Myös lapset kantavat SOTE-ratkaisun seuraukset

JOENSUUSSA kuolleen pienen lapsen kohtalo on herättänyt paljon huomiota ja yleisesti huolta sosiaalityön ja -huollon tilasta. Sosiaali- ja terveydenhoidon ja -huollon työntekijöiden, jotka tuntevat työn arjen ja määrän aiheuttamat rajoitukset, mielipidettä kuunnellaan ja asiaan liittyvää keskustelua halutaan nyt käydä, nyt, kun kriisi on kärjistynyt ja selvemmin näkyvissä ja jotta välttämällä vastaavat tapaukset voimme yhteiskuntana nukkua yömme paremmin.

Helsingin Sanomien jutussa (1.3.-24) haastatellut neljä sosiaalialan työntekijää nostivat esiin muun muassa, että ajallisesti suurin osa työpäivästä kuluu asiakastapaamisten dokumentointiin. Kovin ikävästi tämä muistuttaa terveydenhoidon tilannetta, jossa lääkärien työajasta edelleen huomattava osuus kuluu raportointiin. Lienee kiistatta selvää ja välttämätöntä, että niin lastensuojelun kuin terveydenhoidon työntekijät ehtisivät lähtökohtaisesti tavata asiakkaitaan, siis lapsia tai potilaita. Joensuun lapsen tapauksessa työntekijä ei ollut koskaan tavannut vastuullaan ollutta lasta. Nyt ylemmät viranomaiset ja poliisi on pantu asialle selvittämään, kenen on syy ja kenelle vastuu laiminlyönnistä kuuluisi. Kyllä, nimenomaan kuuluisi, sillä tuskin tästäkään on konkreettisia seurauksia työtään huonosti ja täydellä palkaalla tehneille.

Sinällään tärkeän dokumentoinnin, johon perustuu niin hoidon kokonaisuuden kuin yksittäistapaustenkin hoidon suunnittelu, keskittäminen kokopäiväisen työntekijän vastuulle antaisi sosiaalityöntekijälle tai hoitavalle ammattilaiselle mahdollisuuden keskittyä tärkeimpään eli turvallisen kasvu-, elin- tai hoitoympäristön ja lopputuloksen takaamiseen. Rahoituksen puutteeseen vetoaminen ei kelpaa perusteluksi, asian uudelleen organisoiti olevien resurssien puitteissa on yksityispuolelta tuttu tapa hoitaa tehottomuutta tuotannossa tai poistaa tuotannon aikaansaamat virheet tuotteessa tai palvelussa. Sosiaali- ja hoitotyön rakenteellisten ongelmien tutkimisen kautta ja toisaalta soveltamalla uusinta tutkimustietoa kenttätyön uudelleen organisointiin löytynee useampiakin vaihtoehtoja lopputuloksesta tinkimättä. Hallituksen budjettipolitiikka ei vähennä käytettävissä olevia määrärahoja, koska vuosittain koko SOTE-sektorin menot lisääntyvät miljardiluokassa, joten käytettävissä olevien määrärahojen kohdentaminen mahdollisimman hyvin vaatii parempaa suunnittelua ja ymmärrystä kokonaiskuvasta.

Lastensuojelu on jokaisen velvollisuus, jos epäilee lapsen kaltoinkohtelua. Tähän meillä kaikilla on yhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä mahdollisuus vaikuttaa. Naapurin asioihin puuttumattomuuden kulttuuri on Suomessa vahva, mutta sehän ei suinkaan tarkoita, että asian tulisi olla niin, vaikka arjen esimerkit kaduilla, toreilla ja väestökeskuksissa eivät rohkaisisikaan. Kun toimintatapoja muutetaan ja muutokset koetaan onnistuneiksi, asenteet kyllä muuttuvat suopeiksi.

Seppo Lappalainen
Kokoomus Lahti

Yrittäjä vuodesta 1983 lähtien, avioliitossa arkkitehti Leena Lappalaisen kanssa, kaksi aikuista lasta, koulutus ja asema arkkitehti SAFA (FISE422), työtehtävä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja kolmessa puolison kanssa yhteisessä yrityksessä, hallituksen varapuheenjohtaja Yrittäjien Kokoomus Lahti ry:ssä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu