Presidentin puolison yhteiskunnallinen rooli muuttuu

Helsingin Sanomain haastattelemat presidenttiehdokaiden puolisot, Alexander Stubbin puoliso Suzanne Innes-Stubb ja Pekka Haaviston puoliso Antonio Flores, uskovat molemmat löytävänsä puolisonsa presidenttitehtäväajalle yhteiskunnallisesti merkittävää ja omalta kannaltaan mielekästä tekemistä. Presidentin puolisolla ei ole hallitusmuotomme suojaamaa tai määrittelemää virallista asemaa, mutta puolison elämä tietysti muuttuisi ja täyttyisi kieltämättä koko lailla täyspäiväisellä työllä, josta ei makseta palkaa tai lomakorvauksia, hänellä ei ole työsuhteen määrittämää työterveyshuoltoa eikä hänelle kerry eläkettä.

Juristi Suzanne Innes-Stubb toimii nykyisin kansainvälisissä tehtävissä Koneen yritysvastuujohtajana, siis melkeinpä jokaisen akateemisesti koulutetun unelmatoimessa. Hän toivoo voivansa käyttää mahdollisimman hyvin osaamistaan Suomen hyväksi sekä täällä kotimaassa että ulkomailla ja nostaakin erityisesti yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneiden ihmisten asian ja lähisuhdeväkivallan kysymykset, joihin liittyviä ongelmia hän haluaa olla ratkomassa, mikäli siihen löytyy tähän rooliin sopiva tapa. Niin kuin aivan varmasti löytyy, kukapa kieltäytyisi presidentin puolison mukanaan tuomasta imagohyödystä.

Pienyrittäjänä toimiva Antonio Flores kertoo, että vastaperustettu kampaamoyritys pysyisi, vaikka siellä työskentely pitäisi ehkä jättää Haaviston presidenttivuosien ajaksi tauolle. Myös Floresia kiinnostavat mahdollisuudet osallistua erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin, erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Presidenttivaalikampanjan aikana on useasti myös ehdokkailta kysytty, pitäisikö presidentin puolisolle maksaa tehtävästään palkkaa. Nykyinen käytäntö ei tätä salli eikä tarvittavaa budjettimomenttiakaan ole olemassa, joten sellainen tulisi luoda. Kun presidentti aikoinaan sai nykymuotoisen verottoman vuosipalkkionsa lainsäädännön kautta, aika oli todellakin aivan toinen, tarpeet olivat toisia ja esim. naisten osuutta työeleämässä oli aloitettu edistämään toden teolla vasta muutamia vuosia aikaisemmin. Eräänlainen tasa-arvokysymys siis.

Kannatan vahvasti uudenlaisen käytännön muodostamista, sillä on paljon todennäköisempää, että vastaisuudessa tasavaltamme presidentin puolisot ovat omaa uraansa luovia henkilöitä, joille poisjääminen omasta työstään 6 tai 12 vuodeksi merkitsee ansiotulojen menetyksen lisäksi mm. eläketulon menetystä.