Miksi peruskoulu syrjii poikia?

Viime aikoina on kannettu aiheellisesti huolta poikiemme huonommasta pärjäämisestä niin peruskoulussa, lukiossa kuin akateemisessa jatko-opiskelussakin.
Helsingin Sanomien 18.8.2023 julkaistun pääkirjoituksen ”Pelastakaa pojat!” mukaan maassamme lukion käy noin 40 prosenttia pojista ja noin 60 prosenttia tytöistä. Ero on yksi maailman suurimpia.
Tyttöjen ja poikien suuria eroja oppimistuloksissa selitetään tutkimusten valossa muun muassa sillä, että tyttöjen asenne on positiivisempi ja he yrittävät poika kovemmin.
Ovatko poikamme sitten asennevammaisia ja laiskoja?

Tyttöjen murrosikä sijoittuu keskimäärin 10–14 vuoden ja poikien 12–18 vuoden ikään, ja murrosiän aiheuttama taantuma on pojilla paljon syvempi kuin tytöillä.
Poikien ja tyttöjen murrosiän kehityksen eriaikaisuus ja erilaisuus johtuu geenien säätelemän hormonitoiminnan muutoksen käynnistämästä neurobiologisesta kypsymisestä, johon ei voi itse mitenkään vaikuttaa.
Vaikka pojat joutuvatkin murrosiän myrskynsilmään tyttöjä myöhemmin, heidän myrskynsilmänsä on tuntuvasti rajumpi kuin tytöillä ja myös kestää merkittävästi pidempään.
Peruskoulumme ei huomioi mitenkään poikien ja tyttöjen murrosiän eriaikaisuutta ja erilaisuutta. Peruskoulun yläasteella, kun pitäisi panostaa opiskeluun ja tehdä pitkälle ulottuvia koulutuspäätöksiä, monet pojat ovatkin vielä keskellä murrosiän myllerrystä. He elävät mielihyväperiaatteen mukaan päivä kerrallaan kykenemättä suunnittelemaan tulevaisuuttaan ikäistensä tyttöjen lailla.
Tämä näkyy selvästi poikien jatko-opiskelussa: pojat ovat tyttöihin nähden aliedustettuina niin lukioissa kuin yliopistoissakin.

Suomen syntyvyyden huolestuttavasti alentuessa on Isänmaamme tulevaisuuden turvaamiseksi ja hyvinvointiyhteiskuntaamme ylläpitämiseksi erittäin tärkeää, että kaikille nuorillemme sukupuoleen katsomatta taataan heidän neurobiologista kehitystasoaan ja kykyjään vastaavat mahdollisuudet opiskeluun ja osallistumaan oman alansa taitajina kansakuntamme yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Toivokaamme, että hallituksemme ja eduskuntamme pääsee mahdollisimman pian rasismi- ja natsisyyttelyjen yli ja aloittaa vihdoinkin työnsä Isänmaamme kansalaisten asioiden kuntoon laittamiseksi tai edes parantamiseksi.
Yksi tärkeimmistä tehtävistä lankeaa opetusministeri, RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonille: lopettaa peruskoulumme sukupuoleen kohdistuva syrjintä ja tarjota pojillekin tyttöjen lailla heidän neurobiologista kypsymistasoaan vastaavaa opetusta.

Jos peruskoulujärjestelmämme ei pysty riittävästi turvaamaan poikiemme opiskelua, on harkittava vakavasti paluuta poika- ja tyttökouluihin, joissa poikien ja tyttöjen murrosiän erot voidaan huomioida nykykoulua paremmin.

Seppo Mäkinen
LKT
Lasten- ja nuorisopsykiatrian sekä psykiatrian erikoislääkäri