Lahjoittajien järjetön ohje Ukrainalle lahjoitettujen aseiden käyttöön: ’Vain hamarapuolella kiitos…’

Ikivanha sääntö sodankäynnissä on, että älä edes yritä ampua alas kaikkia sinua kohti ammuttuja nuolia, vaan ammu se jousimies!

On uskomatonta, että tämä itsestäänselvyys on nyt unohdettu länsimaissa, jotka ovat auttaneet Ukrainaa lahjoittamalla Ukrainalle esimerkiksi pitkän kantaman ohjuksia kuten  amerikkalaisia Atacms-ohjuksia.  USA on kuitenkin asettanut ehdon, että Ukraina saa käyttää niitä vain vain tiettyyn syvyyteen Venäjän alueella oleviin kohteisiin.  Tämä USA:n määrittelemä sallittu kantomatka Ukrainan rajalta on vain suuruusluokkaa alle 100 kilometriä! Rajoitus on ääliömäinen ja muodostumassa Ukrainalle ehkä jopa kohtalokkaaksi, ellei USA:n ja Saksan hallinnoissa tapahdu yllättävää pikaista järkiintymistä.

Asiasta ilmestyi joitakin päiviä sitten julkaistu amerikkalaisen ajatushautomo ISW:n (Institute for the Study of War) laatima artikkeli ja havainnollinen kartta:   https://www.understandingwar.org/backgrounder/interactive-map-hundreds-known-russian-military-objects-are-range-atacms  

Tuo kartta on aika pysäyttävä, kun sitä katsoo tarkemmin. Karttakuvassa näkyy punaisella merkittynä ne Venäjän kohteet, joista käsin Venäjä on tehnyt ja tekee jatkuvasti tuhoisia terrori-iskujaan Ukrainaan.  Ne kohteet olisivat eliminoitavissa pitkän kantaman länsiohjuksilla, mutta järjetöntä eskaloitumisfobiaa sairastava länsi on sen Ukrainalta estänyt!  Ukrainaa tietenkin koko ajan ’tuetaan’ ja luvataan seistä Ukrainan rinnalla …”as long as it takes”.  Niin on tehtykin.  Siis ainakin seisty.   Täysin järjenvastaista on se, että lahjoitetuilla aseilla Ukraina laitetaan kuitenkin puolustautumaan käytännössä ns. toinen käsi selän taakse sidottuna.  Ettei sota vain ”eskaloituisi”!  Tuloksena on ollut vain täysin tarpeeton sodan ja samalla ukrainalaisten kärsimysten pitkittäminen.

Atacms-ohjuksilla on (versiosta riippuen) jopa yli 300 kilometrin kantomatka.  Se mahdollistaisi ISW:n mukaan Ukrainan iskut reilusti yli kahteensataan Venäjän puolella olevaan sotilaalliseen tai puolisotilaalliseen kohteeseen (kts. karttakuva), joista käsin Venäjä on tehnyt ja tekee jatkuvasti raakalaismaisia terrori-iskujaan Ukrainan asutuskeskuksiin, siviiliväestöön ja siviili-infraan.

Atacms-kantaman sisällä olevat sotilaalliset kohteet Venäjän puolella rajaa ovat mm. lentokenttiä , komentokeskuksia, kalustovarikkoja, huolto-korjaamoita, joukkojen harjoitus- ja majoituspaikkoja, polttoainevarastoja, ammusvarastoja, viestikeskuksia, logistiikan solmukohtia jne.  Sotilaskäytössä olevia lentokenttiä näistä kohteista on ISW:n mukaan peräti 16!  Siis niitä kenttiä, joisla Venäjän koneet lähtevät kenenkään estämättä jatkuvasti terrorisoimaan ukrainalaisia siviilejä tuhovoimaisilla liitopommeillaan.

Ukraina on iskenyt Venäjän puolella oleviin kohteisiin mm. HIMARS-aseillaan, mutta niiden teho ja kantama on onnettoman pieni verrattuna pitkän kantaman Atacms-ohjuksiin.  Sotilaallisia kohteita, johon Ukraina käytännössä yltää iskemään HIMARSeilla, on lähellä Ukrainan rajaa enää arvion mukaan vain parikymmentä kohdetta, sillä Venäjä on siirtänyt suurimman osan uhanalaisista kohteistaan ja  sotamateriaalistaan HIMARS-kantaman ulkopuolelle.  Tilanne on siis Ukrainan kannalta täysin sietämätön, ja syy siihen on pelkästään joidenkin läntisten hallintojen hölmö ja aiheeton pelko ”eskaloitumisesta”.  Putinin asettamille ”punaisille viivoille” on loroteltu jo niin monta kertaa, että niiden mainitseminenkin kuulostaa jo koomiselta.

Ei Bidenin hallinto toki ainoa läntinen taho ole, joka panttaa parhaita aseitaan, vaikka Ukraina on hengenhädässä.  Saksalaisilla nimittäin on varastossaan ainakin lehtitietojen mukaan n. 600 Taurus-ohjusta, joita pidetään tämän hetken tehokkaimpana ja parhaana eurooppalaisena ohjuksena, ja joka olisi ideaali työkalu esimerkiksi Krimillä olevien venäläisten tukikohtien, varastojen, logistiikkakeskusten ja -reittien sekä erityisesti Putinin rikollisesti rakennuttaman Kertsinsillan tuhoamiseen.  Mutta kun ei, niin ei:  Herr Bundeskanzler Scholz ei sitten millään suostu nostamaan eskalaationestopersettään ohjuskasan päältä.  Toisin kuin valtaosa muista länsijohtajista, Scholz ei koskaan ole myöskään sanonut, että Ukrainan pitää voittaa tämä sota.  Sen sijaan hän on antanut ymmärtää, että Venäjä ei saa hävitä!  Järkevää perustetta tuolle asenteelle on vaikea löytää.  Ehkä syy löytyy Scholzin varhaisemmasta poliittisesta historiasta DDR-henkisenä äärivasemmistolaisena nuorisopoliitikkona neuvostorussakkalan vaikutusvallan ollessa voimakkaimmillaan Euroopassa 70- ja 80-luvuilla. Scholzin toimintaa silloisessa Länsi-Saksassa voi verrata 70-luvun suomalaisten stalinistien eli ns. taistolaiskommunistien toimintaan.   Scholzin toiminnasta (ja toimimattomuudesta) kirjoitin jokin aika sitten erillisen blogin, joka löytyy linkistä: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/seppolavonen/scholzittelu-pitkittaa-ukrainan-karsimysta/  .  Mies voi lähteä Neuvostoliitosta, mutta Neuvostoliitto ei lähde miehestä.  Siitä kärsii nyt pahiten tietenkin Ukraina.

Ei sille vain mitään voi, että lähinnä kahden länsimaan eli USA:n ja Saksan Ukrainalle toimittamien aseiden käyttörajoituksista  tulee mieleen Mikko Alatalon laulu ’Rikoo on riskillä ruma’ jossa pyydetään, että   ”…hamarapuolella, kiitos, ja ei sitten kasvoihin…”