SDP:n talousajattelu – onko sitä?

Kirjoituksessa annetaan ymmärtää, että Suomen talous on velkaselvitystilassa eikä siis Kokoomuksella ”ole muuta vaihtoehtoa kuin kurittaa kansaa” Marinin ”syntyien tähden”, eli luodaan oikeutusta leikkauksille ja samalla etsitään syyllistä, jolloin oikeistohallituksen taakka kevenee: ”eiväthän Kokoomuslaiset ole syyllisiä siihen, että nyt on PAKKO LEIKATA.”

On pakko kysyä, ketä oikeasti kantaa vastuuta päätöksistä, äänestäjät vai valitut edustajat?

Kun Kokoomus aloitta pelottelukampanjansa suunnattomasta valtionvelasta, niin tottakai kuka tahansa voisi kannattaa menoleikkauksia, mutta kun puhutaan tosiasioista, esimerkiksi kasvavista puolustusmäärärahoista saati korjausvelasta, niin ei voi olla tulematta sellaista tunnetta, että äänestäjiä on vedetty höplästä. Kuuden miljardin ”sopeutukset” eivät tule ilman että KORJAUSVELAN MÄÄRÄ KASVAA niin valtionomaisuuden kun kansanterveydenkin osalta. Leikkaukset eivät ole läheskään aina säästöä, eiväthän edes lääkärit suosittele nykypäivänä heti ensimmäisenä leikkausta, vaan kuntoutusta. Tätä samaa ajattelua voisi soveltaa myös valtiontaloudessa, tukeva työtoiminta ja ennen kaikkea työikäisten työkyvystä huolehtiminen pitäisi olla etusijalla, että olisi edes nämä veronmaksajat jäljellä eikä ajettu loppuun ja sairaseläkkeelle.

Väitän, että suuri määrä äänestäjiä on raapustanut äänensä ”leikkaustoimenpiteille” pelko perseessä eikä järki kädessä.

Politiikka on arvovalintoja, valtiontaloutta ei rajaa ihmisen rajallisuus varsinaisesti niin kuin kotitalouksissa, joissa elinikä rajaa velanottokykyä. Toki valtionvelallakin on rajansa, mutta 75 prosenttia suhteessa kansantuottoon ei ole vielä ”kipurajoilla.”