Rauhoittakaa tummat- vapauttakaa valkoposket

Aluksi hieman taustaa.

Eu:n lintudirektiivin astuessa voimaan vuonna 1979 Venäjän tundralla pesiviä valkoposkihanhia oli arviolta n. 20 000 yksilöä, minkä vuoksi laji suojeltiin. Valkoposkihanhen asema on silti säilynyt direktiivissä ennallaan, vaikka 1990-luvun puolivälistä alkaen kannan kasvu on ollut erittäin voimakasta. Valkoposkihanhien määräksi arvioitiin vuonna 2009 noin 500 000 aikuista lintua ja kanta on siitäkin jatkanut voimakasta kasvuaan.

Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981 ja kantaa on sen jälkeen jopa lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten Korkeasaaresta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Suomenkin pesimäkanta kasvoi voimakkaasti 2000-luvulla ja jo vuonna 2010 pesimäkannan kooksi arvioitiin 3 800 paria. 1990-luvun lopulta lähtien valkoposkihanhia on pesinyt Suomessa Itämeren rannikoiden lisäksi myös yksittäisillä sisämaan järvillä.

Syyskuun 2016 hanhilaskennassa havaittiin Suomessa noin 28 500 yksilöä. Nämä eivät siis kuulu nykyisin siihen yli miljoonaan Tundtralta maamme yli muuttavaan joukkoon, vaan täällä pesineeseen kantaan. Määrä oli lisääntynyt 14 prosenttia vuodesta 2015 ja se oli 9 prosenttia enemmän kuin edellisenä huippuvuonna, joka oli vuosi 2014.

Venäjän Tundralta muuttavat valkoposkihanhet ylittävät syksyisin maamme pääsääntöisesti Lokakuun ensimmäisellä puoliskolla ja lepäilevät Itä-Suomessa viikon pari odotellen suotuista myötätuulta. Itä-Suomen pelloilta Valkoposkihanhet siirtyvät yleensä seuraavaan levähdyspaikkaan Viron rannikoille sekä pelloille. Vastaavasti meille arvokkaampi ja nykyisin uhanalaiseksi käynyt metsähanhi aloittaa muuttonsa jo syyskuun puolivälissä ja fiksusti tätä onkin rajoitettu metsästyksen osalta. Toki metsähanhia, sekä monia muitakin lajeja muuttaa vielä valkoposkihanhien kanssa Lokakuussakin pienissä määrin. Viron pysäkin jälkeen hanhet matkaavat talvehtimaan pitkin eurooppaa ja osa kauemmaskin, mutta mm. valkoposkihanhista suurimmalla osalla päätepysäkki on Alankomaiden pellot jossa ne sitten talvehtivat. Hanhien muuttoon vaikuttavat vallitsevat sääolosuhteet erittäin paljon. Myös vuosittain vaihtuvat viljelysalat ja laadut, sekä viljankorjuun ajoittuminen rytmittää hanhien oleskelua pelloilla.

Valkoposkihanhi lintudirektiivin luokittelussa:

Euroopan neuvoston ja parlamentin luonnonvaraisten lintujen suojelusta antama direktiivi 2009/147/EC (lintudirektiivi) koskee artiklan 1 mukaan kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella. Direktiivin tavoitteena on näidenlajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä. Lintudirektiivin artiklan 4 mukaan direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella erityisesti huomioiden lajit, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, jotka ovat
herkkiä tietyille muutoksille niiden elinympäristössä, joita pidetään harvinaisina niiden pienen kannan tai alueellisesti suppean levinneisyyden takia sekä muihin lajeihin, jotka vaativat erityistä huomiota niiden erityislaatuisen elinympäristön vuoksi.

Lintudirektiivin 7 artiklan mukaan liitteessä II lueteltujen lajien kantojen koon, maantieteellisen levinneisyyden ja lisääntymisnopeuden takia koko yhteisössä niitä voidaan metsästää kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lajien metsästys ei vaaranna suojelutoimenpiteitä niiden levinneisyysalueella. Liitteen A osassa lueteltuja lajeja saa metsästää kaikkialla ja B osassa lueteltuja lajeja saa metsästää vain siinä mainituissa jäsenvaltioissa. Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on lueteltu lintudirektiivin liitteessä I. Sitä ei ole lueteltu liitteessä II jolloinka laji on metsästettävien lajien ulkopuolella ja tässä onkin koko ongelma.

Mikäli valitsemillamme edustajilla olisi älyä, tahtoa, … niin riittäisi, kun esitettäisiin valkoposkihanhen lisäämistä liitteeseen II. Perusteluiksi riittäisi, että IUCN (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) on luokitellut valkoposkihanhen elinvoimaiseksi lajiksi. Lisäksi lintudirektiivin artiklan 4 mukaan direktiivin liitte I tarkoittaa vain mainittujen lajien elinympäristöjä joita tulee suojella erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen. Tässä kohti ei siis ole edes tulkinnanvaraista ristiriitaa.

Ympäristövaliokunta pyysikin aijemmin keväällä ympäristöministeriöltä perustuslain 47 §:n 2 momentin nojalla selvitystä luonnonsuojelulainsäädännön kehittämisestä rauhoitettujen lajien aiheuttamien vakavien vahinkojen estämiseksi ja korvaamiseksi. Pyynnössä huomion kohteena olivat erityisesti valkoposkihanhien aiheuttamat viimeaikaiset vahingot maatalousyrittäjille. Ympäristöministeriön vastaus oli ”ympäristöpyöreä”, kuten odottaa saattoikin, sillä vastauksen allekirjoittaneina olivat ”ympärivihreä” ympäristöministeri Krista Mikkonen (vih) ja lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola (vih). Ympäristöministeri Mikkonen kävikin jopa tutustumassa ongelmaan oman maakuntansa pelloilla ja myönsi peräti 40 kpl. ”kaatolupia” haittavalkoposkihanhen vähentämiseksi. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2020-AK-305547.pdf

Kun artiklassa 4 direktiivin liitteessä I mainitaan erikseen ”erityisesti huomioiden lajit, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon”, niin olisiko jopa mahdollista poistaa tämä valkoposkihanhi (Branta leucopsis) kokonaan uhanalaisten lajien listalta ja lisätä tilalle metsähanhi (Anser fabalis) joita koko euroopassa pesii nykyään vain 2 700 – 3 640 paria? Miettikääpäs ympäristöihmiset ja myös metsästystä harrastavat näiden kahden lajin välillä. Itse olen valintani tehnyt jo aikoja sitten, eikä omatuntoani ole vaivannyt kertaakaan.

Näin lopuksi haluaisin hieman purnata. Meillä metsästäjä-keräilijöillä, Impivaaralaisilla ja peräkammarin pojilla sekä nykyisin myös yllättävän runsaslukuisilla tytöillä jotka harrastamme sitä perinteistä metsästystä ja kalastusta on enimmikseen myös eettiset arvot kohdallaan. Emme kiduta kaloja huvikseen koukuissa vain siksi, että saisimme valokuvan, vaan pyydämme kalat ruoaksi. Tainnutamme, verestämme ja valmistamme saaliin, vaikka marketin pakkasesta voisi käydä ostamassa jo pilaantuneen korvikkeen. Näin toimimme myös toteuttaessamme geeneissämme ohjaaman metsästyksen kohdalla. Keräämme myös marjat sekä sienet yms. luonnonantimet syödäksemme, eikä fb julkaisuja varten. Teille siellä kasvukeskuksissa kiireen keskellä luonto ja sen toiminta on niin vierasta, ettette pysty ajattelemaan kokonaisuutta, vaan keskitytte aina yhteen asiaan joka sitten vääristää tämän luonnon itse säätelemän monimuotoisuuden. Saatatte ihastella kuinka joutsenet vuodesta toiseen saapuvat pesimään samalle lahdelle ja te jopa ruokitte niitä, että myös seuraavana keväänä näkisitte saman parin poikueineen. Ette tule ajatelleeksi, että sillä lahdella ei sitten pesi yhtään sorsaa, koska joutsenet pitävät siitä huolen. Olette huolissaan erittäin uhanalaisesta Saimaan Järvilohesta, mutta maksatte ylimääräistä siitä, että ostamanne sähkö on tuotettu ”puhtaalla” vesivoimalla. Syötte nyhtökauraa, vaikka sen hiilijalanjälki on suurempi kuin luomulihan. Voisin jatkaa, mutta minulla on vieläkin painavampaa kerrottavaa teille ympäristöystävällisille. Jos sallitte, niin avaisin hieman silmiänne myös näiden valkoposkihanhien kohdalla siitä teille eettisesti ajatteleville.

Se että tämä ”piipertäjä porukka” tahtoo kieltää valkoposkihanhien metsästyksen suomessa on täysin vailla perusteita. Jos joku osoittaa sellaisen perusteen olen valmis myöntämään asian näin olevan. Mielenkiinnolla odotan vastaväitteittä.

Vihreä ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen kävi Toukokuussa Kiteellä katsastamassa valkoposkihanhien paljaaksi kaluaman nurmipellon. Vihreän Mikkosen mielestä asia on ratkaistava EU:n tasolla. ”Itse näen, että kanta kestäisi metsästystä, mutta emme voi päättää sitä itse, vaan siitä on saatava EU-tasoinen päätös”. Paska puhetta, kuten Li Andersson totesi taannoin jossakin tv-lähetyksessä. Hieman myöhemmin ilman EU:n päätöstä vihreältä Mikkoselta lupa heltisi n. 40 yksilön ampumiseksi. Huvittavaa!

3.6.2020 Ympäristöministeriön vastauksessa eduskunnalle Krista Mikkosen allekirjoittamana todettiin näin: ”Toimenpidettä olisi aiheellista tukea siten, että alueelle perustettaisiin ruokailupeltoja, joille karkotettavat parvet voivat siirtyä muutonaikaiseen ruokailuun ja levähtämiseen”. (Selvitys eduskunnalle luonnonsuojelulainsäädännön kehittämisestä rauhoitettujen lajienaiheuttamien vakavien vahinkojen estämiseksi ja korvaamiseksi) https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2020-AK-305547.pdf Ihan oikeasti? Jos Vieras valta hyökkäisi Suomeen, niin olisiko puolustusministerin ratkasu ongelmaan perustaa pelto jonnekka valloittajat voisivat kokoontua levähtämään? (karrikoidusti).

Noh, suomessa toimitaan jo nyt hiljaa hipsutellen ja sen mitä itse olen seurannut, niin aina EU:a kumartaen. Valkoposkihanhet ei ole poikkeus.

Meidän valitsemillamme päättäjillä ei ole valittuun tehtäväänsä riittävää tietotaitoa. Heillä ei ole pääsääntöisesti edes tahtoa ajaa kansakuntamme etua unionissa. Ei edes kansallisella tasolla. Tästä valitusta massasta poikkeuksena esille voi kuitenkin nostaa erään nimen. Sari Essayah. Siitä sen enempää.

Palataanpa aiheeseen. Suomessa vuonna 2015 korvattiin lintuvahinkoja 560 000 eurolla. Summa oli aiempina vuosina ollut tyypillisesti 200 000–300 000 euroa. Tuo ei tuolloinkaan ollut edes lähellä sitä mitä vahinkoja taloudellisesti oikeasti syntyi. Toisaaltaan minua ei edes kiinnosta korvaukset eikä utopistiset lintujen ruokailupelloile ohjaamisyritykset, vaan nämä meidän vihreitten oikeat arvot.

Hollanti on EU-maa jossa talvehtii miljoonia vesilintuja. Vuosittain Hollannissa tapetaan ja häiritään muun muassa noin 150 000 merihanhea, 150 000 kanadanhanhea ja 50 000 haapanaa. Yksi hävityskeino on kaasuttaminen. Näiden lajien lisäksi poikkeuslupia häirintää ja hävitystä varten on myönnetty muun muassa valkoposkihanhille, sepelhanhille, lyhytnokka­hanhille ja tundrahanhille. Perusteina poikkeusluville ovat erityisesti satoon, karjaan, metsiin ja vesistöihin kohdistuvien vakavien vahinkojen välttäminen. Kun Hollannin hanhien kaasutuksesta tehtiin kirjallinen kysymys Euroopan parlamentille tammikuussa 2016, niin antamassaan vastauksessa parlamentti kannusti komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään ja lopulta lakkauttamaan kaasutus­käytännön. ”Sen sijaan pitäisi harkita kaikkia mahdollisia korvaavia vaihtoehtoja. Näitä vaihto­ehtoja pitäisi harkita erityisesti metsästysseurojen kanssa”, totesi parlamentti. Meillä suomessa vihreä ministeri esittää ruokailupeltoja jonne hanhet kuvitteellisesti laskeutuisivat levähtämään. Voiko vieraantuneempaa ministeriä olla olemassa? Ja entäs sitten se eettisyys? Pitäisikö suomessa ruokkia hanhet ennen sitä kaasukonttiin joutumista? Olisiko se eettisin tapa toimia?

Näin Impivaaralaisena ja luonnon keskellä eläneenä koko ikänsä jäin miettimään myös tätä lausahdusta: ”Suomen luonnonsuojelu­liiton erityisasiantuntija Tapani Veistola toteaa, että Hollannin hanhiongelman hoitaa esimerkiksi valkoposkihanhien osalta aikanaan ilmastonmuutos. ”Valkoposkihanhien pääpesimäalue Siperian tundra kuivuu ja kettu pääsee yhä enemmän ja enemmän verottamaan pesintöjä. On vain hyvä, että laji on levinnyt myös meille Itämerelle.” Hmmm…?

Semmottiis ympäristö uutisia 2016.

Hollannissa hanhet kaasutetaan ajamalla ne konttiin, jonne ne tapetaan hiilidioksidilla. Luulis, että suomen vihreet ja vihreitä kosiskelevat vasemmistolaiset nostas äläkän. Eikö tuo hiilidioksiidilla hapen syrjäyttäminen kontissa aiheuta sen, että eläimet kuolevat kitumalla hapen puutteeseen? Missä ne kettutytöt nyt on? Sitä paitsi tuon hiilidioksiidinhan pitäs olla se ilmastoa eniten lämmittämä ongelma! Hopi, hopi Hollantiin tissit paljaana juoksentelemaan.

Jos teillä arvoisat edustajaksi valitut ei riitä ymmärrys tai kyky viedä asiaa esille otettavaksi siellä Brysselin lihapadoilla, niin autan vapaehtoisesti ja ilman korvausta laatimaan esityksen liitteen II kohdan muutettavaksi niin, että valkoposkihanhi lisätään liitteeseen II. Kun laji on liitetty liitteesen II, niin se siirtyy kansallisesti päätettävien riistalajien joukkoon jolloinka ko. lajille voidaan määrittää normaalisti metsästysajat, kiintiöt ja kaikki siihen liittyvä ilman EU:n byrokratiaa kyseisen valtion omilla päätöksillä. Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on tänä päivänä elinvoimainen ja paikoin jopa ylisuuri laji jonka kannan rajoittamiseksi tarvitsemme lakimuutosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu