Ajattelette kaikki väärin – Paras tapa optimoida maksupolitiikka

Alkuhuomautus: Teksti kirjoitettu ennen budjettiriihen sopua ja vakavuusaste on matalahko.

Radiossa toimittaja kertoi aamulla: “Budjettiriihen neuvottelut ovat saavuttaneet umpikujan ja ratkaisun saaminen näyttää kestävän ennakoitua kauemmin”. Aikaa neuvotteluille oli varattu kaksi päivää, joten siinä mielessä varmasti kestävätkin “ennakoitua” kauemmin. Kuitenkin kaikki politiikan seuraajat tiesivät ajan ylittyvän varmasti ja sovun syntyvän. Tämä ei ollut uutinen.

Tarkastellaanpa vähän ongelmaa pääpiirteittäin. Jokainen eduskuntapuolue haluaa lähes saman lopputuloksen. Jokainen haluaa säilyttää toimivat peruspalvelut, koulutuksen, terveydenhuollon ynnä muut. Paketista jota kutsumme suomalaiseksi hyvinvointivaltioksi ei ole mitään epäselvyyttä. Kukaan ei halua purkaa sitä. Hyvinvointivaltion lisäksi vihreiden ja kepun välille on muodostunut riita ilmastotoimista. Kaikki eduskuntapuolueet ovat kannanotoissaan todenneet ilmastonmuutoksen todelliseksi, joten oletettavasti molemmat olisivat iloisia, jos taikasauvaa heilauttamalla Suomi muuttuisi tänään hiilineutraaliksi. Siitäkin lopputuloksesta kaikki olisivat samaa mieltä.

Kaikki haluavat pitkälle pohjimmiltaan samannäköisen Suomen. Jokaisella on unelmana säilyttää hyvä pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Keinot tähän eroavat vain radikaalisti. Erottaisin näiden erojen taustalta kaksi ajuria: On ideologinen näkemysero oikeudenmukaisuudesta, sekä eturyhmäpoliittinen tavoite: “Minun äänestäjilleni ainoastaan hyviä asioita ja huonot asiat noiden muiden äänestäjille”. Molemmat koskevat jokaista puoluetta, eikä yksikään puolue ole vapaa niistä.

Ideologiset erot ovat hurjat. Oikeistopuolueiden lähtökohtana on, että omasta työstä pitäisi saada pitää mahdollisimman paljon itsellään, kun taas vasemmistossa koetaan oikeudenmukaisemmaksi, että kaikille pitäisi saada samat asiat ja ne maksavat, joilla on euroja. Samoin eturyhmien välillä on merkittäviä eroja. Keskustan kannattajat ovat maaseudulta, kun taas vihreät edustavat pääosin suurkaupunkien korkeakoulutettuja naisia. Paperilla näitä on lähes täysin mahdotonta yhdistää. Unohdetaan kuitenkin hetkeksi nämä erot ja pyritään löytämään jokin täysin ulkopuolinen näkökulma. Josko”peruskauran” ulkopuolelta löytyisi ratkaisu edes yhteen osa-alueeseen. Kiteytetään ydinongelma vaikkapa näin: “Hyvinvointivaltion ylläpito vaatii rahoituksen, joka kohtelee oikeudenmukaisesti kaikkia kansalaisia”. 

Myynnissä ja markkinoinnissa hinnoittelu pyritään optimoimaan sen perusteella, että eniten lisäarvoa kokeva asiakas maksaa eniten (koska hän on valmis näin tekemään). Voisiko tätä strategiaa jotenkin käyttää valtion taloudessa? Ei suoraan. Universaliteettiin perustuvan hyvinvointivaltion luonteeseen ei sovellu, että monisairas syöpäpotilas maksaisi eniten, vaikka hän varmaankin kokee eniten arvoa saamastaan sotepalvelusta. Jotain kuitenkin voisimme tästä ajatuksesta soveltaa. Rahoitus otettaisi siis siltä, joka kokisi eniten halua maksaa ja optimoisimme sitä. Hyvinvointi on kuitenkin loppupelissä vain negatiivisten ja positiivisten tunteiden sekä fyysisten olotilojen hallintaa. 

Tätä ajatusta soveltamalla tehokkain ja hyvinvoinnin kannalta optimaalisin tapa turvata yhteiskunnan tulot ei olisikaan rikkaiden verottaminen enemmän tai kaikille sama tasavero. Se olisi kansalaisten verottaminen siten, että se ottaisi päähän kaikkia yhtä paljon. Sen tasoa säätämällä tuloa voisi kerätä tehokkaasti, skaalautuvasti ja siten, etteivät esimerkiksi perinteiset ideologiat tai eturyhmäblokit vaikuttaisi päätöksiin.

Toisin sanoen – Verotus olisi optimoitu, kun se vituttaisi yhtä paljon kaikkia.

0
SebastianStenfors
Kokoomus Oulu

Pohjois-Pohjanmaan äänekkäin nuori yrittäjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu