Yksikin hylätty kissa on liikaa
Kansainvälisenä kissojen päivänä on oikea aika muistuttaa eläinsuojelusta vastaavaa ministeri Leppää kissojen tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. On välttämätöntä, että hallitus lunastaa hallitusohjelmaan kirjatun lupauksensa huolehtia koirien ja kissojen tunnistusmerkinnöistä ja rekisteristä. Kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti säädetään laissa velvoittavaksi.
Uudistus on syytä tehdä osana eläinsuojelulain uudistamista. Hallituksen on tuotava esitys ripeästi eduskuntaan. Eläinsuojelulaista tulee uudistuksen myötä eläinten hyvinvointilaki.
Tunnistusmerkinnän säätäminen velvoittavaksi olisi merkittävä askel lemmikkien paremman terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Rekisteröinti ehkäisee pentutehtailua, lemmikkien laitonta maahantuontia, sekä helpottaa irrallaan tavattujen lemmikkien palauttamista omistajalleen.
Lemmikkieläimen heitteille jättö on laiton ja rangaistava teko, mutta kissojen kohdalla syyllisiä saadaan todella harvoin vastuuseen. Tämä johtuu siitä, että ilman tunnistusmerkintää kissaa on käytännössä mahdotonta yhdistää sen omistajaan. Vuosittain noin 10 000 kissaa toimitetaan löytöeläiminä löytöeläintaloille. Näistä valitettavasti vain harva löytää takaisin omistajansa luo.
Eläinten hyvinvointikeskuksen (EHK) selvityksen mukaan löytöeläimet aiheuttavat koko maassa arviolta 5,8 miljoonan euron kulut vuodessa (17 000 e/kunta). Tämän lisäksi kustannuksia syntyy hylätyistä kissoista, jotka joudutaan lopettamaan valvontaeläinlääkärien toimesta. Eläinten hyvinvoinnin edistämisen lisäksi kissojen rekisteröinti toisi helpotusta monen kunnan taloudelliseen tilanteeseen.
Maa- ja metsätalousministeriön vuoden 2018 lopussa valmistuneen virallisen koira- ja kissarekisterin perustamista koskevan selvityksen myötä on päätetty koirarekisterin perustamisesta ja koirien rekisteröinti tulee pakolliseksi vuonna 2022. Vaikka selvitys puoltaa kissojen rekisteröintiä, ei päätöstä kissojen hyvinvoinnin edistämiseksi ole tehty. Tämä on vakava puute, sillä löytöeläimistä kissat ovat heikoimmassa asemassa.
SEY:n tutkimuksen mukaan löytöeläimistä koirista 91 % haettiin takaisin kotiin, kun taas kissoista 26 % palautui alkuperäiselle omistajalle. Löytökissoista lähes joka viides päätyi lopetettavaksi, kun koirista noin 0,7 % jouduttiin lopettamaan. Kissat ovat myös rekisteriinsä ansainneet.
Tänään on syytä kiittää Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen Hesyn väkeä kissamaisen hyvästä työstä kaikkien kattien ja muiden eläinten parhaaksi.
Sari Sarkomaa
helsinkiläisten kansanedustaja
kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja
eduskunnan eläinsuojeluryhmän ja Hesyn jäsen
”Lemmikkieläimen heitteille jättö…”
Myös heitteillejätön tunnusmerkistöä pitäisi tarkentaa. Onko päivät vapaana kulkeva, toisinaan viikon tai pidemmänkin reissuillaan oleva kissa heitteillejätetty? Minusta on, koska se on omistajansa ulottumattomissa, altistunut monenlaisille vaaroille kuten pedoille ja liikenteelle. Lisäksi se voi aiheuttaa monelaista tuhoa, tappamalla vaikka yhden pesivän töyhtöhyypän (korvausarvo 101 euroa) jossain voi kuolla pesällinen poikasia nälkään.
Sitten kun se auton tönäisemä lasten lemmikkimisse löytyy paikasta johon se on kituneena raahautunut, itketään holtittomien autoilijoiden perään vaikka syy on ainoastaan vastuuttomassa omistajassa.
Jos jossain näkyy vapaana oleva koira, paikalliset puskaradiot hälisevät ja huhuilevat omistajaa. Kun jossain näkyy vapaa katti, harva olkiaan nostaa. Onnellinen kissahan se siellä vain toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Sitä paitsi niitä saa ilmaiseksi uusia, mikä helpottaa surutyötä sen kuolleen Mirrin kohdalta. Vaikka siltä tutulta joka jätti kattinsa leikkaamatta jos ehtii ennen kuin se poistaa pentuongelmansa heittämällä ne kiveä vasten.
Ilmoita asiaton viesti
Suuri osa jorinaa kissojen lajityypillisestä käyttäytymisestä on vastuunpakoilua. Miksi juuri kissan pitäisi joskus paastota ja juoda kuravettä ja päästä jatkuvasti ajamaan takaa saastunutta lihaa?
Rehellisesti: Mikä tässä on kissalle ”lajityypillisempää” kuin koiralle, hevoselle tai ihmiselle?
Onhan tuo isohkon nisäkkään osa ”luonnossa”, mutta kuka on päättänyt, että juuri tämän yhden kotieläinlajin edustajien pitäisi saada kuolla nuorena ja sairaana?
Ilmoita asiaton viesti
Eläimen arvostuksen voi määrittää vaikka näin: Kuinka pitkään lemmikki voi olla teillä tietämättömillä ennen kuin omistaja huolestuu. Uskoisin että useimmilla koiranomistajilla raja kulkee minuuteissa tai korkeintaan tunneissa, maatiaiskissoilla päivissä tai viikossa. Puhumattakaan nyt hevosesta. Toki jos kultakala on hävinnyt, on syytäkin huolestua.
Vaikka melkein jokaisella kissanomistajalla on tunneside lemmikkiinsä, näyttää siltä että raha siinä ratkaisee. Pitäisikö kissoille määritellä minimihinta ja kieltää niiden antaminen ilmaiseksi? Jos se maatiaismirri maksaisi 500 eur, siitä pidettäisiin huolta ihan eri tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kissa on luomuase jyrsijöitä vastaan. Joten maatilan pihapiirissä vapaana olemiselle on kyllä perusteensakin. Itse en pidä myrkkyjen käytöstä.
Kyllähän narun päässäkin oleva kissa jyrsijän silloin tällöin nappaa.
Mutta joo, ihan oikeaa asiaahan Sarkomaa tuossa kyselee. Meidän vajaan vuoden ikäinen Teppo-poika sai sirun tuossa toukokuulla samalla, kun menetti pallinsa…
Ilmoita asiaton viesti
Surullinen tarinahan tuo eläinten heitteille jättö on, tuntuu aivan uskomattomalta, että valtaisa määrä kissoja jätetään heitteille vuosittain.
Kissa kiintyy paikkaan, joten jos kesämökille otetaan kissa ja jätetään se sinne sitten, kun väki lähtee kaupunkiin takaisin, se on siellä sitten oman onnensa nojassa – eikä kissa talvella oikein ruokaa löydä tai se on hyvin vaikeaa – kissa ei ole hangessa kulkija.
Vakituiseen asuntoon otettu kissa sen sijaan ei halua lähteä mihinkään, ellei nyt oteta narttujen kiima-aikaa lukuun, jolloin lähiasumusten kollit lähtevät etsimään parittelukumppania, mutta ne kollitkin sitten palaavat kyllä kosioreissultaan kotiin aikanaan. Kaupunkikerrostaloihin otettuja ei ehkä niinkään paljoa hylätä – otaksun.
Löytöeläintaloissa pitäisi myös ajatella asiat toisin. Laki kai säätää sen ajan, minkä kissa pitää säilyttää omistajan saatavissa, mutta sitten pitäisi vain ne kissamäärät säilyttää, joille entisten kysyntätilastojen mukaan on hakijoita eli ottajia. Kaikki ns. ylimääräisten kissojen säilyttäminen ahtaissa tiloissa löytöeläintaloissa on myös väärin – ne pitäisi lopettaa ja eläinlääkäri lienee osaa arvioida edes vähän sitä kissan ikää, joten vanhemmat vain lopetukseen heti, kun määräaika täyttyy. Turhaan on ahtaissa löytöeläintaloissa kissoja vuositolkulla ruokkia – ei ne tilat ole kissoille ominaisia, joissa samassa tilassa on kymmenenkin kissaa.
Kyllä löytöeläintalot tietävät aika tarkkaan, paljonko hylättyjä kissoja haetaan lemmikeiksi – siihen määrään pitää tähdätä tai vähän alle, niin että uusille tulokkaille olisi aina ottaja määräajan jälkeen mahdollisimman nopeasti, kun löytökissa on hoidettu kuntoon. Huonokuntoiset pitää lopettaa heti – niitä ei pitäisi luovuttaa edes omistajalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kalliita rotukissoja tuskin hylätään niin helposti, että ne jos ovat kateissa, ne ovat omistajille rakkaita ja arvokkaita.
Pari ensimmäistä viikkoa kissa on uudessa paikassa vähän hukassa ja voi hyvinkin lähteä etsimään sitä entistä oikeaa kotipaikkaansa ja kadota sillä matkalla. Näitäkin varmaan on löytökissojen joukossa jonkin verran. Tämä pitäisi uuden kissan ottajan tietää.
Pieni pentu ei lähde mihinkään, jonne se on tuotu!
Maalla narttukissa voi tosin tehdä pennut sellaiseen paikkaan, ettei niitä löydä heti, mutta hyvin hoidettu emo yleensä tuo pennut sitten näytille ja ruokintapaikalle syömäänkin, silloin nekin alkavat tottua ihmiseen ja ne voi sitten kesyyntyneinä hoitaa tavalla tai toisella, etteivät joudu hylätyiksi kissoiksi.
Minä sain aikanani 6 v hakea naapurista kissan pennun ja se oli minun lemmikkinä 18 vuotta; Pörri oli minulle kyllä rakas. Mahdoton hiirikissa oli, välillä toi näytille saaliinsa, jotta sain sitä kehua! Maalaistalossa asuin ja kissa oli vapaana pihalla ja sisällä, ikinä se ei mihinkään kotoa lähtenyt. Maatilalla on hiiriä kissalle yllin kyllin, sen ei tarvinnut lintuja pyydystellä!
Ilmoita asiaton viesti
Lain näkökulmasta eläimet ovat samassa asemassa kuin esineet. On eri keskustelu, onko tämä hyvä vai ei (minusta ei). Laki on laki. Tiedotin naapurustolle, että en halua kissoja tontilleni ja jos niitä siellä liikkuu, loukutan ja vien löytöeläintaloon. Saanhan toki itse määrätä omaisuudestani, muita perusteluja ei tarvita, vai mitä? Ja toisten pihoja toki pitää kunnioittaa, sehän kuuluu yleisiin tapoihin. No tästähän nousi tietysti haloo, sain kuulla kaikki ne tutut jonninjoutavat mussutukset. Tiedustelin heiltä, voinko minä ilman lupaa tuoda jotain omaisuuttani heidän pihalleen. Eivät luvanneet – eivätkä tietenkään vieläkään ymmärtäneet. Kissahan liikkuu siellä vain iltahämärässä ja öisin, mutisivat. Kysyin, voinko minäkin yöksi sijoittaa auton peräkärryn tai lautakasan heidän pihaansa. Tai saako koirani liikkua omin päin heidän pihallaan. Ei leikannut vieläkään, tietenkään…
Ilmoita asiaton viesti
…peräkärry saattaa myös olla ympäri vuoden toisen taloyhtiön edessä, vaikuttamassa piha-alueen esteettiseen maisemaan.
Olin hulluna huolesta, kun sininen itämainen kissani karkasi hihnassa. Laitoin lappuja ympäristöön ja kauppojen ilmoitustauluille kuvan kanssa. Etsijäkoira jäljitti sen omia lenkkipolkujani pitkin parin kilometrin päähän metsikköön. Eräs henkilö soitti kuukauden päästä ja sanoi, että hän oli kävelyreissuillaan tarkkaillut ympäristöä ja sai ”aavistuksen” että nyt se kissa on eräässä tietyssä paikassa. Ja sieltä löytyi langanlaiha punkkeja täynnä oleva kissa.
Onneksi on myös ihmisiä, jotka välittävät.
Ilmoita asiaton viesti
Asioita nähdään niin monella tavalla. Kenelle mikäkin sitten on tärkeää…
https://m.facebook.com/donate/3353407668012721/?fundraiser_source=feed
Ilmoita asiaton viesti
Varsinaiset kansainväliset kissanristiäiset.
Kissoja ei juurikaan hylätä, vaan niillä on taipumus kesäaikaan lähteä omille teilleen kosio- ja jahtimatkoille pyydystämään luonnosta syötävää. Samalla villiintyvät sen verran, että koti ei kiinnostakaan. Syksy ja talvi yllättävät.
Lähinnä kollien taipumus, ja pallien poisto auttaisi pysymään kotipiirissa.
Missähän viipyy kansainvälinen koirien päivä, ja onhan niitä elikoita paljon muitakin, jotka kärsivät kissoja moninverroin enemmän?
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt kaksi ja puoli viikkoa maltat odottaa, niin kansainvälistä koirien päivää vietetään 26. elokuuta. Erikseen oli vielä valtakunnallinen koiranpäivä 24. huhtikuuta.
Ilmoita asiaton viesti
Vai niin.
Hyötyeläimien kohtalo ilman juhlapäivää on karumpi.
Syntymästään alkaen takuulla kärsivät, lopuksi ne tapetaan ja syödään.
Minkkejä tosin ei syödä, vain turkki kelpaa naisten ylle.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti nimipäiviäkään ei sitten saisi juhlia, koska useimpia ihmisiä ei tapeta ja syödä.
Ilmoita asiaton viesti
On kokoomuksella ongelmat..onkohan tää prioriteettilistalla ykkösenä?
Ilmoita asiaton viesti
Kansainvälinen kissojen päivä on juuri tänään. Kelpaisikohan persulle, jos olisi kansallinen?
Ilmoita asiaton viesti
Mitään ongelmaa ei sovi käsitellä jos olemassa on vielä suurempi ongelma. Esim. elukoiden hyvinvoinnista ei saa huolehtia niin kauan kuin matuinvaasio ja väestönvaihto jatkuu eikä EU:stakaan ole vielä erottu.
Ilmoita asiaton viesti
J.S:”..jos olemassa on vielä suurempi ongelma.”
Vaikka tiesinkin että joku tulee ja tuo tämän esiin, niin silti halusin kertoa mitä mieltä olen tästä ”karuselliin nostoineen” yms. hömpötyksestä, mitä kansanedustaja kertoilee.
Lemmikkieläimet ovat monelle ihmisille tärkeitä, enkä niiden olemassa oloa vastusta millään muotoa. Näin maaseudulla asuvana en ehkä kuitenkaan näitä kissaongelmia itse pidä niin kovin isona, että niistä haluaisin mitään ”metakkaa” pitää.
Tuossa toki kuitenkin olet oikeassa, että itselleni esim. maahanmuutto, eu ja niiden tuomat ongelmat/hyödyt ovat tärkeämpiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitään ongelmaa ei sovi käsitellä jos olemassa on vielä suurempi ongelma.”
Pitää olla tasapaino eli kullekin asialle painonsa mukainen huomio. Nykyään esimerkiksi yksi naistenpäivä vuodessa ja 364 miestenpäivää…
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/271016-arvostakaamme-vaimojamme-ja-tyttariamme/
Ilmoita asiaton viesti
Persuhenkisillä on 365 matutus-väestönvaihto-eurostoliittopäivää vuodessa siinä kun kissanpäiviä on muilla yksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, Janne, mutta nuopa eivät ole millään muotoa toisilleen vastakkaisia. Eikö Hitlerkin ollut mitä hellämielisin eläinystävä? Ainakin muistan nähneeni natsien propagandaelokuvassa Ikuinen juutalainen kauhistelua siitä, miten julmasti juutalaiset teurastavat nautansa (toisin kuin eläimiä rakastavat arjalaiset). Samassa yhteydessä tuossa elokuvassa näytettiin söpöjä laitumella käyskenteleviä lampaita kertojan äänen kertoessa taustalla, että saksalaisen kansan luontainen eläinystävällisyys ja blaablaablaa…
Ilmoita asiaton viesti
J-P.V:”Kelpaisikohan persulle,..”
Kannattaa ehkä kysellä sieltä puoluetoimistosta, tahi joltain sellaiselta joka näitä lausuntoja antaa ”persujen” nimissä. Minä nyt vaan näin puolueettomana halusin tuoda oman mielipiteeni esiin ja voin nyt tähän vielä laittaa varuiksi, että koiria ollut aika monta, kissojakin näkynyt. Silti elukat ovat elukoita, ei sen kummempia. Kansainvälinen kissojen päivä, etten ratkeisi.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin sisäkissojenkin liikunnasta pitää huolehtia. Kunnon kissanomistaja hankkii tarvittavat kiipeily- ja raapimapuut ja hiiri- ja lintuleluja. Steriilin kissanruoan lisäksi meillä hemmot saavat raakaa kanaa kerran viikossa, mutta se on samaa, jota ihmisille paistetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Siihen aikaan kun minulla oli kissa, tarjosin sille silloin tällöin tuoretta porsaan munuaista ja se tuntui maistuvan erittäin hyvin. Muuten oli tarjolla laadukasta kuivamuonaa ”at will”. Kun en annostellut ruokia ja tarjosin pelkästään hyvälaatuista muonaa enkä mitään hiilihydraattihöttöä, ei mitään syömishäiriöitäkään kehittynyt, vaan luonnollinen ruokahalu ja kylläisyydentunne pitivät huolen ihannepainon säilymisestä.
Olohuoneen ja keittiön välinen väliseinä oli korvattu puolen metrin välein laitetuilla pystylankuilla, joihin kelpasi terottaa kynsiä ja joita pitkin kelpasi kiipeillä kun siltä tuntui. Laitoin vielä katonrajaan hyllylevyn, jonka päällä kelpasi loikoilla ja tarkkailla alamaisten elämää.
Muuten kissani sai loikoilla puoleksi näppäimistön päällä katselemassa kun pelasin netissä shakkia ja muuten kävimme monia mielenkiintoisia keskusteluja sekä filosofisista että päivänpoliittisista aiheista. Toisinaan kävi niin, että kun olin pelaamassa ja kissani halusi jutella jostain, se ei tyytynyt pelkästään siihen, että vastasin, vaan se kosketti tassullaan poskeani niin monta kertaa että sai lopulta katsekontaktin. Ilmeisesti sillä oli jotain niin tärkeää sanottavaa, että halusi minun ihan oikeasti keskittyvän kuuntelemaan.
Yksi kissani mieliloikoilupaikoista oli ”uuninpankko” eli vanhanaikaisen putkinäytön päällä oleva työpöydän hylly, jota tuo näyttö mukavasti lämmitti. Aina jotain printatessani kissani ryntäsi heti printterin ääreen ihmettelemään printterin ääntä ja paperiarkin liikettä.
Kun kissani oli 5-vuotias, annoin sen pois koska olin muuttamassa ulkomaille. Löysin kissalleni hyvän kodin maalaistalosta, jossa oli navetta, jossa sai pyydystää hiiriä ja lähellä oli metsä, jossa saattoi seikkailla. Silti tuo ero oli tuskallisempi kuin yksikään niistä kuvaannollisten ”kissojen” hylkäämisistä, joihin olen elämäni aikana ”syyllistynyt”.
Ilmoita asiaton viesti
Ai tässä oli puhe ihan oikeista kissoista…
Joku miespuolinen persublogisti voisi kirjoittaa tekstin otsikolla ”Yksikin teurastettu sika on liikaa” ja sitten voisimme kommenteista lukea, moniko ymmärtää sen väärin.
Ilmoita asiaton viesti