Ylidiagnosointia myös varhaiskasvatuksessa

Ylidiagnosointia myös varhaiskasvatuksessa

Lastenpsykiatrian professori Andre Sourander kertoi uutisissa (Tv1 24.1) lapsia ylidiagnosoitavan ja että lasten käytösongelmista ja ADHD:sta on tullut ikään kuin synonyymejä. Sourander luetteli ammattiryhmiä, joilla osaamista pitäisi lisätä, mutta hämmästyksekseni ei maininnut varhaiskasvatusta.

Oma päiväkotini, Kuperkeikka oli erilainen päiväkoti. Meille tuli useampi lapsi, joiden vanhemmat halusivat vaihtoehtoisen päiväkotipaikan. Syy oli edellisen päiväkodin näkemys lapsesta ja hänen käyttäytymisestään.

Tässä yksi tarina: Kuperkeikkaan vaihtanut lapsi oli iloinen, puhelias ja toimelias, mutta oppinut käyttämään valtaa edellisessä päiväkodissa tavalla, jota ei voinut hyväksyä. Rajat laitettiin ja muutos tapahtui nopeasti. Edellisessä paikassa lapsen ongelmakäyttäytymistä oli pohdittu yhdessä erityistyöntekijöiden kanssa. Ongelmaa oli yritetty ratkaista pienryhmällä ja välillä eristämällä lapsi jopa yksin, vanhempien kertoman mukaan. Kuperkeikassa lapsi löysi paikkansa ja aloitti parin vuoden päästä koulun, jossa hänestä kasvoi kympin oppilas.

Kuperkeikkaan tuli myös lapsi, joka odotti paikkaa muualle. Lapsi sopeutui meille ilman ongelmia. Hetken päästä saimme huoltajalta lääkärin kirjoittaman lausunnon, ADHD diagnoosin meillä aloittamisen jälkeen. Merkillistä oli se, että lääkärin mukaan myös päiväkodista, siis Kuperkeikasta oli toivottu lapselle paikkaa pienryhmässä.

Luettuani lausunnon, soitin oitis lääkärille, joka ei enää ollut Porvoossa, mutta sain toisen lääkärin puhelimen päähän. Olin järkyttynyt siitä, miten lausunnossa oli laitettu meidän suuhun asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa meidän kokemuksen mukaan kyseisestä lapsesta. Emme myöskään olleet ottaneet yhteyttä ko lääkäriin. Puhelinkeskustelun päätteeksi lääkäri sanoi uskovansa, että meillä toiminta vastasi lapsen tarpeita. Lausunto korjattiin. Lapsi jäi meille, huoltajat eivät halunneet siirtää lasta pienryhmään.

Voi kysyä, oliko diagnoosin kirjoittanut lääkärikin oppinut miten systeemi toimii? Kun vaihtoehtoja työn organisoinnin kehittämiseksi ei juuri ole, työntekijät kuormittuvat ja hakevat apua/lisäresursseja työhönsä lasten diagnosoinnilla. Ryhmäkasvatus ei jousta, se kuormittaa osaa lapsista. Ryhmän etu menee yksilön edun edelle. Käytösongelmat tulkitaan helposti lapsen ongelmiksi, eikä mietitä, miten mahdollisesti päiväkodin oma toiminta voi vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen.

Se mikä erotti Kuperkeikan ns tavallisesta päiväkodista, oli uudenlainen joustavampi toiminta, mitä lain mukaan ryhmäkokonormit eivät enää salli – valitettavasti. Lapsia (1-6v) oli riittävästi, heillä oli riittävästi tilaa ja mahdollisuus vaikuttaa arkeensa omin valinnoin.

Varhaiskasvatuksessa tarvitaan laajempaa osaamista kasvatuksesta. Ryhmäkokonormit pitäisi purkaa, jotta mm käytösongelmia voidaan ratkaista toimintaa muuttamalla. Diagnosointi seuraa lapsen mukana kouluun ja vaikuttaa aina lapsen tulevaisuuteen (Fb: Ne/Psy Toisinajatellen 29.5.23). Souranderin mukaan kyse on koko Suomea koskevasta vakavasta ongelmasta. Ajattelen itse samoin.

Kirjoitus julkaistu Uusimaa lehdessä 1.3.2024

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu