Syksy alkoi, hajamietelmiä kesästä 2019

 

Kesä 2019 on ollut minulle onnellista aikaa, vaikka Yhdysvaltain presidentti Trump toimii jatkuvasti kuin norsu lasikaapissa. Sirpaleita syntyy, ja monet näkymät erityisesti talouden alalla synkistyvät. Kun Trump halusi ostaa Grönlannin ja kun Kööpenhamina sanoi tylysti EI, Trump päätti olla leikkimättä Tanskan kanssa. No, varmaan Trump leppyy pian. Onhan Tanska Naton uskollinen ja aktiivinen jäsen. Vai merkitseekö se enää niin paljoa Trumpille?

Kesä 2019 on myös ollut onnellista hesarivapaata aikaa. HS on ollut niin epäluotettava, että huh. No, ei ole pakko lukea. Kannattaa pitää hesarivapaata välillä – ja sitten tipoittain palata, mutta vain tipoittain entistä kriittisempänä HS:n pariin. Muutama minuutti kannattaa uhrata HS:lle. Sillä selviää. Maailma on pullollaan hyviä tietolähteitä, ei siis kannata hirttäytyä yhteen hesariin. Tuo bittimaailma on monella tapaa ihan hyvä juttu – erityisesti kun muistaa kriittisyyden. On mukava lukea kansainvälisiä suurlehtiä, ranskalaisia, amerikkalaisia, englantilaisia, saksalaisia, venäläisiä unohtamatta…

Kesä 2019 on ollut onnellista aikaa, kun vanhalle tontille Suomessa meille rakentuu uusi komea mökki, ns. kakkosasunnoksi. Siellä on rauhaisaa lepuuttaa joskus lukemisesta ja kirjoitustyöstä rasittuneita silmiä järven selälle tuijottamalla. Kyllä kirjoittaminen maistuu, kun sähkökin tuli! Ei tarvitse enää olla vedenkään juoksuttaja.

Kesä 2019 on ollut onnellista aikaa, kun oikeusvaltio palaa Kuopion perintömetsätilalle. Poliisin apua tosin olen tarvinnut, mutta ”missä poliisi, siellä ystävä”. Pois pahantekiiät meitin metsästä, tervetuloa metsän ja laillisuuden ystävät. Niin, ja taimia ei sitten katkota, eikä muitakaan puita ja muuta kasvillisuutta pahoipidellä.

Kesä 2019 on ollut onnellista aikaa, kun Sale ja Antti tukevat kriittistä historiankirjoitusta myös lähihistorian osalta, jättämällä turhat ohjeet menneisyyteen.

Kesä 2019 on ollut onnellista aikaa, kun Sale voisi luopua jostain vahvemman Euroopan unionin puolesta. On onnellista kuulla demaripomojen Antin ja Antin ja Tuppuraisen (nyt pätkii etunimen kanssa) tukevan vahvaa oikeusvaltiokehitystä. Toista se oli ennen pahaan aikaan, jolloin apinana  tai papukaijana piti toistaa Neuvostoliiton ja Stalinin ylevyyttä, eikä siellä tehdyistä massamurhista sopinut pitää juttua. Tosin minä en koskaan suostunut vaikenemaan, ja torjuin KGB-lähentelyt laittomina ja ei-toivottuina. Taisin olla aika yksin ulkoministeriössä. Tai jos vielä Karjalasta pukahdit, sait leiman ”neuvostovastainen” – ja lainsuojattoman aseman. Aivan turhaan ei  Unkarin Urban Suomea soimi.

Nyt katse savolaisittain etiäpäin, kohti uutta päevää. Toinen jalakani, kas, on ollut vuosisatoja Kuopiossa.  Jos kiinnostaa, Kuopion linjastani löydät tietoja sukutukimuksesta ”Kaija Heiskanen: Tuppuraiset. 460 vuotta Savon ensimmäisestä maakirjasta 2000-luvulle”. Helpotan etsijää, laatikko on nro 373. Terveiset Savon Sepoille ”Kiäriänen” ja ”Tiitinen”. Eikä ikävä brexitkään nyt muolimaa kaava. Palataan asioihin, nyt kun työkausi tästä taasen alkaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu