Tuppurainen vaatii Orpolta johtajuutta ja Lindtman pälyilee taustalla – Heijastumaa SDP:n johtajuusvajeesta!

Pikkupoika on isän kanssa potkimassa palloa puistossa, kun hän huomaa kauempana ison koiran hakevan innoissaan isäntänsä heittelemää keppiä.
Pikkupoika juoksee isän luo ja haluaa syliin. Sinne päästyään Pikkupoika sanoo isälle: ”Isä, mennään kotiin. Tuo iso koira pelkää meitä!”

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen vaati hallituksen kyselytunnilla Kokoomuksen pääministeri Petteri Orpolta Isänmaan johtajuutta, minkä konkreettinen ilmentymä Tuppuraisen mukaan olisi neuvottelujen avaaminen opposition kanssa hallituksen esittämistä työelämän uudistuksista ja opposition omista vaatimuksista.

Voihan tuota Tuppuraisen johtajuuden kaipuuta SDP:n sisällä käsitellä Pikkupojan lailla siirtämällä Tuppuraisen sisällään kokeman SDP:n johtajuuden puutteen aiheuttaman ahdistuksen pääministeri Orpon kyvyttömyydeksi johtaa Isänmaata, jolloin Tuppuraisen ymmärrettävä ahdistus SDP:n ajelehtimesta Marinin jälkeen ilman johtajuutta kuin lastu laineilla helpottuu hetkeksi Pikkupojan kokeman pelon lailla.

Itse koin kliinisessä työssäni vuosikymmeniä sitten hyvin konkreettisesti, miltä tuntuu joutua tällaisen projektiivisen identifikaation eli käänteisen samaistumisen kohteeksi, mitä tapahtuu arjessa usein, mutta mitä on vaikea tavoittaa.
Päivystysosaston pyytämänä konsultoivana psykiatrina arvioin kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä poliklinikalle barbituraattien yliannostuksen vuoksi joutuneen kolmekymppisen miehen jatkohoitoa. Barbituraattimyrkytysten hoito oli hänen kohdallaan vaatitunut vakavuutensa vuoksi veridialyysiä, jossa potilaan veri ohjattiin keinomunuaiskoneen läpi hengenvaarallisen barbituraattimäärän poistamiseksi verestä. Potilaalle oli tehty oikeaan ranteeseen niin sanottu shuntti: laitettu yhdysputki ranteen valtimon ja laskimon välille. Shuntista valtimoveri meni puhdistautumaan keinomunuaiseen ja palasi shuntin kautta laskimoon ja potilaan verenkiertoon.

Potilas oli isokokoinen, lievästi ylipainoinen, osittain kalju- ja silmälasipäinen mies, joka hymyssä suin tuijotti minua silmiin ja lausui rauhallisesti silmiini tiukasti ja silmiään räpäyttämättä tuijottaen: ”Ei minulla mitään ongelmia ole. Sinullahan niitä on!”
Tuntui, kuinka hän tuli hetkeksi ihon alle, mikä epämiellyttävä tunne katosi onneksi pian.

Johtaja joutuu kokemaan, sietämään ja käsittelemään päivittäin erilaisia omia sisäisiä tunteitaan sekä ulkoapäin häneen kohdistettuja monenlaisia vaateita ja kanssaihmisten tunteiden heijastumia. Mitä paremmin johtaja on perillä omasta itsestään, sinut itsensä kanssa, sitä helpompi hänen on erottaa omasta itsestä nousevat tunteet toisten tunteiden heijastumista ja pitää päänsä kirkkaana ja selkeänä ja olla provosoitumatta kun provosoidaan.

Voimia pääministeri Orpolle ja hänen ministereilleen vaativassa työssään laittaa Isänmaamme talous kuntoon opposition ja ay-liikkeen vahvasta vastustuksesta huolimatta!

Kiitos myös Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehnille, joka oli tänä aamuna Seija Vaaherkummun haastateltavana ja vastasi Vaaherkummun kysymykseen: ”Onko Suomen taloudellinen tilanne niin huono kuin hallitus väittää?” toteamalla: ”Se on vähintään niin huono.”

Seppo Mäkinen
LKT