Eutanasia-lainsäädäntö tarvitaan – vahva tuki kansalaisaloitteelle

Eutanasiaa koskeva kansalaisaloite saapui tänään eduskuntaan. Toivotan kansalaisaloitteen eutanasialain säätämisestä tervetulleeksi ja annan sille tukeni.

Kansalaisaloitteessa esitetään, että eduskunta päättäisi antaa hallitukselle tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan eutanasiaa koskevaa lakia.

Yliopisto-opintojen ohessa tein hoitajana yövuoroja. Valvoin usein viimeisiä hetkiä elävän, usein kipujen kanssa kamppailevan ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon ja palliatiivisen hoidon puolestapuhuja ja edistäjä.

Pitkään ajattelin, että eutanasiasta säätäminen on liian iso eettinen kysymys, etten voi eikä lainsäätäjä voi sitä ylittää. Ajattelin ennen kaikkea, että palliatiivista hoitoa kehittämällä asiaan saadaan ratkaisut. Vuosien varrella on ajatukseni muuttuneet.

Tänään ajattelen, että en voi sulkea silmiä siltä tosiasialta, että laadukkaasta hoidosta huolimatta on sietämätöntä kärsimystä – tilanteita, joissa ei ole eettistä perustetta kieltää eutanasian mahdollisuutta. En voi, enkä halua sivuuttaa ihmisten pelkoa ja hätää elämän loppuvaiheen hoidosta.

Mielestäni eutanasia on eettisesti perusteltu mahdollisuus niiden ihmisten kannalta, jotka sairastavat parantumatonta sairautta, joille ei sietämättömiin kärsimyksiin hyvästäkään palliatiivisesta hoidosta tule lievitystä ja jotka itse toivovat kuolevansa.

Eutanasialaki tarvitaan, jotta ihmisellä on tarkoin rajatuin ehdoin laillinen mahdollisuus ja oikeus elämän loppuvaiheessa saada oman vakaan harkintansa pohjalta kuolinapua toivottamaan kärsimykseensä.

Saattohoidolla ja palliatiivisella hoidolla ei voida ratkaista kysymystä eutanasiasta, eivätkä nämä asiat ole keskenään vaihtoehtoisia. Tietenkin palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat aina ehdottomasti ensisijaisia ja niiden kehittämistä on jatkettava.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus ja hankerahoitus ovat edistäneet saattohoitopalveluiden kehittämistä, mutta palveluiden laadussa, saatavuudessa ja kivunlievityksessä on edelleen eriarvoisuutta. Eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasa-arvoisesti. Saattohoidon tarvetta ei aina edes havaita, jolloin hoito jää kokonaan saamatta.

Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa onkin sitouduttu saattohoidon säädösten selkeyttämiseen yhdenvertaisen ja laadukkaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon turvaamiseksi. Pidän välttämättömänä, että hallitusohjelman mukainen lakiesitys tuodaan eduskunnan käsittelyyn pian. Kiritän sosiaali- ja terveysministeriöön valmistelua asiassa.

Olen täysin samaa mieltä maamme palliatiivisen lääketieteen professoreiden tuoreen kannanoton kanssa, että olisi kestämätön tilanne, että meillä olisi laki eutanasiasta, muttei riittäviä säädöksiä palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidossa. Molemmat lakiuudistukset tarvitaan.

Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, ettei nykyisen hallituksen ohjelmassa ole mainintaa eutanasiaa koskevasta laista.

Eutanasialainsäädännön etenemisen kannalta kansalaisaloite onkin tärkeä. Samansisältöinen kansalaisaloite on käsitelty eduskunnassa vuosina  2017–2018. Silloin aloite hylättiin. Uskon, että maailma on muuttunut ja aika on oikea uudelle keskustelulle ja kansalaisaloitteelle.

Ja sitten kun ja toivottavasti pian ryhdytään eutanasian mahdollistavaa lainsäädäntöä laatimaan, on siinä yhteydessä varmistettava, että lainsäätäjillä ja aikanaan terveydenhuollon ammattihenkilöillä on asiassa täysi omantunnonvapaus.

Tällaisessa asiassa jokaisen on voitava muodostaa oma näkemyksensä oman perusteellisen eettisen harkintansa pohjalta. Olen oman harkintani tehnyt.