Sepite ei kuulu journalismiin – Paitsi poliittiseen journalismiin

Aamulehden eläköitynyt ja arvostettu toimittaja Matti Kuusela julkaisi muistelmansa, joissa hän kertoi usein täydentäneensä journalistisia tekstejään mielikuvituksellaan, sepitteellä eli valheella tehdäkseen jutuistaan mielenkiintoisempia ja houkuttelevampia lukijoilleen.
Aamulehden entiset päätoimittajat ja Kuuselan esimiehet, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen ja Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen, ryhtyivät puolustamaan entistä alaistaan ja tämän journalistista erityislaatuisuutta kirjoittajana tuoden julkisuuteen sanoman: kyllä journalismikin voi sisältää sepitettä eli valhetta! Nämä lausunnot nostivat valtakunnallisen myrskyn toimittajien piirissä. Näkemykset ovat perustavanlaatuisessa
ristiriidassa ”Journalismin ohjeiden” kanssa, joiden mukaan kaiken journalismin pitää olla totta eikä sepitettä eli valhetta.

Jokinen korjasi yön yli nukuttuaan anteeksipyynnön kera viestinsä muotoon: sepite ei kuulu journalismiin!
Apunen piti kiinni vietistään toteamalla kohun jälkeen HS:lle toivovansa, että ”journalismissa olisi edelleen tilaa kokeiluille ja leikittelylle”.
HS:n vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi oli heti tuomitsemassa Jokisen ja Apusen sepitteiden ymmärtämisen, vaikka hänen lehtensä toimittaja Jarmo Huhtanen on vielä vaarallisempi kuin Sepite-Kuusela. Huhtanen on nimittäin aito Lööppi-Huhtanen, joka jättää jutustaan painavan tiedon pois saadakseen viikon lööppi-julkaisun, kun vaihtoehtona kyvykkäälle ja terävälle toimittajalle olisi ollut tarjolla 21.10.2021 vuoden lööppi SDP:n pääministeri Sanna Marinista, joka osoittautui jo silloin valedemariksi, omaa etuaan ja uraansa ajavaksi häikäilemättömäksi poliitikoksi.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008350414.html

Huhtasessa ei ole ainesta nousta HS:n vastaavaksi päätoimittajaksi, kuten aikoinaan Janne Virkkusesta, joka pelkällä ylioppilastodistuksella ja käymällä HS:n toimittajakoulun kipusi ensin HS:n päätoimittajaksi ja sitten vastaavaksi päätoimittajaksi. Virkkusen saama vakava varoitus HS:n silloiselta päätoimittajalta Heikki Tikkaselta osallisuudestaan vuonna 1981 julkaistun poliittisen paljastuskirjan ”Tamminiemen pesänjakajat” kirjoittamiseen ei noussut esteeksi Virkkusen uralle. ”Tamminiemen pesänjakajat” -kirjassa HS:n poliittisen toimituksen esille tuoma tohtori Ahti Karjalaisen alkoholiongelma nousi esteeksi Karjalaisen presidenttiuralle, mistä Isänmaa kiittää.
Myöhemmin Virkkunen sanoikin, että ”Tamminiemen pesänjakat” julkaistiin, jotta Karjalaisen tie presidentiksi saatiin lopullisesti katkaistua. Erikoista oli, että HS:n poliittinen toimitus esimiehensä Aarne Laitisen, joka kirjan ilmestyttyä sai potkut HS:sta ja lisänimen Loka-Laitinen, johdolla toimi ilman tunnontuskia valelääkärinä toteamalla Karjalaisen kärsivän alkoholiongelmasta.

Virkkusen uran alkuvuosien poliittinen rohkeus oli kuitenkin vain välähdys jostain suuremmasta, mikä ei koskaan toteunut. Virkkunen nimittäin tuomitsi vuonna 2021 HS:n koolle kutsumassa asiantuntijapaneelissa ainoana Suomenmaan, kun se julkaisi Marinin ailahtelevaa päätöksentekoa ja jaksamista käsitelleen mielipidekirjoituksen, josta Suomenmaa sai vuonna 2022 JSN:ltä vapauttavan päätöksen äänin 10-3.

Ehdotan ”Journalismin ohjeet” kaltaisen säännöstön laatimista myös politikoille työnimellä ”Poliitikan kultaiset säännöt”.
Ne velvoittaisivat poliitikkoja pysymään totuudessa journalistien tavoin ja säästämään sepitteet, mielikuvituksen tuottamat tekstit fiktiivisiin, kuviteltuihin kirjoituksiin kuten dekkareihin.

Poliittisissa TV-keskusteluissa olen aina ihmetellyt, miten eri lailla hallituspuolueet ja oppositiopuolueet SAK:sta puhumattakaan ymmärtävät esimerkiksi paraillaan meneillään olevan SAK:n masinoiman poliittisen lakon virallisen syyn, hallituksen ajamat ja SAK:n ja vasemmiston vastustamat työelämän lakiuudistusten, joiden tavoitteena on päivittää työlainsäädäntömme muiden Pohjoismaiden tasolle, vaikutukset käytännön työelämään.
SAK ja vasemmisto maalaavat seinille sellaisia piruja, joita muissa Pohjoismaissa ei ole seinillä ilmaantunut niinä parina vuosikymmenenä, joina niillä on ollut käytössä kyseiset lait.

Käyttävätkö SAK ja vasemmisto aivan eri aivoalueita kuin hallituspuolueet arvioidessaan lakiuudistusten vaikutuksia arkeen vai sepittääkö jompi kumpi tai molemmat omia pirujaan ja enkeleitään seinille pelotellakseen kansaa ja käyttääkseen sitten pelon antamaa valtaa saadakseen omat tavoitteensa läpi ja lakiin?

Siinäpä ongelma!

Tulee mieleen William Shakespearen Hamletin moraalinen dilemma: ”Ollako, vai eikö olla, siinä pulma.”

Seppo Mäkinen
LKT