Suomen oppiminen on puolta helpompaa kuin englannin
Muutama vuosi sitten olin kuuntelemassa HY:n Tiedekulmassa kielitieteilijöitä, jotka pohtivat suomalaisten valmiuksia oppia vieraita kieliä.
Kysyin, kumman kielen, suomen- vai englannin kielen niitä osaamaton oppii helpommin. Yksi alustajista vastasi kuin apteekin hyllyltä: ”Jos suomenkielen oppimiseen menisi vuosi, niin englanninkielen oppiminen veisi vähintään kaksi vuotta.”
Hän jatkoi, että suomenkieli on ns. transparentti eli läpinäkyvä kieli: se lausutaan niin kuin kirjoitetaankin. Englanninkielen kirjoitusasu ja ääntäminen eroavat suuresti toisistaan, mikä vaikeuttaa sen oppimista. Englanninkielessä on paljon myös idiomia eli luonteenomaisia ilmaisuja, joiden omaksuminen vie aikaa.
Suomenkielen kohtuullinen oppiminen on maahamuuttajien myönteistä suomettumista ajatellen oleellista eikä sen pitäisi olla kielitieteilijöiden mukaan ylivoimainen haaste ja kohtuuton vaade heille.
Seppo Mäkinen
LKT
Mannerheim ei oppinu koskaan suomea.
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä paikkaansa.
https://www.verkkouutiset.fi/a/matti-klinge-mannerheimin-suomen-taitoa-vahatellaan/#77b5f2f1
Ilmoita asiaton viesti
Muista kieliryhmistä tuleville rakenteellisesti suomi on erittäin vaikea kieli opittavaksi
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, sijamuodot, verbien taivutus, nominaalimuodot…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen 14 sijamuotoa on ulkomaalaisille hepreaa
Ilmoita asiaton viesti
15.
Ilmoita asiaton viesti
Facebookin käyttäjille. 15 sijamuotoa:
nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi, inessiivi, illatiivi, elatiivi, adessiivi, allatiivi, ablatiivi, abessiivi, instruktiivi ja komitatiivi.
Lontoon lisäksi esim ääspanjol ja svedutus on helppoja vs härmäläinen sekoilu.
https://www.facebook.com/veryFinnishproblems/posts/pfbid02mdi1QH8cTtuJrXZHowhHfF8YLwU4z932b4fRruRfaWcnBTqCBF2E7vYwC1qdNGQtl
Ilmoita asiaton viesti
Listalta puuttuu ainakin prolatiivi: meritse, puhelimitse jne.
Minäkin osaan suomea paremmin kuin englantia, joten vahvistan bloggaajan näkemyksen.
Ilmoita asiaton viesti
Prolatiivia ei kai hyväksytty ”virallisesti”, mutta ei mitään virallista kieltä olekaan. Se on aina muutoksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa asuva saksalainen miniäni on oppinut hyvin ymmärtämään, mutta puhuminen on vaikeaa, kun vaatii saksalaisittain täsmätulosta (uusi sana?).
Minulta tahtoo mennä ruotsi ja saksa aina sekaisin, sjutton!
Ilmoita asiaton viesti
Uskallan väittää, että ensimmäiseksi kielekseen eli äidinkielekseen jokainen lapsi oppii minkä tahansa kielen yhtä helposti.
Ilmoita asiaton viesti
Kun lastenlapsilleni puhutaan sekä suomea, että saksaa, ja suomea enemmän, niin silti saksa sujuu ikään kuin paremmin. Ehkä se johtuu siitä, että tässä tapauksessa se sananmukaisesti on äidin kieli.
Ilmoita asiaton viesti
Äiti saattaa puhua enemmän lapsilleen omalla äidinkielellään saksalla kuin isä omallaan eli suomea.
Ja mitä kieltä mahdetaan puhua kun saksankielistä äitiä tulee
tapaamaan tämän vanhoja tuttuja ?
Muuttujia saattaa kielellisten vaikutteiden saannissa olla yllättävän paljon.
Ilmoita asiaton viesti
HV Pekka
Yhdyn näkemykseesi!
Kiinaa puhuu äidinkielenä lähes 1.5 miljardia ihmistä!
Terveisin
SM
Ilmoita asiaton viesti
Englanti on hyvin poikkeuksellinen kieli, koska sillä ei ole akatemiaa tai kielitoimistoa, joka vastaisi kielihuollosta. Briteillä on kyllä OED, mutta se lienee edelleen maksullinen ja kallis. Kirjoitin aikoinaan aiheesta: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/rkoski/261148-akateemiset-kielet-ja-oxfordin-pilkku/
Osittain tuosta, nykyisestä asemasta lingua francana ja useiden englantia virallisena kielenä käyttävien valtioiden toimimisesta siirtolaisten sulatusuuneina johtuen englantiin on lainattu useista kielistä turhaan tai vähäisin perustein useita samaa tarkoittavia sanoja ja englanti onkin suunnilleen yhtä paljon romaaninen kuin germaaninen kieli. Lisäksi romaanisista kielistä on aiemmin lainattu eniten ranskasta ja suoraan latinasta, mutta nykyään varsinkin Amerikassa espanjasta, jonka takia kaikkien romaanisten lainasanojen tarkka merkitys ei ole aina itsestään selvää. Suurempi vaiva kuitenkin on sanaston laajuus, joka hyvinkin on kaksinkertainen verrattuna esimerkiksi suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Ja sitten vielä sanoilla on täysin toisistaan poikkeavia merkityksiä. Onko tälle jokin tieteellinen termi olemassa? Suomen kielessä sentään eri merkitykset ovat loogisessa yhteydessä, vaikkapa linna on linna, mutta myös vankila, koska aikanaan kyseessä oli sama rakennus.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä suomen kielioppi tekee kielen oppimisen vaikeaksi. Ei pelkästään siksi, että sijamuotoja on paljon, vaan myöskin siksi, että niiden sijamuotojen edellyttämä sanojen taivutus on opittava usein sana kerrallaan:
Water —- Vesi
Water’s —– Veden
Without water —— Vedettä
In the water —– Vedessä
I drink water —– Juon vettä
With water —— Vesineen
On the water —— Vedellä
In Waters —— Vesissä
J.n.e. ….
Sijamuotojen lisäksi hankala fennistinen piirre on lauseenvastikkeiden käyttäminen. Esim. ”syötyään” (after eating), ”syödessään” (when eating) y.m.
Miten ihmeessä näitä voisi oppia muuten kuin tehokkaan ja pitkän luonnonmukaisen kielikylvyn kautta?
Ilmoita asiaton viesti