Osa 2: Suomenmaan 20.10.2021 julkaisema Marin -kirjoitus ja HS:n uutisointi 21.10.2021 – Näin se meni!
Voimmeko me Helsingin Sanomien tilaajat ja lukijat enää luottaa Helsingin Sanomien tiedonvälitykseen ja erityisesti toimittaja Jarmo Huhtasen kynänjälkeen?
Helsingin Sanomien toimittaja Jarmo Huhtanen, joka seuraa nykyisin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, haastatteli minut puhelimitse 21.10.2021 klo 18.28 -18.47 koskien Suomenmaan verkkosivuillaan 20.10.2021 julkaisemaa Marin -mielipidekirjoitustani ”Voimmeko enää luottaa pääministerimme harkinta- ja arviointikykyyn maamme asioiden ylimpänä hoitajana?”. – Vaimoni oli haastattelun aikana samassa huoneessa ja puhelimeni kaiutin oli päällä.
Puhelinkeskustelussamme Huhtanen referoi Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäen kirjoitukseni kommentointia tekemänsä Myllymäen puhelinhaastattelun pohjalta, josta en ollut tietoinen ja joka Huhtasen toimittamassa HS:n uutisoinnissa vaikutti vähän sekavalta. Kati Myllymäki siirtyi eläkkeelle tammikuun lopussa 2022, mitä minä ja moni muu Suomen Lääkäriliiton jäsenen piti hyvänä ratkaisuna liittomme tulevaisuuden kannalta.
HS:n uutisoinnin perusteella Huhtanen halusi kirjata sanomakseni ensisijaisesti vain myyvän lööpin, jonka ajatteleva lukija sen siksi tunnistaakin. Toimittaja Huhtanen ei halunnut alun perinkään julkaista juttuni taustatekijöitä, jotka hänelle perusteellisesti haastattelussani kerroin. Tämä antaa hyvin huonon kuvan HS:n harjoittamasta journalistiikasta, jota olin siihen asti suuresti arvostanut ja mistä syystä HS:n Mielipidesivuilla on ajalla 03.11.1994-13.08.2019 julkaistu kaikkiaan 12 psykiatriaan liittyvää mielipidekirjoitustani.
Keskeytin Huhtasen 21.10.2021 klo 18.28 alkaneen puhelinhaastattelun ja pyysin häntä soittamaan minulle uudelleen, kun hän oli ensin lukenut Ylen verkossa 21.10.2021 klo 14.45 julkaistun Ylen toimittajien Antti Pilkkeen, Maria Stenroosin ja Ari Hakahuhdan reportaasin ”Analyysi: Sanna Marin muuttui – demarilähteet kertovat Ylelle kohdanneensa koronakriisin jälkeen toisenlaisen pääministerin”.
Jutussa käsiteltiin samoja asioita kuin kirjoituksessani. Huhtanen kertoi kuulleensa Ylen julkaisusta, mutta hän ei ollut kuulemma ennättänyt sitä vielä lukea. Hän lupasi paneutua siihen heti lopetettuamme, joten päätin jatkaa puhelinhaastattelua Huhtasen kanssa. Lopettaessamme puhelinhaastattelun Huhtanen tokaisi: ”Menen nyt lukemaan sen kilpailijan jutun.”
Huhtasen Marin -juttu oli julkaistu ilman haastatteluani verkossa 21.10.21 klo 17.55.
Tuskinpa Huhtanen vaivautui Ylen ansiokasta ja kirjoitukseni kanssa saman suuntaista juttua ennen oman juttunsa päivitystä lukemaan, sillä haastatteluni päättyi klo 18.47 ja Huhtasen HS:n Marin -jutun päivitys julkaistiin verkossa 21.10.21 klo 19.24. Jutussaan Huhtanen ei myöskään sanallakaan viitannut HS:n kilpailijan eli Ylen verkossaan julkaisemaan juttuun, jonka kolme arvostettua Ylen toimittajaa oli tehnyt haastateltuaan noin 15 pääministeri Marin sisäpiiriin kuuluvaa sosiaalidemokraattisen puolueen jäsentä. Ylen jutussa tuli esiin samat asiat kuin minunkin Suomenmaan jutussani ja nimenomaan myös se, että Marinin lähipiiriläiset olivat jo keväästä 2021 lähtien olleet huolissaan Marinin jaksamisesta ja viime aikoina erityisesti Marinin kierrosten lisääntymisestä.
Huhtasen ensisijaisena tavoitteena oli tehdä raflaava juttu Lääkäriliiton silloisen puheenjohtaja Kati Myllymäen ja minun näkemyseroista Hippokrateen valan, johon antamani Isänmaani Lääkärinvala pohjaa, kohdan ”Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi voi olla vahingoksi ja vääryydeksi” velvoitteista. Holtiton valtionvelan kasvattaminen – Marinin hallituskaudella 40 miljardia euroa – on kansakunnalle ja sen jäsenille yhtä tuhoisaa kuin vaikkapa perheenisän tai -äidin tai molempien päihteiden käyttöönsä tuhlaama raha on perheen ja sen lasten tulevaisuudelle tai päihdevanhemman väkivaltaisuus lapsiaan tai puolisoaan kohtaan. Huhtasella ei ollut aikomustakaan välittää lukijoilleen, joihin itsekin vielä kuulun halutessani antaa HS:n vastaavana päätoimittajana 01.09.2023 lähtien toimineelle Erja Yläjärvelle mahdollisuuden näyttää kykynsä, luotettavaa ja mahdollisimman monipuolista tietoa Isänmaamme vaikutusvaltaisimman henkilön, pääministerin, tilanteesta ja hänen kyvystään johtaa Suomea maamme asioiden ylimpänä hoitajana.
Vuonna 2020 (2021, 2022) pääministerin vastuulla oli 67.1 (66.0, 76.3) miljardin euron budjetti, 124.8 (128.7, 141.6) miljardin euron velat eli 52.4 (51.2, 51.6) % bruttokansantuotteesta ja 5.53 (5.55, 5.64) miljoonan suomalaisen monipuolinen hyvinvointi.
Sote-uudistuksen tultua 01.01.2023 voimaan vastaavat luvut vuodelle 2023 ovat 83.2 miljardia, 152.14 miljardia, 55.3 % ja 5.59 miljoonaa.
Marinin hallituskauden aikana Suomen velka kasvoi noin 40 miljardia euroa.
Huhtanen olisi saanut pääministeri Marinin tilanteeseen todella syvälle porautuvan jutun, jos hän olisi kyennyt yhdistämään kahdelta eri taholta tulevaa ja tässä tapauksessa hyvin samansuuntaista tietoa Marinin johdolla tapahtuneeseen valtion velkaantumisen kasvuun, jolloin hän olisi toiminut myös hyvän journalistiikan mukaisesti: avannut fokuksessa olevaa asiaa, pääministerin senhetkistä kykyä hoitaa luottamusta nauttien ja menestyksellisesti vaativaa virkaansa, mahdollisimman perusteellisesti lukijoilleen.
Sen sijaan toimittaja Jarmo Huhtanen tyytyi tiivistämään tekemänsä 19 minuuttia kestäneen puhelinhaastatteluni erittäin lööppihakuiseen tokaisuun: ”So What!”, joka kohdistui silloisen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäen ulostuloon mediassa.
Ajattelin silloin Huhtasella olleen takanaan loistavan tulevaisuuden journalistiikan vaikeimmalla pelikentällä, politiikan kentällä, mutta ilmeisesti sentään kohtalainen tulevaisuus keltaisen lehdistön palveluksessa. Huhtasen ura oli kuitenkin nousujohteinen entisen vastaavan päätoimittaja Kaius Niemen aikana.
Niemi erosi iltapäivällä 18.11.2022 vastaavan päätoimittajan tehtävästään jäätyään samana aamuna kiinni törkeästä rattijuopumuksesta. Tapahtuman jälkeen ymmärrän paremmin myös Huhtasen uran nousua Helsingin Sanomien toimituksessa.
Aika näyttää Huhtasen uran suunnan Helsingin Sanomien uuden vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven aikakaudella. – Ken elää, se näkee!
Seppo Mäkinen
LKT
Nyt ei enää ilmeisesti lomalla Puheenvuorosta oleva Pasi Karhunenkaan pysy lääkintävänrikin perässä, joten täytyy tuurata Pasia: edellinen Mäkisen blogikirjoitus 104/67 ja tämä 105/68.
Tällä kertaa ei Mäkinen ainakaan kirjoita blogissaan potaskaa kun blogista on ainakin toistaiseksi nähtävillä pelkkä otsikko 😁. Mäkisen parasta antia Puheenvuorolle tähän mennessä. Toivoisin lisää tällaisia ja odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu osassa 3.
P.S. Saihan Mäkinen vihdoin aikaan itse blogikirjoituksenkin otsikon lisäksi. Tekstistä tuli mieleeni millaisista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista Petteri Orpo mahtaa kärsiä, kun hänen hallituksensa aikoo lisätä (mikäli istuu koko hallituskauden) valtionvelkaa vielä enemmän kuin Marinin hallitus.
Ilmoita asiaton viesti
Hippokrateen vala velvoittaa Mäkistä seuraamaan Orpon toimia ja miksei Purraakin jatkossa.
Toisaalta, Suomen velanotto on aina edellisen hallituksen syytä…
Ilmoita asiaton viesti
Mäkisen saattaisi olla hyvä keskustella psykiatrin kanssa pakkomiellettä lähestyvästä suhteestaan Sanna Mariniin.
Meinaan jos valtionvelan kasvu koronan ja Ukrainan kriisin aikana menee Marinin henkisen tilan piikkiin, niin lausujalla on omat muumit hippasilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kaius Niemen aikana HS:n journalismi on käynyt pohjamudissa ja toivottavasti nousu sieltä tapahtuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä blogisti Mäkisen kirjoituksessa vissi juoni on. Tai ainakin sellaiset hahmotan.
(1) Kallellaan olevan median on vaikea tehdä kriittisiä arvioita. Toimittajan on tällöin helppo ”jättää huomiotta” siihen suuntaava havaintoaines. Se muuten on kevyt tapa ilmaista torjunnan defenssi. Kieltäytyä näkemästi ei toivottua – sen osaa jo leikki-ikäinen lapsikin.
(2) Toimittajan halpahintaiseksi kuvattu lööpin kalastelu. Ja onnistuihan se.
Ilmoita asiaton viesti
Sanna-kulttilaisten kannalta on lohdullista, että blogisti Mäkinen vielä pitää Sanna Marinin nimeä esillä julkisuudessa.
Taistelevan työväenluokan edustaja poliitikko Sanna Marin (sd.) on kadonnut ja hän pyrkii nykyään elämään yksityishenkilönä ja päivän politiikasta irrottautuneena kauan kaipaamaansa aivan tavallisen perheenäidin elämää, tosin nyt yksinhuoltajana Helsingissä. Satunnaiset työmatkat ulkomaille rikkovat arjen rutiineja.
Mannerheimille järjestettiin kansalaiskeräys vuoden 1918 vapaussodan jälkeen. Tavoitteena oli hänen taloudellisen riippumattomuutensa takaaminen kiitoksena Suomen kansalta. Suuri Kansallisadressi ja nykyrahassa kolmen (3) miljoonan euron rahasumma luovutettiin vuonna 1920.
Pääministerinä Sanna Marin (sd.) johdatti Suomen läpi koronan ja korkean ylikuolleisuuden , vei viiveellä lähes yksin Suomen Natoon ja onnistui massiivisella velanotolla kääntämään sotatalouden aiheuttaman katastrofin vielä nytkin jatkuvaksi selviytymistaisteluksi kohti iloa, valoa ja hauskuutta.
Ehdotankin kansalaiskeräystä kansalainen Sanna Marininille pysyvän kiitollisuuden osoituksena tehdystä työstä koko Suomen ja sen monikulttuurisen kansan hyväksi.
Kansalaiskeräyksen julkiseksi vetäjäksi sopisi vallan mainiosti Helsingin Sanomat.
Ilmoita asiaton viesti
Saattoihan sen arvata, kun Tiku (Mäkinen) kirjoittaa blogin niin Taku (Toivonen) lyö lisää pökköä pesään.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi mukava kuulla heiltä, jotka moittivat edellistä hallitusta velanotosta, perustelut sille, että nykyinen hallitus ottaa enemmän velkaa kuin edellinen.
Ilmoita asiaton viesti