Tarina työllisyysasteesta

Olipa kerran Oy Suomi Ab, joka kilpailutti julkisesti hankinnan elinkaarimallilla. Urakan voitti rakennusliike Suomen Dekonstruktiopalvelu Oy, joka lupasi rakennukseen 0,7 metriä leveät kullatut pylväät perustaksi etusivulle ja hienoja lisäpalveluita. Nämä tehtäisi lisätöinä rakennustyön onnistuessa asiakkaan tulorahoituksella. Jo ennen tarjouksen hyväksymistä tilaajan valtuuttama valvoja Kansalliset Kamreerit Oy esitti laskelmiensa perusteella huolensa, ettei pylväitä ainakaan kullattuna rahoituksella saada. Rakennuspalvelu kuitenkin vahvisti varmoin elkein tilaajalle, että pylväät rahoitetaan rakennuksen hyvillä kulkuyhteyksillä, jotka tuovat paljon uusia asiakkaita. Tästä he olivat täysin varmoja laskelmissaan.



Osa näiden hienojen kulkuyhteyksien rakentamisesta aliurakoitettiin menestyneelle maansiirtoyritykselle, Hakaniemen Bermuda Oy:lle, koska he olivat 70-luvulla olleet mukana onnistuneesti rakennuttajan toisessa urakassa. Varsinaisen kiinteistöön johtavan rampin rakennus jäi kuitenkin rakennusliikkeen oman urakoinnin varaan. Toimitusjohtaja Aina Reipas ilmoittikin alaiselleen rakennusmestari Tero Hanskalle, että rampin täytyy yltää aina päätieltä kolmeen neljännestä rakennuksen julkisivua. Samassa ohjeistuksessa alla oleva edellinen ramppi käskettiin purkaa rumana. Rakennusmestari Hanska laski rampin olevan 30 metriä pitkä ja 30 metriä korkea. Hän ilmoitti alamaisilleen rakennussuunnitelmasta: “Tehkää 30m x 30m iso ramppi!”.



Nyt työmaalla olevat rakennusmiehet ovat laskeneet rampin rakentamiseen menevän pari viikkoa ja valmistakaan ei tarvitse olla ennenkuin myöhään syksyllä. Valvojan tullessa työmaalle he loikoilevat iloisesti työmaakopissa ja kertovat homman olevan hallussa. “Ramppi kyllä tulee, se on meidän käsissä!”, he vain ilmoittavat ohimennen valvojan matkatessa työmaapalaveriin. Palaverissa kuitenkin selviää ongelma. Rakennusliike on valmistautunut rakentamaan vain 30m x 30m ison rampin, mutta edellisen rampin purkutöiden takia 18 metriä uudesta rampista tulee painumaan maan alle. Näin ollen toivo makaa täysin Hakaniemen Bermudan maansiirtotöissä, mutta heillä ei ole vastuuvakuutusta tai edes sakkolauseketta sopimuksessa. Tilannetta hämmentää lisäksi vielä toimitusjohtaja Reippaan julkisuudessa antamat lausunnot, joiden mukaan aliurakoivan maansiirtoyrityksen tulee korottaa palkkoja. Omituista lausunnoista tekee se, että rakennusliike on itse vastuussa urakan kokonaisrahoituksesta.



Valitettavasti tämä ei ole tarina rakennusurakasta, vaan tämä on Suomen valtion taloussuunnitelma. Jos tämä urakka painuu sakoille, niin me kaikki tilaajana maksamme ja urakassa luvatut peruspylväätkin ovat jo jääneet tekemättä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu