Miten kristittyjä sorretaan?

Viime päivinä kristityillä on  ollut monta tilaisuutta uhriutua, ja uhriuduttu todella ollaan. Viimeisinpänä joulujuhlakohu, vaikka koulujen jumalanpalveluksia ei ole missään kielletty. Tuumitaanpas hieman tarkemmin kritittyjen asemaa ja oikeuksia yhteiskunnassamme.

Synnyin vuonna 1968 uskonnottomaan perheeseen. Niin vanhempiani kuin itseänikään ei ole koskaan kastettu. Tästä huolimatta jouduin elämään lapsuuteni ja suuren osan myös nuoruuttani kristinuskon puristuksessa.

Lapsuudessani ei ollut vielä elämänkatsomusoppia. Ainoa vaihtoehto uskontotunneille olisi ollut istua koulun käytävässä koko oppitunnin ajan. Vanhempani eivät tahtoneet tehdä minusta silmätikkua, ja jouduin osallistumaan uskontotunneille. Tuohon aikaan uskonnonopetus oli tunnustuksellista ja ainakin uskonnottomalle lapselle erittäin traumaattista. Sain (todennäköisesti kuolevaiseen) sieluuni muutaman parantumattoman haavan. Päiväkodissa ja ensimmäisellä luokalla koulussa piti lukea ruokarukous. Sain jatkuvasti kuulla toisilta lapsilta, ettei minulla ole nimeä, koska minua ei ole kastettu. Aamunavaukset olivat usein uskonnollisia, koulussa oli pakko laulaa virsiä ja muutaman kerran vuodessa piti osallistua jumalanpalvelukseen. Myöskään rippikouluille tai –leireille ei ollut vaihtoehtoa. Niinpä me uskonnottomat nuoret saimme katsoa vierestä, miten kristityt nuoret saivat muutaman päivän opiskelun jälkeen lahjaksi koruja, kelloja, rahaa yms. Meidän vakaumustamme ei kukaan kunnioittanut saati kiittänyt.

Edes koulun jälkeen en päässyt kristinuskoa karkuun. Nuoruudessani pääsiäisenä ravintoloissa sai soittaa ainoastaan klassista tai hengellistä musiikkia. Jouluna ravintolat olivat kiinni, sunnuntaisin ja kirkollisina pyhinä koko yhteiskunta pysähtyi.

Ajat ovat nyt muuttuneet. Kouluihin on tullut elämänkatsomusoppi, eikä esim. aamunavauksissa saa tuputtaa uskontoa, ellei tilalle anneta kunnollista vaihtoehtoa. Nuorille on tarjolla Prometheus- eli Protu-leirejä. Yleensä ottaen yhteiskunta on vapautunut kristinuskon kahleista.

Nyt kristityt alkavat itkemään, että heidän oikeuksiaan poljetaan. Todellisuudessa kukaan ei estä kristittyjä harjoittamasta uskontoaan. Kukaan ei ole polttamassa Raamattua tai kirkkoja. Kirkkojen ovia ei naulata umpeen, eikä kukaan odottele kirkkojen pihoilla päästäkseen hakkaamaan jumalanpalvelukseen osallistuvia uskovaisia. Ainoa asia mitä kristityiltä on poistettu, on oikeus pakottaa koko muu yhteiskunta elämään oman elämänkatsomuksensa mukaan.

Pienelle osalle ääri-kristittyjä ei näemmä riitä oikeus vapaasti harjoittaa uskontoaan. Tämä sakki kokee, että heidän oikeutensa toteutuu ainoastaan, jos muu yhteiskunta taipuu heidän tahtonsa alle. Toisten vakaumuksilla ja elämänkatsomuksilla ei ole mitään arvoa.

Yksi hullunkurisimpia tilanteita syntyi, kun joku näistä ääri-kristityistä (muistaakseni Päivi Räsänen), vetosi Voltairen kuuluisaan sitaattiin:  ”Olen kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta taistelen loppuun asti oikeudestasi olla eri mieltä”. Metsään meni ja pahasti.

Koska kuulun Piraattipuolueeseen, tuo Voltairen lausahdus sitoo itseäni ihan erityisesti. Niinpä näin piraattina ja ateistina lupaan, että jos joskus Suomen valtiovalta kieltää ihmisiltä väkivallattoman ja toisia ihmisiä vahingoittamattoman uskonnonharjoittamisen, nousen barrikaadeille taistelemaan uskonnonvapauden puolesta. Kyse on nimittäin ihmisoikeuksista.

Missään tapauksessa Voltaire ei kuitenkaan velvoita minua hyväksymään tuota tapaa, jolla ääri-kristityt yrittävät alistaa muun yhteiskunnan noudattamaan omia sääntöjään. Minun ei tarvitse myöskään hyväksyä sitä, että kristityt pyrkivät sanelemaan millaisia avioliittoja tai parisuhteita muut saavat solmia. Minulla ei ole myöskään velvollisuutta hyväksyä minkäänlaisia sortotoimia seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Tampereella 12.11. 2019

Sari Laitinen

Piraattipuolue

sarilait

Olen yhteiskunnallisesti niin merkityksetön ihminen, että voin esiintyä omalla nimelläni. Tällä hetkellä olen Piraattipuolueen rivijäsen, en aktiivi. En ole ehdolla minnekään ainakaan nyt ja tuskin olen tulevaisuudessakaan. Omat ongelmansa on Piraattipuolueellakin, mutta millä puolueella ei olisi? Jos tiedät paremman, vakuuta minut. En kuitenkaan laita puolueekseni PiPua lähinnä siksi, että kirjoitukseni harvoin koskevat piraatteja lähinnä olevia asioita. En tahdo joka blogissa ilmoittaa, että ajatukset ovat omiani, eivät puolueen. Viestiä saa lähettää os. sarilait at hotmail piste com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu