Sananvapaus aseena tekoihin

Sananvapaus on yksi demokratian tunnusmerkeistä ja siitä on pidettävä toki kiinni. Mutta, viestintävälineet, viestien sisältö ja sensurointi eivät saa joutua ainoastaan yhden poliittista valtaa pitävän hallitsijan/etujoukon kynsiin (esim suunta Puolassa ja Unkarissa). Mikä on sitten se raja, jonka ylitys demokratiassa johtaa sananvapauden kriittiseen tarkasteluun tai sen suuntaamiseen. Mielestäni silloin kun ”sananvapaus” on valjastettu suunnitelmalliseksi aseeksi muuttaa yhteiskuntajärjestystä keinoja kaihtamatta. Tällainen ”sananvapaus” ei välitä itse sanoman tai viestin sisällön oikeellisuudesta vaan väärä tieto ja valheet otetaan käyttöön, mikäli ne toimivat faktaa tehokkaammin. Nykyisten somemaailmaan liittyvien viestintävälineiden ylivoima perinteisiin verrattuna on reaaliaikaisuus ja samalla laajojen kohderyhmien välitön saavutettavuus.

Vaikka yhteiskunnassa sananvapaus olisi kaikilla, ei kykyä käyttää sananvapauttaan ole jokaisella. Monelle kynnys on liian korkea pitää puheenvuoro tai laittaa muutama rivi omaa ajatusta toisten näkyville. Äänestyskopissa sentään omaa ajatusmaailmaa lähellä olevan henkilön numero – yksin tai avustajan kanssa, saadaan sorvattua samanarvoiseksi kuin muillakin kansalaisilla. Tämäkin seikka olisi hyvä pitää mielessä kun sananvapaudesta keskustellaan. Inhimilliset tekijät.

Viitaten otsikkoon – sanoista taitavasti viestitettynä saadaan rakenneltua ase, joka voi johtaa sanat rikollisiin tekoihin. Tätä olemme päässeet seuraamaan ”livenä” viimeisen puolen vuoden aikana USA:n presidenttipelissä. Systemaattinen viestien ”trumpittaminen” tuhansille fanaatikoille sai aikaan järjestäytymisen johtajansa taakse ja ensimmäinen iso rikoksiin johtanut näytelmä esitettiin loppiaisena. Tuskin viimeinen. Mieleeni hiipi Uuden Testamentin kuvaus tilanteesta, missä huutosakki toimitti erään miehen ristille. Nyt oltiin naulitsemassa demokratiaa ristille QAnon shamaanin ja huutosakin murtautuessa USA:n lainsäädännön pyhimpään rakennukseen. Seurasin tapahtumien kulkua 6 tuntia kolmelta jenkkikanavalta (sekä demokraattien että konservatiivien) saadakseni realistisemman kuvan. Tuon ”ristiretken” lopputulos olisi voinut olla huomattavasti karmeampi.

Isoilla teknologiajäteillä on valtaa. Valta tuo vastuuta. Niittenkin toiminnan tulisi olla demokraattisesti muotoutuneen yhteiskuntajärjestelmän palvelija. Toimiessaan globaaleilla areenoilla, niitten olisi kyettävä mukautumaan kunkin itsenäisen valtion (kuten Suomi tai USA) pelisääntöihin. Tässä näyttäisi olevan kehitystyö kesken. Sinällään tiedon valtateitä ylläpitävillä jäteillä on pelisääntönsä ja ohjeet käyttäjille. Kuten maanteilläkin on liikennesäännöt, merkit ja hyväksytty tapa liikkua. Toisaalta viestien ja seuraajien määrä on osa niitten ansaintalogiikkaa. Mm. ”trumpitus” on tahkonnut niille rahaa miljarditolkulla. Jos henki päästetään pullosta, sitä on vaikea saada sinne takaisin. Viimeistään kun ”verta” alkaa olla pelivälineitten omistajien käsissä, on pakko toimia. Mutta sittenkö vasta?

seppokalevi

Kansainväisessä liiketoiminnassa noin 40 vuotta. Keskeiset kohdemaat Iso-Britannia, Saksa ja Venäjä. Perheyrittäjänä ja hallitusammattilaisena alkaen 1988. Harrastukset musiikki ja kirjoittaminen sekä maailman menon seuraaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu