Lyijyhaulikielto

”Missä EU, siellä ongelma”! Timo Soinilla oli hyvät sloganit.

Lyijyhaulikielto eteni EU:n REACH-komitean kokouksessa äänestykseen saakka ja sai riittävän kannatuksen. Päätös on taas osoitus EU:n järjettömyydestä. Tässä plogissa kysymyksessä on siis REACH-asetuksen liitteen XVII mukainen lyijyhaulien kosteikkokäyttöä koskeva rajoitusehdotus joka tänään 3.9.2020 sai enemmistön eu-pölhöistä taaksensa.

Suomessa vesilintujen metsästyksessä lyijyhaulit kiellettiin jo vuonna 1996. Nyt lyijyhaulikieltoa ollaan laajentamassa muuhunkin metsästykseen, joka tapahtuu kosteikkoalueilla. Taustalla on eu:n ”viherpiipertäjät” ja tavoitteena metsästyksen rajoittaminen ei niinkään lyijyn aiheuttamat ongelmat itse vesilintujen kohdalla tai ravintoketjussa. Rivien välistä voi jokainen halukas tutustumalla aiheeseen tehdä omat johtopäätöksensä. Tuoreen kiellon lisäksi Euroopan unionissa on parhaillaan valmisteilla myös toinen, laajempi lyijyyn liittyvä kielto, joka kieltäisi lyijyn kokonaan sekä hauleissa että kiväärien luodeissa. Euroopan kemikaaliviraston rajoitusehdotus valmistunee vielä kuluvan syksyn aikana ja siitä sitten myöhemmin.

Suomen kannalta nykyisen rajoitusehdotuksen tekee ongelmalliseksi EU:n käyttämä kosteikkomääritelmä. Ramsar-määritelmä käsittää vesialueiden lisäksi muun muassa turvepohjaiset maat. Esityskessä ihan alussa esitettiin mm. suojavyöhykkeeksi 400m. kosteikosta, mutta lopulta päädyttiin 100m. kosteikolta. Pelkästään tämä määritelmä tulee jatkossa aiheuttamaan melkoisen kalapaliikin mm. metsäteollisuuden puolelta- toivottavasti!

Mikä tässä ehdotuksessa on sitten mielestäni väärin? Noh, kovin monikin kansallinen kysymys ja kohtelu.

Sikäli, mikäli kuulumme EU:n ytimeen, niin kyllähän meillä tulisi olla myös vaikutusvaltaa ajaa maamme kannalta olennaisissa asioissa poikkeavasti muun euroopan olosuhteita huomioiden. Tässäkin tapauksessa ja näillä kriteereillä maamme poikkeaa huomattavasti verrokkimaista. Suomessa Ramsarin kosteikkomääritelmän mukaan ja karttasimulaatioiden perusteella esitys tekee lyijyhaulipatruunoilla metsästämisen käytännössä mahdottomaksi suurimmassa osassa Suomea ja lisäksi tuo sadan metrin suojavyöhyke käytännössä tulee voimaan astuessaan laittamaan maan-/metsänomistajat miettimään mm. onko omistajan järkevää antaa metsästysoikeutta vaikkapa metsästysseuroille tai kenellekkään?

Suomi poikkeaa muista euroopan maista tämän määritelmän mukaan valtavasti. Kosteikkokäyttöä koskeva rajoitusehdotus nimittäin tulisi koskemaan miljoonien neliökilometrien alueita kosteikoiksi määriteltyjen alueiden reunoilla. Suot ovat Suomen toiseksi yleisin elinympäristötyyppi. Yhteensä soita on hieman alle yhdeksän miljoonaa hehtaaria, joka vastaa 20 % Suomen kokonaispinta-alasta ja 28 % maa-alasta. Tämän lisäksi tulisi tietenkin vesistöjen rajoilla tuo 100m. suojavyöhyke. Herää kysymys, että kuinka moni metsänomistaja sallii metsästyskäytössä teräksen tai muun kovametallin käytön maillaan, kun metsäteollisuus ei ota vastaan sellaisia puita joissa sahan terät menee uusiksi?

Jos ja toivottavasti ei tämä ehdotus saavuta lain voimaa tässä muodossa, mutta ja kun, niin edessä on useampikin ongelma.

Unohdetaanpa hetkeksi vesilinnut ja käsitelläänpä seuraavaksi kanalintuja sekä muita metsästyslain piiriin kuuluvia lajeja suomessa tämän kiellon puitteissa.

Jos tämä ehdotus menee läpi näin, niin sehän tarkoittaa sitä, ettei kanalintujakaan saisi metsästää lyijyhaulien kosteikkokäyttöä koskevilla rajoitusehdotusalueilla muilla, kuin korvaavilla hauleilla. Lakiehdotuksessahan ei tarkoituksella olla määritelty vesilintuja, vaan metsästystä kosteikkoalueilla ja alueella mukana kannettavia patruunoita. Lain voimaanastuessa siirtymäkauden jälkeen metsäteollisuuden metallinilmaisimet ennen sahausta tulisivat piippaamaan melko tieheästi. Myös jänisten ja pienpetojen pyynnin kohdalla lain mukaan olisi laitonta edes pitää mukana lyijyhaulein ladattuja patruunoita. Lakiehdotuksen toisen osan jälkeen ei kivääreitäkään voisi ladata lyijyä sisältävillä patruunoilla, vaikka metsästäisi haittaeläimiä. Hirviseuroissa tämä aiheuttaisi ennestään kannanhoidollisen ylläpidon osalta katoa metsästysseuroissa ja vastaavasti lisää liikenteessä hirvikolareita. Puolustusvoimat olisi tällöin se instanssi joka korvaisi metsästysseurojen vajavaisuuden, mutta puolustusvoimissakin tulisi sitten siirtyä käyttämään korvaavia patruunoita, eikä nykyiset aseet ole suunniteltu käyttämään lyijyn korvaavia luoteja.

Lakiehdotus on laadittu siinä muodossa, että lähes kaikki metsästys ja jopa ampumaharrastus ampumaradoilla tulisi jatkossa kielletyksi. Suomen Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan päätöksen myötä lyijyhaulien käyttö metsästyksessä ja ampumaradoilla päättyy suurimmassa osassa Suomea siirtymäajan jälkeen. Suomalaisten metsästäjien kannalta tilanne on erityisen hankala, sillä kaikki Suomen suo- ja turvemaat luetaan kosteikoiksi ja reuna-alueineen tämä käytännössä kieltää kaiken metsästyksen lyijyä sisältävillä patruunoilla. Lähes kaikki suomessa käytössä olevat metsästysaseet ovat kuitenkin valmistettu käyttämään pehmytmetallisia luoteja sekä haulilatauksia, eikä terästä tai vieläkin kovempia tai kalliita raskasmetalleja.

Kansallisesti katsottuna REACH-asetuksen rajoitusehdotus on myös suomalaisten metsästäjien kannalta täysin kohtuuton pelkästään metsästäjän oikeusturvan kannalta katsottuna. Asetuksen määritelmien mukaan on Suomessa esim. talvella täysin mahdotonta todeta 100 metrin suojavyöhykkeen rajat lumipeitteen alta. Asiaan otti kantaa myös maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, joka tänään totesi, että ”yksittäinen metsästäjä ei voisi mitenkään olla varma, liikkuuko hän kieltoalueella esimerkiksi talvisessa suometsässä. Kieltoa olisi vaikea valvoa ja se vaarantaisi metsästäjien oikeusturvan”.

Kas niin. Henkilökohtaisesti olen ihan samaa mieltä, että lyijy on ”myrkyllinen” raskasmetalli ja mikäli sen käyttö mm. metsästyksessä tulee kielletyksi, niin ilman muuta olen valmis osallistumaan lyijyn käytön lopettamiseen. Korvauksena siitä, että toimin jatkossa ”puhtaammin”, niin vaadin kuitenkin kompensaatiota patruunoiden korvaamisessa kuten muillakin alueilla valtiot ja EU on jakanut eri asioissa. Myös aseet jotka eivät sovellu ”ympäristöystävällisten” ammusten käyttöön tulisi siirtymäajan puitteissa korvata omistajilleen. Toki nyt voin käyttää kaikki tuhannet lyijyä sisältävät patruunani nykyisen lain puitteissa vesialueilla vaikka ampumalla variksia tai ihan käsin purkamalla ja heittelemällä lyijyn maastoon ja siirtyä sitten näihin sallittuihin materiaaleihin, kuten elohopea, mutta näkisin jonkun hyvityksen menetyksistä ympäristön kannalta järkevämmäksi, mikäli tällaisilla asetuksilla on oikeasti tarkoitus ehkäistä riistaeläinten altistumista raskasmetalleille eikä rajoittaa ja vaikeuttaa metsästystä harrastavien tulevaisuutta. Elohopea tuossa edellä vain ”vitsinä” niistä sallituista vaihtoehdoista lyijylle. (elohopeaa on käytetty ja käytetään nykyäänkin ammuksen luotiosan sisällä tehosteaineena, eikä sitä ole kielletty).

Enivei, suomalaisten metsästystä harrastavien ja sen piirissä toimivien kansalaisten kohdalla pettymys on suuri. REACH-asetus on Euroopan unionin kemikaalisäädös ja nyt ehdotettu lisäys tulee voimaan siirtymäajan jälkeen kaikissa EU:n jäsenmaissa. Toki muutosta voi päätöksiin hakea ja asettaa eri menetelmien kautta lisäselvityspyyntöjen myötä, mutta onko todellisuudessa nykyisillä instansseillamme edes haluja, niin epäilen. Oikeastaan vain metsäteollisuudella ja maanomistajien isoimmilla yhteenliittymillä on äänivaltaa kyseenalaistaa päätös EU:n tasolla.

Se, että pieni ihminen taas kerran alistetaan EU:n byrokratian rattaiden alle ei ole uutta. Se mikä on ja oli ennenkin ihan vitun hyvä, niin ei huomenna joillekkin kelpaa. Suomen Metsästäjäliiton arvion mukaan suuri osa käytössä olevista haulikoista ei sovellu teräshaulien ampumiseen. Se tarkoittaa useiden satojen eurojen lovea lompakkoon. Kipeimmin lyijyhaulikielto puraisee urheiluampujia. Monissa esim. haulikkolajeissa lyijyn käyttöä edellytetään jopa säännöissä ja kun päättäjinä EU:ssa on ”puusilmät”, niin moni asia jää huomioimatta kokonaiskuvassa ja tätä ajatusta seuratessa päädymme siihen, että me äänestäjät olemme ajattelemattomimpia tässä koko prosessissa!

Lopuksi kuitenkin, niin vaikka ollaan EU:ssa yksi ”osavaltio” jo nyt, niin mikä ihme siinä on, ettei täällä voida soveltaa tai edes vaatia tänne sopivampia/poikkeavia käytäntöjä? Onhan Italiassakin eri käytännöt monissa asioissa suomeen nähden ja nimenomaan sillä periaatteella, että se soveltuu sikäläiseen ilmastoon tai muihin verrattaviin eroavaisuuksiin.

Ps. ihan kohta otsikoissa ovat valkoposkihanhet :)….. taas!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu