Niinistön ja Marinin NATO-puheet Münchenissä
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.2.2023 moitittiin presidentti Niinistöä, kun hän puhuessaan Suomen NATO:oon menosta Münchenin turvallisuuskonferenssissa korvasi suoran puheen vertauskuvilla.
Pääministeri Marinia puolestaan moitittiin analyysien korvaamisesta iskulauseilla.
74-vuotias presidentti Niinistö puhuu NATO:oon menostamme kuin 1940-luvulla syntynyt sivistynyt suomalaismies koituksesta: kierrellen ja kaarellen menemättä itse asiaan.
37-vuotias pääministeri Marin puhuu ko. asioista kuin Hannu Salma kirjassaan ”Juhannustanssit” tai parikymppinen seksityöläinen: brutaalin suorasti ja itse asiasta.
Niinistö, joka on syntynyt sodan jälkeen vuonna 1948, marinoitiin kasvuvuosinaan sotaan osallistuneiden ja sen ajan läpi eläneiden läheistensä toimesta sodan kauhuilla ja Neuvostoliiton suuruudella ja julmuudella. Niinistö varttui aikuiseksi suomettumisen aikana, jonka ydinaikaa oli Kekkosen hallintokausi 1956- 1982. Noina vuosina Niinistö marinoitui myös suomettumisella ja siitä poikkeamisen uhkakuvilla.
Marinille, joka syntyi vuonna 1985, Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota on vain muisto Suomen lähihistoriasta, johon hänellä ei ilmeisestikään ole läheisten kautta välitettyä elävää kosketusta.
Marin syntyi Kekkosen hallintokauden ja suomettumisen ydinajan jälkeen, joten siihenkään hänellä ei ole henkilökohtaista kosketusta.
Marin kalastelee nuorten ja uusien äänestäjien ääniä ja hänen puhettaan leimaa Riikka Purran sanoin ”kovan muijan” linja: ruma sana sanotaan niin kuin se on.
Niinistö tuntuu ylidiplomatisoivan edelleen puheitaan yrittäen olla loukkaamatta vastapuolta eikä vahingossa ketään, jota ei ole tarkoitus loukata.
Marin puolestaan on siirtynyt vaalien lähestyessä entistä pidäkkeettömämpään puhetyyliin ja julistautunut ’totuuden puhujaksi’ ilman vakuuttavaa totuudellisuutta, kun hän yrittää saada nuorten äänestäjien ääniä.
Isänmaamme onneksi Münchenin turvallisuuskonferenssiin osallistui sekä pääministeri Marin että presidentti Niinistö.
Molemmat saivat kansainvälistä huomiota, mutta eri asiasta.
Pelasiko Suomi korkeimman tason viestinnässään Münchenissä nollasummapeliä?
Tämän asian pohdiskelusta moni suomalainen ja ulkomaalainen media saanee otsikoita ja juttuja ainakin muutamaksi päiväksi.
Seppo Mäkinen
LKT
Niinistö haluaa roikkua menneisyydessä ja hakee sieltä turvaa. Vanhaa puolueettomuutta, vakauspolitiikkaa, luottamuksellisia suhteita ja takuumiehenä toimista.
Marin toimii kuin kenraalit ja johtaa edestä. Puolueettomuus, vakaus, luottamukselliset suhteet ja takuut ei synny presidentillisestä suhteesta Venäjään, vaan jäsenyyden kautta Euroopan unionissa ja Natossa.
Niinistön ajattelutavasta, selän takana kyyristelystä ja Venäjä-kauhusta kertoo seuraava maaliskuussa julkaistu lehtijuttu:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d064b499-fb7c-4025-bef7-168c4b93b909
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiskaksikon seikkailuja maailmalla: Hattu ja Myssy Mynssenissä*)
*)Ääntämys lainattu Lasse Vireniltä, joka myös on käynyt Baijerissa konttaamassa
https://www.verkkouutiset.fi/wp-content/uploads/2019/03/15538406.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Suomen asema Venäjän naapurina on samantapainen kuin Viron. Nyt, kun Viro ja kohta Suomikaan eivät ole enää yksin, meillä molemmilla mailla tuntuu olevan patoutunutta tarvetta sanoa sille ”isolle ja ilkeälle koulukiusaajalle” suorat sanat, ja mikäs siinä: sanotaan pois, jos se helpottaa.
Ilmoita asiaton viesti
”…meillä molemmilla mailla tuntuu olevan patoutunutta tarvetta sanoa sille ”isolle ja ilkeälle koulukiusaajalle” suorat sanat, ja mikäs siinä: sanotaan pois, jos se helpottaa.”
Siis mitä ’patoutunutta tarvetta’?
Sen jälkeen, kun Suomi on lopultakin jäsen maailman vahvimmassa puolustusosuuskunnassa, jossa nopeaälyisempi ja tilannetajuisempi Viro on ollut jo pari vuosikymmentä, ei ole enää välttämätöntä tarvetta sanoa Venäjälle mitään. Kaksipäinen kalkkuna ymmärtää sanomattakin, että sitä kuuluisaa 1300 kilometrin rajaa ei nyt sitten ole enää mahdollista lähteä sorkkimaan. Ei, vaikka kuinka mieli tekisi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos sinä lampaaksi ryhdyt niin kylä sinut keritään” Tuota lausetta toisti usein vaimoni isoäiti (s.1900) Johanneksessa, luovutessa Karjalassa. Puoli vuosisataa olimme ”lampaita” suhteesa NL:n ja kyllä
meitä kerittiin. Olen sotaveteranin poika, vuotta Saulia nuorempi ja ilolla seuraan uuden sukupolven jota Sannakin edustaa, heidän tapaansa olla suomalainen mihinkään suuntaan nöyristelemättä, itsetunto kohdillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Arto. Tuo, että olimme puoli vuosisataa lampaita suhteessa Neuvostoliittoon/Venäjään on kyllä aika rankasti sanottu. Sodassa ja sen jälkeisessä kylmässä sodassa Suomi säilytti itsenäisyytensä, mikä ei ollut lainkaan itsestään selvää noissa oloissa Venäjän rajanaapurina. Jälkiviisaus on kyllä helppoa, mutta itseruoskinta tässäkin asiassa on täysin turhaa. Suomi on nyt paremmassa asennossa kuin Venäjän muut länsinaapurit, joten eivät kai ne takavuosien päätöksemme ihan surkeita ole olleet.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät olleet ei, eivät kaikki, mutta miksi sitä ”kerimisenä” olemista edelleen pitäisi jatkaa ja vaatia sitä nuoremmalta sukupolvelta jotka elävät eri maailmassa missä me, suuret ikäluokat joiden suut oli suljettu NL:n vaatimuksessa ja Kekkosen siihen nöyränä sostuen säilyttääkseen oman ja lahipiirinsä valta-asemansa suomalaisessa parlamentarismissa.
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä Suomen koko poliittinen eliitti – myös Sanna Marin – oli aina vuosi sitten tapahtuneeseen saakka liian sinisilmäinen Venäjän suhteen. Vasta helmikuussa 2022 meille kaikille valkeni naapurimaamme raakalaisuus, joka on pahentunut jopa merkittävästi esim. YYA-Suomen ajoista. Neuvostojohtajat olivat melkeinpä teddykarhuja hyeena-Putiniin verrattuna.
Sekä Sanna Marin että muutkin poliitikkomme ovat joutuneet tämän totuuden edessä muuttamaan käsityksiään – ja hyvä niin.
Ilmoita asiaton viesti
Oli se toiminta surkeaa silloin ja hävettävää vieläkin. Neuvostoliitto ei todellisuudessa vaatinut Suomelta samaa kuin neukkusatelliiteiltaan, mutta siihen kaikki täällä pyrki. Jokainen omalla kohdallaan. Suomessa syötettiin median kautta saman tasoista propagandaa, kuin Venäjä tänä päivänä omille kansalaisilleen. Toimittajat eivät voineet olla tietämättä miten asiat maailmalla oikeasti ovat.
Kansankunnan mädännäisyyden, rähmällään olon ja demokratian tason voi arvioida siitä, että Kekkonen kuoli ennen kuin hävisi yhdetkään vaalit.
Ilmoita asiaton viesti
Sanot tässä ilmaisussa sen ajan totuuden joka pohjasi vallalla olleeseen poliittiseen aatteeseen ”Suomessa syötettiin median kautta saman tasoista propagandaa, kuin Venäjä tänä päivänä omille kansalaisilleen. Toimittajat eivät voineet olla tietämättä miten asiat maailmalla oikeasti ovat.”
Jonkin verran on toimittajien poliittinen ajattelu muuttunut tuolloin olleesta, mutta kyllä samaa ilmenee vieläkin niin toimittajakunnassa kuin politiikan parissa yleisemminkin (näyttää kuuluvan ainakin vasemmistoiseen ajatteluun). Propagandaa tulee vieläkin eri kanavilla ja keskustelualustoilla tämän tästä ideologisesta syystä.
Ilmoita asiaton viesti
No kyllä, kyllä (ainakin ajoittain) mätää ja surkeaa, mutta anteeksi nyt kun minun pitää aina saada viilailla noita pilkkuja. Kas kun tohtori Kekkonen (Maalaisliitto) yritti pressaksi jo 1950, mutta sai taakseen vain 62 valitsijamiestä. Jäi nolosti peräti kolmanneksi, kun jopa Mauno Pekkala (SKDL) sai 67 ja J.K.Paasikivi 171.
Että kyllä se Urkki häviämäänkin ehti. Tosin tietysti vain kerran.
Ilmoita asiaton viesti
Tuolloin vuonna 1950 elettiin aika erikoista aikaa poliittisesti. SKDL oli voimissaan, ja pressanvaaleissakin (valitsijamiesvaalit) se sai enemmän valitsijamiehiä kuin SDP tai maalaisliitto. Vain kokoomus oli edellä. Demareillahan ei ollut edes omaa presidenttiehdokasta, mikä varmaan myötävaikutti heidän kotiinjäämiseensä vaalipäivänä.
Nykynuorille vuoden 1950 tilanne on tietysti täysin absurdi ja vaikea ymmärtää. Kommunistit kiristivät isänmaata Neuvostoliiton avulla – ja toisinpäin, haaveillen Suomen muuttamista kansandemokratiaksi, mutta presidentti Paasikiven johdolla siitäkin selvittiin.
Ilmoita asiaton viesti
Paasikiven ja Urkin kaltaisille hemmoille oli tarvetta maailmassa, jossa Neuvostoliiton panssaridivisioonat tönöttivät Lyypekin porteilla, kaukana, kaukana Suomen länsipuolella. Ja maailmassa, jossa kehitysmaa toisensa perään päätti valita talousjärjestelmäkseen sosialismin, joka oli tie onnelliseen tulevaisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Voisin veikata, että varsinkin -70 ja -80 – luvuilla Granlundkin vappu- ja rauhanmarsseilla heilutteli ahkerasti punalippua ja puolusteli NL:n rauhanohjuksia. Yhteislauluilloissa raikui iloisesti ja sujuvasti kansainväliset, työn orjat ja mitä näitä demarien hittejä nyt olikaan.
Niin että mistäköhän johtui, että olimme lampaita NL:n suuntaan teidän aikoinanne?
Ilmoita asiaton viesti
Tuolla Münchenin turvallisuuskonferenssilla on aika pahamaineinen historia. Vuoden 1938 konferenssin seurauksena syttyi toinen maailmansota. Toivottavasti tämän vuoden kokoustajat eivät saa samaa aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, fasistinen ja laajentumishaluinen Venäjä on nykypäivän vastine natsi-Saksalle, eikä Putinille tule antaa periksi kuten Hitlerille 1938!
Ilmoita asiaton viesti