin.
Mielestäni lapsen biologisen isän velvollisuus on vain huolehtia lapsen elatuksesta ja jos hänen ei todeta toimineen laittomasti, niin mielestäni on kohtuutonta, että hän joutuisi maksamaan korvauksia. Toisin sanoen pitäisi pystyä todistamaan se, että hän ja lasten äiti yhdessä juonivat sellaisen miehen maksamaan elatusmaksuja, joka ei ollut lapsen biologinen isä.
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla. Julkisuudessa ei ole juurikaan kerrottu tämän oikean isän asemasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Miksei tämä nainen vaatinut elatusta lapsen oikealta isältä?”
Tämä nainen oli naimisissa ”Markon” kanssa ja salasi pitkään asian. ”Marko” oli juridisesti elatusvelvollinen siihen asti kunnes oikeus sen kumosi. Jotta elatusvelvollista olisi ”vaihdettu lennossa”, olisi isyysolettama ensin pitänyt kumota ja sen jälkeen biologisen isän tunnustaa isyytensä tai ”pakottaa” dna-testi oikeuden kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä vaiheessa kun ”Markolle” selvisi että hän ei ole lapsen isä, hänellä olisi ollut kuukausia aikaa vaatia isyyden selvittämistä dna-testillä, ja kiistää isyytensä testin tuloksen perusteella.
Jos oikein muistan niin hänellä oli jo paperitkin valmiina, mutta ei saanut niitä laitettua eteenpäin koska asian selviäminen oli hänelle niin suuri järkytys että hän lamaantui, eikä pystynyt toimimaan.
Onhan se taatusti kova paikka kun paljastuu ettei olekaan omanaan pitämänsä ja kasvattamansa lapsen isä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on. ”Kuukausia” tarkoittaa, että lapsi oli yli 1,5-vuotias ja sen ajan pitänyt tätä omanaan.
Olisi tuossa voinut käydä niinkin, että kahden vuoden määräajan ylittyminen olisi katsottu pakottavaksi ja sitten ”Marko” olisi maksellut kunnes mukula täyttää 18. Hyvä kuitenkin, että oikeus otti asian käsiteltäväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Isyyslaki, isyysolettama.
Ikävä juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Isyysolettama toimii toisinkin päin.
Lapsella ei ole ollut mitään oikeuksia biologiseen isäänsä jos äiti on naimisissa toisen miehen kanssa. Siinäkin tapauksessa että ovat eronneet raskausaikana ja äiti menee uusiin naimisiin ennen lapsen syntymää.
Tässä tapauksessa ei jutusta selviä, oliko biologinen isä tietoinen isyydestään.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt Sari ota itseäsi niskasta kiinni! Kukaan meistä ei ole merkityksetön tai kuten usein kuulee kun ihmiset tapaavat eka kerran ”mä on (Sari) vain”.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt en ymmärrä kommenttiasi.
Ilmoita asiaton viesti
Kari taitaa viitata tuohon esittelytekstiisi.
Minusta se on aika sympaattinen.
Ilmoita asiaton viesti