Ihmisen biologinen luovuus vaatii isän ja äidin

Aino Ruoholan 5.9.2024 HS:n Mielipide-sivulla julkaistu kirjoitus ”Biologinen luovuus on ainutlaatuista ja mahdollista vain naiselle” -https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010674969.html – toi mieleen ajan, kun 1990-luvulla viiden vuoden sisällä syntyneet kolme lastamme olivat kaikki alle kouluikäisiä.

Esikoinen syntyi tammikuussa, ja olin synnytyksessä mukana. Sain pestä hänet. Minulle tuli uskomaton tunne, kun vähitellen tajusin ja sisäistin, että puolet hänestä oli minua, vaikka pikkuinen oli kasvanut äitinsä ruumiissa, äidin kohdussaan.

Väittelin toukokuussa 1991 pikkuisen ollessa 4.5 -kuukautinen. Hän osallistui tapahtumaan unrytminsä mukaan, ja esittelin juhlavieraille ylpeänä yhteistä luomistyötämme
Väitöstyötä kuvataan älylliseksi luovuudeksi, oman päänsä lapseksi. Miesten on tyytyminen tähän toisin kuin naisten, jotka kykenevät myös lihalliseen luovuuteen, uuden elämän synnyttämiseen.
Esikoisen syntymän jälkeen olenkin kadehtinut naisilta yhtä ominaisuutta: kykyä synnyttää konkreettisesti uutta elämää!

Ihmiskunnan ajanlaskun aikana vain Jeesus-lapsen kerrotaan syntyneen neitseellisesti, ilman isää.
Lääkärinä tiedän, että jokaisella meistä on isä ja äiti. Ellei läsnäolevina niin ainakin siittiönä ja munasoluna.

Väitöskirjani nimi oli ”Isänsä menettäneet pojat varusmiehinä. Vertaileva tutkimus hajonneiden ja ehjien kotien poikien persoonallisuuden kehityksestä ja palveluksessa selviytymisestä.” Avioeropojat selvisivät palveluksessa yhtä hyvin kuin ehjien kotien pojat, mutta voivat psyykkisesti selvästi huonommin.

Varttuakseen tasapainoisiksi aikuisiksi niin pojat kuin kuin tytöt tarvitsevat molempia vanhempiaan, äitiä ja isää.
Väitöstilausuuteni Lectio preacursorian, yleistajuisen johdannon väitöskirjan aiheeseen, päätin sanoihin: ”Psykoanalyysin isä, Sigmund Freud tokaisi aikoinaan: ’Jumala ei voi olla läsnä kaikkialla, siksi Hän loi äidin!’
Tutkimustyöni innoittamana halusin täydentää tuota Sigmund Freudin kuuluisaa tokaisua: ’Jumala ei voi olla läsnä kaikkialla, siksi Hän loi äidin ja isän!’”
Toimintani yli neljäkymmentä vuotta psykiatrina on entisestään vahvistanut lapsen hedelmöityksestä lähtien molempien vanhempien tärkeyttä ja keskinäistä yhteistyötä, jotta heidän yhteinen luomistyönsä saisi suotuisat kasvuolosuhteet varttua tasapainoiseksi ja elämästään iloitsevaksi aikuiseksi.

Seppo Mäkinen
LKT