Susi on nykyän melko likellä koiraa- vai mitä?

Keskustelu susista tuppaa kiihtymään joka vuosi viimeistään, kun ensilumi sataa maahan. Kiihkeimmillään se on hirven metsästyskauden lopussa ja jänisten metsästyskauden alussa. Ja syystäkin, sillä tähän aikaan Suomen metsät ovat täynnä koiria sekä koirasusia. Lienee itsestään selvää, että tällöin yhteenottoja näiden kesken syntyy muuta vuodenaikaa enemmän. Oisko sitten parempi, ettei lunta satais ollenkaan? Susien suojelijat ja koiransa menettäneet pääsis paljon vähemmällä, kun näiden ei tartteis keskenään kiistellä.

Jos ei tulis lunta, niin pienet lapset vois kävellä 3 kilometriä kouluun ilman pelkoa ja salakaatajilla ois pienempi riski jäädä kiinni. Suden suojelijoillakin olisi turvallisempaa siirtoistuttaa uutta kantaa, kun trailerista ei jää jälkiä. Paitsi, että…

Ihan vaan piruuttaan syvennyin faktaan, kun sitä niin paljon mainostetaan ensin perehtymään. Pitää kuulemma olla ajan hermolla ja viimeistä tietoa, jotta keskusteluihin osallistumisella olisi mitään arvoa. Noh nyt ollaan ja sikäli- mikäli, niin saa väittää vastaankin!

Minä sitä vaan, että näillä susiloilla on nykyän nuo geenit melko likellä koiraa- vai mitä?

Se on nimittäin niin, että tämä meidän Suomen susikanta on geneettisesti kohta aika lähellä sylikoiraa. Ihan oikeasti. Ja jos joku koulutetuista susitutkijoista on eri mieltä, niin vastaväitteen saa esittää sitten julkisesti. Olisi mielenkiintoista kuulla tämän hetkisen ”villin” susikannan geneettinen jakauma. Tämä tietohan teillä on, mutta uskallatteko julkaista? Noh, ihan sama jos ja kun ette!
——–
Lähdetäänpä siitä, että näistä susifanaatikoista 97,9% on pilikulleen hyvin pieni osa sitä populaatiota joka oikeasti myöntää suden olevan koirasusi. 2,1% susitutkijoista uskaltaa myöntää, että nykyisen Suomen susikannan geeneistä iso osa on koirista. Juu, älkää säikähtäkö tutkijat, että maallikko kertoo totuuden, vaan ottakaa itteenne niskasta kiinni ja tehkää muutos jos haluatte palauttaa oikean suden luontoon. Se on nimittäin niin, että ihan oikeita ja puhtaasiti rodullisesti näitä susia on jäljellä enää pieni prosentti koko pohjoisesta kannasta. Niitä teidän pitäs käydä pannoittamassa, pyydystämässä ja siirtämässä tuolta Venäjän koskemattomista metsistä. Suomesta näitä ei enää valitettavasti löydy! Siis susia!

Susipolitiikka suomessa on ollut vuosia ihan pepusta. Se ei ole pepusta siksi, että kansalaiset ovat keskenään eri mieltä, vaan siksi, että tässä maassa on valikoitunut ”viherpiipertäjäsukupolvi” hoitamaan susipolitiikkaa. Näillä piiperöillä ei yksinkertaisesti ole mitään kosketusta oikeaan luontoon, sen kiertokulkuun, puhumattakkkaan nuotiokahviin. Nää nyky tutkijat istuu näyttöpäätteen eessä 6 tuntia vuorokaudessa ja ihmettelee kun tuo pannoitettu alfa ei oo liikkunu kolmeen kuukauteen minnekkään Romppasen liiterin takaa. No ei varmasti liiku, kun se kolme kuukautta sitten söi Romppasen perhoskoiran. Sitähän se siinä sulattelee 308 win otsalohkossa. Pitäs uskaltaa mennä sen perhoskoiran luokse.

Se pajunköysi mitä tämä pieni susien suojelijoiden ryhmä syöttää ”informaationa” nyky kannoista on puppua, sillä tilanne on se, että suden palauttaminen luontoon niin kuin sen tulisi olla on nykyisin melko mahdotonta. Jos näin haluttaisiin, niin se vaatisi nykyisen kannan poistamista kokonaan ja tuolta venäjän erämaiden alkuperäiskantojen erillispomittujen puhdasrotuisten susien siirtämistä meidän korpimaisemiin. Tähän teillä ”läppärisusitoimijoilla” ei riitä älli. Eikä teillä riitä kunto, halu tai mikään muukaan enää, kun olette kusseet omiin muroihinne jo vuosia. Tämänkin jälkeen se vaatisi vielä puhtaiden susien geeniperimän vahvistamiseksi erillissiirtoja euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Siis puhtaiden!

Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö, Kennelliitto ja jotkin eläintutkijat pitävät koirasusia vaarallisina ihmisympäristössä. Käytännössä koirasusi on valtioneuvoston vuonna 2015 antamalla asetuksella kielletty ”kansallisena vieraslajina” Suomessa aina neljänteen sukupolveen saakka. Koirasusien susiperimän pitoisuus ilmoitetaan prosentteina, mutta prosenttimäärä ei vastaa luotettavasti yksilön ominaisuuksia. Samankin pentueen yksilöissä voi olla huomattavaa vaihtelua, joka johtuu- mistäpä muustakaan kuin koirien ja suden sekasiittoisuudesta.

Nykyisin koirasudet voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan niiden susiprosentin perusteella. Matalaprosenttiset (0–40 %), keskiprosenttiset (40–75 %) ja korkeaprosenttiset (75 %–98 %). Korkeammalla susipitoisuudella kuin 98 % tarkoitetaan yleensä puhdasta sutta. Nyt kysyisinkin, että kuinka moni tutkinnan kohteeksi saaduista ”susista” Suomessa on olleet yli 98% susipitoisuuden omaavia? Noh, ei se mitään jos ja kun ette uskalla vastata. Kerron sen teille. 0%.

Tänä päivänä ja kaikista suomen luonnossa vapaana liikkuvista ”susista” suurin osa kuuluu tuohon 75% – 98% korkeaprosenttiseen koirasusien geeniperimältään kuuluvaan joukkoon. Keskiprosenttiset 40–75 % koirasusista suomen luonnossa ottavat osakseen 4-7% kaikista koirasusista. ja mikä lohdullista, niin vain 1-4% villinä viipottavista koirasusista on lähes koiria. Sen sijaan ikävää todeta, ettei yksikään viipottajista ole puhtaasti susi. Korkeammalla susipitoisuudella kuin 98 % tarkoitetaan yleensä puhdasta sutta lakiongelmien välttämiseksi.

Minua ei kiinnosta montako koirasutta on Ahvenanmaalla, tai oikeastaan selvisi tämäkin tuossa tukimuksen sivussa, eli 2012 Ahvenanmaalla oli 1 havainto ja heti perään uusi havainto 2018. Ilmeisesti uivat suoraan Ruotsiin, koska havainnot loppuivat kuin seinään? ravintoahan Ahvenanmaalla susille riittäisi yllin kyllin, mutta jostain kumman syystä sudet ei viihdy siellä?

Sen sijaan minua kiinnostaa se kuinka tämä geneettinen perimä ohjaa näitä koirasusia ihmisten pariin ja lähelle asutuskeskuksia? Voisiko olla niin, että risteytynyt perimä näiden koirasusien kohdalla ajaa luontaisesti vääristyneen susikannan asutuskeskuksien ja ihmisten läheisyyteen vuosi vuodelta yhä enemmän? Voiko olla tulevaisuudessa niin, että joku päivä saamme lukea ihmislapsen tulleen raadelluksi kuten nyt moni metsästyskoira on joutunut kohtaamaan tuollaisen ennen niin rauhallisessa metsästysympäristössä jossa sudet pysyttelivät erämaissa ja koirat metsästysmailla? Uutisoidaanko tämä ensimmäinen ja sitä seuraavat lapsien raatelut ”Koira raateli lapsen” vai kuinka?

Yksi pohjoismaiden pitkäaikaisimmista ja arvostetuimmista hirvitutkijoista (riistantutkija, tohtori) kertoi minulle suoraan, että hän on hyvin vahvasti nähnyt yli 40 vuotta kestäneellä urallaan kuinka susikanta ja sen käyttäytyminen on tänä aikana muuttunut. Hänen mielestään on selvää, että yksi syy susien ilmestymiselle asutuksen läheisyyteen on juuri tämä koirien ja susien sekoittuminen. Sudet ovat nykyään myös kantavina milloin sattuu, koska ne parittelevat koirien kanssa. Geenithän ohjaavat pitkälti myös käyttäytymistä.

Ilmiö on etenkin tuossa itä-rajan takana hyvinkin yleinen. Heti Venäjän rajan tuolla puolen koirasudet ovat päivittäinen riesa asutusten ympärillä. Jos näistä joku susi-intoilia on huolissaan tällä puolen rajan, niin voin kertoa, että aivan turhaan. Koirasudet eivät ole sukupuuton partaalla, vaan päin vastoin. Rajan takana myönnettiin vuodelle 2019 yhteensä 1500 kaatolupaa näiden ”uhanalaisten” kasvun rajoittamiseksi. Valitettavasti tuokaan ei riitä.

Eikä susikeskustelu olisi mitään ilman jonkinlaista salaliittoteoriaa, eihän?

Viime aikoina on herännyt kysymys, että minne katoaa suomen tarhoissa syntyneet ”susien” synnyttämät poikueet? Tähän ei minulla ole vastausta, eikä edes salaliittoteoriaa. Voisiko jollakin taholla olla?

5.11.2019 Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi uusimman Suomen susikannan hoitosuunnitelman.

Keskeisenä hoitosuunnitelman muutostekijänä on tunnistettu susien sietämisen edistäminen ja sitä kautta perustan luominen suden hyväksyttävyydelle. Hankkeella oli laajapohjainen valmistelu- ja ohjausryhmä, joissa mukana olivat keskeiset sidosryhmät niin tutkimuksesta, hallinnosta, kansalaisjärjestöistä ja tuottajajärjestöistä. Hoitosuunnitelman päivityksessä on huomioitu tuoreimmat kanta-arviota koskevat tiedot ja muun muassa tuorein tutkimus koskien susien laitonta tappamista. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161865/MMM_2019_24.pdf

Suomessa on 2000-luvulla varmuudella todettu kolme risteymätapausta luonnossa. Vuonna 2004 varmistettiin kaksi urosristeymää, toinen Juvalla ja toinen Sotkamossa. Parkanossa todettiin vuonna 2010 risteymäpentue. Parkanon tapauksessa kysymys oli todennäköisesti urossuden ja naaraskoiran pennuista, koska ne löytyivät vastasyntyneinä keskitalvella. Kaikissa näissä tapauksissa yksilöt tapettiin?

Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu, että koira, susi ja koirasusi pystytään erottamaan toisistaan DNA-analyysimenetelmillä. Tämän lisäksi osalla koirasusista on havaittavissa myös ulkoisia tuntomerkkejä, jotka viittaavat risteymään. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä, eikä risteymää aina pystytä varmuudella toteamaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Meidän on toisin sanoen luotettava tämän pienen, mutta äänekkään ”läppärisusitutkijoiden” informaatioon.

On itsestään selvää, että susi kuuluu Suomen luontoon ja sinne missä on susien luontainen reviiri, mutta ei, ei nämä koirasudet kuulu sinne missä postilaatikon ympärillä on sepeliä tai asfalttia. Oikeastaan koirasusilla ei ole mitään muuta luontaista elinympäristöä, paitsi eläintarhat joissa tuleville sukupolville voi viherpiiperö äidit ja isät käydä pelottelemassa lapsiaan koirasusien vaaroista. Miks ei myös muutkin vanhemmat joille asfaltin ja betonin jälkeinen luonto on vieras kokemus.

Canis lupus familiaris.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu