Suomeen 40 000 maahanmuuttajaa?

Hirvittääkö sinua RKP:n, kokoomuksen, Elinkeinoelämän keskusliiton, Keskuskauppakamarin, Hesarin, Ylen ja kumppanien visiot siitä, että Suomeen pitäisi ottaa vuosittain kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia?

Päivästä toiseen jatkuva propaganda ”työvoimapulasta”, ”maahanmuuttajien tarpeesta” ja siitä, että ”Suomeen on vaikea muuttaa” peittää alleen sen tosiasian, että elämme jo tuossa Anders Adlercreutzin ja Juho Romakkaniemen fantasiassa, jossa Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä lasketaan useissa kymmenissä tuhansissa.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla media ja poliitikot toistivat papukaijan lailla Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuolloin esittämää vaatimusta siitä, että Suomeen tarvitaan vuosittain yli 30 000 maahanmuuttajaa – perussuomalaiset pitivät taas ainoana puolueena tavoitetta täysin todellisuudesta irtautuneena. Sama vaatimus maahanmuuton jyrkästä lisäämisestä on kuultu vuodesta toiseen, ja viimeksi Keskuskauppakamarin Romakkaniemi ja RKP:n Adlercreutz puhuivat viime viikolla Suomen tarvitsevan 40 000 hengen vuosittaista nettomuuttoa.

Vaikka kuulemme päivittäin mediassa toistettavan, että ”Suomi ei ole houkutteleva maa maahanmuuttajille”, niin tosiasiassa Suomeen ei ole historian aikana muuttanut ikinä näin paljon ihmisiä.

Toissa vuonna Suomeen muutti noin 50 000 ihmistä, ja nettomuutto oli 34 000 henkeä. Viime vuonna 20 000 pysyväksi maahanmuuttajaksi kirjautunutta ukrainalaista nosti maahanmuuttojen määrän jo 70 000:een, ja nettomuutto oli tuolloin jo lähes 60 000. Tänä vuonna alkuvuosi näyttää maahanmuuttojen etenevän edelleen tahtia, jossa muuttojen kokonaismäärässä tuskin jäädään alle 50 000:een muuttajaan.

Adlercreutzit ja Romakkaniemet ovat toki kyltymättömiä, eikä mikään maahanmuuton määrä riitä heille, mutta massiivisen propagandan takia monelta saattaa jäädä ymmärtämättä, että maahanmuuttolobbareitten esittämien maahanmuuton mittaluokkien kauhuvisiosta on tullut jo totta.

Helsingin Sanomien tämän päiväinen pääkirjoitus on malliesimerkki tästä propagandasta, jota kuullaan päivästä toiseen. Ristiriita todellisuuden ja väitetyn maahanmuuton tarpeen välillä on tosin jo niin räikeä, että Helsingin Sanomatkin joutuu käyttämään kirjoituksissaan varsin ontuvia verbaaliakrobaattisia hyppyjä: Suomeen ei heidän mukaansa ”jonota tulijoita” kuten Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, mutta myönnetään, että ”viime vuonna Suomeen tuli lähes 60 000 ihmistä enemmän kuin täältä lähti”. Asia yritetään kuitata sillä, että ”Työvoimavirta oli asiantuntijoiden mukaan myönteinen kasvua edistävä yllätys”, ihan kuin tämä kumoaisi sen tosiasian, että HS yrittää väittää, että tulijoita ei ole vaikka niitä on todellisuudessa ollut enemmän kuin koskaan.

Helsingin Sanomat myös väittää, että ”Tulijoita on ollut lähinnä Virosta ja Venäjältä, ja parin viime vuoden aikana hyökkäyssodan kohteeksi joutuneesta Ukrainasta.”. Historiallisesti virolaiset ja venäläiset ovat toki olleet suurimpia maahanmuuttajaryhmiä, mutta vuosittain tulevat muutamat tuhannet virolaiset ja venäläiset ovat enää varsin pieni osa Suomeen kohdistuvasta maahanmuutosta. Venäjän aloittama sota synnytti ukrainalaisissa tulijoissa piikin, mutta Helsingin Sanomilta jää mainitsematta, että Aasiasta tulevien muuttajien osuuden kasvu on ollut jo vuosia laajempi trendi, ja maanosasta muutti ihmisiä Suomeen vuonna 2023 jo yli 24 000 ihmistä.

Jos siis haluamme torjua adlercreutzien ja romakkaniemien kauhuvisiot kymmenien tuhansien maahanmuuttajien Suomesta, joka toistaa pikakelauksella Ruotsin virheet maahanmuutossa, niin ei riitä, että torjumme maahanmuuttolobbareitten tavoitteet esim. saatavuusharkinnan poistamisesta, vaan maahanmuuttopolitiikkaa tulee päin vastoin kiristää nykyisestä – me elämme jo maahanmuuttolobbareiden päiväunessa, joten tarvitaan torjuntataistelun sijaan vastahyökkäystä.

Tarvittavia toimenpiteitä on useita.

Suomen tulee nostaa jyrkästi ulkomaiselta työvoimalta vaadittavia vähimmäistulorajoja, jotta halpatyövoiman maahantulo saadaan torjuttua. Kantapään kautta maahanmuuton ongelmista oppineessa Ruotsissa onkin tällä toimenpiteellä saatu puututtua ongelmaan hyvin.

Suomen on siirryttävä humanitaarisesta maahanmuutosta paikan päällä tapahtuvaan humanitaariseen auttamiseen, joka onnistuu ns. Ruanda-mallin avulla. Tällä saadaan torjuttua kaikkein haastavin maahanmuuton muoto ja samalla autettua oikeasti hädänalaisia ihmisiä tehokkaasti ja tasapuolisesti.

Opiskeluperustainen elintasomaahanmuutto Euroopan ulkopuolelta tulee torjua tarvittavin keinoin, joita voivat olla englanninkielisten koulutuslinjojen lakkauttaminen, riittävän korkeat lukukausimaksut ulkomaisille opiskelijoille tai esimerkiksi ammattikorkeakouluille annettu kielto tarjota opetusta Euroopan ulkopuolelta tuleville. Suomalainen koulujärjestelmä on ensisijaisesti suomalaisten kouluttamista varten.

Jos riittäviin toimenpiteisiin maahanmuuton rajoittamiseksi ei tartuta nopeasti, niin jokainen päivä edistää maahanmuuttolobbareitten tavoitteita ja samalla rapauttaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Kello käy.