Persut möi perseensä

Niin siinä sitten kävi- havaintoja hurmoksen ulkopuolelta.

Persut ja etenkin persujen eliitti sekä siihen mielestään kuuluvat piirien ”kärkinimet” tekivät sen mistä kannattajakunta ei pidä- nimittäin nostivat itsensä kentän kuulemattomiin. Ylensivät itse itsensä unohtaen melkein kokonaan sen mistä kannatus on kummunnut aina Soinin ajoista saakka.

Maahanmuutto oli vain yksi osa PerusSuomalaisten populismista joka kriisivuosina kantoi hedelmää. Nyt tuon ympärillä olevat muut asiat ovat haudattu yksi kerrallaan pois kokonaisuudesta jolla kannatus on kestänyt siellä neljän suurimman puolueen joukossa. Mitä sitten, jos maahanmuuttoon tuleekin nyt EU:n tasolla jokin ratkaisu joka alkaa tyydyttämään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuneita???

Poliittisia linjauksia ja puoluepolitiikan sisältöä seuranneet ihan tavallisetkin kannattajat ovat huomanneet kuinka yksi kärkiteema kerrallaan on puoluejohdon myötä heitetty romukoppaan ja kaikki juontaa juurensa eduskuntavaalien alla käynnistyneestä hallituskiimasta.

EU- myönteisyyttä on yritetty peitellä sillä kuinka hyvin EU:ssa pystyy mepit vaikuttamaan puolueen poliittisiin tavoitteisiin, mutta eihän sinne pääsyt kuin yksi täysin kokematon edustaja Persuista.  Eurosta eroaminen on unohdettu puhumatakkaan koko EU:sta. Tynkkynenkään tuskin haluaa palkkiota markkoina, kun ei niitä enää pankit vaihda euroiksi.

Hallituskiimassa puolue joutui tekemään kovia päätöksiä ja suostumaan mm. leikkauksiin jotka koskettivat kovasti duunareiden asemaa. Tätä perusteltiin talouden kuntoon saattamisella, mutta oikeasti kyseessä oli vain eliitin pääsy hallitukseen, sillä ilman myönnytyksiä ei Orpon kabinettia olisi syntynyt. Näin toki jokaisessa hallitusneuvottelussa etsitään yhteinen linja ja kaikki joustavat jostakin, mutta harvoin puolue luopuu lähes kaikista kärkiteemoistaan silläkin uhalla ettei ministerin Audeja kotipihalla näy.

Viimeisinä vuosina puolueen hierarkiaa on järjestelmällisesti muokattu niin, ettei puolueen eliitin varpaille astumista ole hyväksytty.  Puolue on syrjäyttänyt ehdokkaita pääsemästä vaaleihin ehdokkaaksi kun on aistinut, että sisäpiiriin kuuluva ehdokas saattaisi hävitä ja näin murentaa johdon valtaa. Viimeisin ja valtakunnallisesti tapaus oli Teuvo Hakkaraisen heittäminen junan alle. Paikkoja pedattiin puolueen ”pepun putsaajille” ja eniten räksyttäville kuvitellen, ettei äänestäjiä kiinnosta ehdokkaan EU-osaaminen etc. Median kautta on annettu ymmärtää, ettei Hakkarainen saanut mitään aikaiseksi EU:ssa ja siksi hylättiin ehdokkuus, mutta mitä sai aikaiseksi Pirkko Ruohonen-Lerner  tai Laura Huhtasaari?

Puolueen julkaisu Suomen Uutiset on jo vuosia estänyt mielipiteiden kirjoittamisen ennalta sivustollaan, vaikka mainostaa sananvapauden olevan yksi tärkeimmistä teemoista…esimerkillisesti 🙂

Nyt EU- vaalien romahdukselle ensimmäisenä puolueesta kerrottiin syyksi alhainen äänestysaktiivisuus vaikka tosi asiassa äänestämässä kävi suunnilleen sama määrä n. 42% äänioikeutetuista kuten aiemmissakin vaaleissa. Väitän, että moni entinen/nykyinen persu kävi antamassa protestiäänen Li Anderssonille jos yleensäkään vaivautui raaputtamaan lippuun numeron. Valtava potti ääniä Anderssonille on ehkä selkein mielipiteen ilmaisu äänestäjäkunnan mielipiteestä nykyiselle politiikalle yli puoluerajojen.

Noh, jokainen tietää, ettei lahkeeseen laskettu lämmin neste kauaa lämmitä. Edessä PerusSuomalaisilla on valtava työ palauttaa uskottavuus seuraaviin vaaleihin. Se toki lienee vain yksi monista ongelmista monenkirjavassa puolueessa, mutta puolueliitillä on nyt peiliin katsomisen paikka, mikäli mielivät jatkaa uraansa politikkoina valtakunnan kärkipaikoilla.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu