Yle A-talkin Sota Gazasta -jatkokeskustelu ja Hamasin peruskirja

Keskustelin eilisiltana Ylen A-talkissa Gazan sodasta ja Lähi-idän konfliktista yhdessä ICAHD-Finlandin puheenjohtajan Bruno Jäntin, Palestiinan siirtokuntayhdistyksen Sadek Elwanin ja Politika-verkkolehden päätoimittajan Dennis Mitznerin kanssa.

Kuten arvata saattoi, keskustelu oli paikoin kiivasta. Sain häiritsevän vähän puheaikaa keskustelun alkupuolella, mutta tilanne parani keskustelun edetessä. Joitakin asioita jäi sanomatta, jotka voin nyt kirjoittaa tässä auki.

Rauhaa ei voida saavuttaa, jos kummallakin puolella konfliktia katsotaan uskonnollisin lasein. Hamas ja useat arabimaat eivät hyväksy sitä, että maailman ainoa juutalaisvaltio hallitsee muslimien toiseksi pyhintä paikkaa, Jerusalemia, vaikka sen Kalliomoskeija onkin palestiinalaisten itsehallinnossa. Kuten toimittaja Jan Andersson totesi, Egyptin presidentti Mohammed Mursi ei edes julkisesti lausu Israelin valtion nimeä.

Vastaavasti Israelin puolella on omat voimansa, jotka esimerkiksi ajavat fanaattisesti siirtokuntien rakentamista Länsirannalle.

Toivorikkain kausi Lähi-idässä oli kun PLO ymmärsi muuttua 1990-luvun
alussa ja solmi lopulta Israelin kanssa rauhansopimuksen, jonka
allekirjoittivat PLO:n johtaja Yasser Arafat ja Israelin pääministeri Yitzhak Rabin .

Yksi äärijuutalainen ampui Rabinin vuonna 1995, koska tämä solmi rauhan palestiinalaisten kanssa. Tapaus jätti syvän arven Israelin yhteiskuntaan.

Kunnioitan syvästi Rabinin muistoa ja hänen tekemäänsä elämäntyötä juutalaisen kansan ja lopulta rauhan hyväksi. Jos kummallakin osapuolella olisi riittävästi Rabinin kaltaisia miehiä ja naisia, rauha olisi jo saavutettu.

Keskustelussa totesin, että on neuvoteltava vaikka itsensä pirun kanssa, jos siitä on jotain hyötyä. Perinteisen viisauden mukaan rauha tehdään vihollisen kanssa. Olen avoin neuvotteluille jopa Hamasin kanssa, mutta skeptinen sen suhteen, että onko neuvotteluista hyötyä.

Hamasin peruskirjan artiklassa numero kolmetoista todetaan, että ”Palestiinalaiskysymykseen ei ole muuta ratkaisu kuin Jihad [pyhä sota]. Aloitteet, esitykset ja kansainväliset kokoukset ovat ajanhukkaa ja turhia yrityksiä”.

Artiklassa yksitoista linjataan, että Palestiina on islamilaista aluetta tuomiopäivään asti, eikä yhtään osaa siitä ole oikeutta jakaa. Lainsäädännön pohjana on islamilainen sharia.

Artiklassa viisitoista sanotaan, että on jokaisen muslimin velvollisuus osallistua Jihadiin, kun juutalaiset hallitsevat Palestiinaa. Samassa artiklassa todetaan, että muslimisukupolvien tietoisuuteen on saatava, että ongelma on uskonnollinen.

Artikla kaksikymmentäkaksi on antisemitistinen, jossa puhutaan selvästi juutalaisista termillä ”he”. ”Heidän” sanotaan olevan ensimmäisen ja toisen maailmansodan, Ranskan vallankumouksen, Venäjän kommunistisen kumouksen ja usein muiden tapahtumien takana, jotta voivat ajaa ”sionistisia tavoitteitaan”. ”He” loivat Kansainliiton ja myöhemmin Yhdistyneet kansakunnat.

Voi tietysti kysyä, että jos ”he” tekivät tämän kaiken, miksi ”he” ovat niin huolimattomia, että antavat arabimaiden hallita YK:n ihmisoikeusneuvostoa, joka on suhteettoman usein tuominnut ”heidän” valtionsa Israelin?

Koko länsimaiden kannalta on mielenkiintoista, että artiklassa kaksikymmentäkaksi sanotaan, että ”kun islamin päivä koittaa, vääräuskoisten voimat liittoutuvat sitä vastaan, sillä vääräuskoiset edustavat yhtä kansaa”.

Hamas ei tee erottelua Israelin, Yhdysvaltojen, EU:n tai edes Suomen välillä. Hamasille kaikki länsimaalaiset ei-muslimit ovat yhtä arvottomia ”vääräuskoisia”.

Hamasin peruskirjan artiklassa kolmekymmentäyksi todetaan, että ”islamin
hallinnan alla kolmen uskonnon, islamin, kristinuskon ja
juutalaisuuden, on mahdollista elää rauhassa ja hiljaisuudessa toistensa
kanssa. On muiden uskontojen edustajien velvollisuus lopettaa islamin
ylemmyyden kiistäminen tällä alueella [Lähi-idässä]”.

Rauha on Hamasin mukaan mahdollista vain, jos muut alentuvat islamin alle. Näkemys on räikeässä ristiriidassa Israelin moniarvoisen liberaalin demokratian kanssa, jonka väestöstä kaksikymmentä prosenttia on arabeja.

Artiklassa kolmekymmentäkaksi sanotaan, että sionistit haluavat valloittaa koko Lähi-idän ja jatkaa siitä eteenpäin, mikä ”mikä paljastuu Sionin vanhimpain pöytäkirjasta”. Kyseessä on aikakausia sitten väärennökseksi todistettu, tsaarinajan Venäjällä laadittu antisemitistinen kirja, joka kuvaa väitettyä juutalaisten maailmansalaliittoa.

Neuvotteluissa, vaikka ne Hamasin kanssa aloitettaisiin, ei päästä eteenpäin ennen kuin Hamas hyväksyy Israelin olemassaolon ja muuttaa merkittävästi peruskirjaansa. Se tuntuu varsin epätodennäköiseltä, sillä Hamas ei halua rauhaa Israelin kanssa, vaan ilman Israelia.

Bruno Jäntti, Sadek Elwan ja muut Hamasia ymmärtävät ja jopa tukevat, lukekaa nämä näkemykset suoraan järjestön peruskirjasta. Mikä voi oikeuttaa tällaisen ajatusmaailman, kuolemankulttuurin?

Keskustelussa Sadek totesi, että olisi kunnia kuolla Israelin luoteihin tai ohjukseen. Eikö hän tullut todistaneeksi väitteen tällaisesta kuolemankulttuurista?

Ylen A-talkin sivuilla olevan Sadekin esittelyn mukaan hän antaisi äänensä Hamasille, jos saisi äänestää. Minun on erittäin vaikea ymmärtää tätä näkemystä, koska katson että nykyinen pattitilanne johtuu pitkälti Hamasista. Harmi että en ehtinyt kysyä Sadekilta syytä siihen, että miksi hän kannattaa Hamasia.

Ulkovallat puuttuvat omalta osaltaan konfliktiin ja usein tukevat sen olemassaolevia rakenteita. Iranin vallankumouskaartin johtaja Mohamed Ali Jafari on myöntänyt, että maa tukee Hamasia ja on muun muassa toimittanut sille aiemmin käytettyjä Quassam 2 -raketteja tehokkaampia Fajr-5-raketteja. Iranin ja esimerkiksi Syyrian Hamasille antama tuki ylläpitää konfliktia.

Kuten keskustelussa nostin esille, palestiinalaiset ovat historian saatossa toimineet arabimaiden pelinappuloina. Nykyään Iran käy epäsuoraa sotaa Israelia vastaan Gazan kaistaleen ja Hamasin avulla. Todellinen voimamittelö onkin Israelin ja Iranin välinen.

Euroopan unioni tukee vahvasti rahallisesti Gazaa. Voi sanoa, että vuoden 2009 sodan jälkeen Gazaa on jälleenrakennettu EU:n ja Iranin varoin.

EU:n on lopetettava kaikki tuki Hamasin hallitsemaan Gazaan niin kauan kuin järjestö ei tunnusta Israelin olemassaoloa, ylläpitää peruskirjansa arvoja sekä jatkaa aseellista toimintaansa kuten raketti- ja itsemurhaiskuja.

 

 

Ps. Nyt ymmärrän sen, että miltä kristitystä Barack Obamasta tuntuu kun hänen väitetään olevan muslimi. Nettikeskustelujen perusteella joillakin tuntuu olevan käsitys, että osallistun tähän keskusteluun koska olen juutalainen. Usko on Suomessa kovin henkilökohtainen asia. Olen kristitty, joka toivoo että uskontoa ei liikaa sekoiteta konfliktin ratkaisemiseen.

0
simonelo
Kokoomus Espoo

Perheenisä. Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Länsi-Uudenmaan varavaltuutettu. Oikeistolainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu