Sampo Terho haluaa pelastaa suomalaisen peruskansalaisen tulevaisuuden

Europarlamentaarikko Sampo
Terho
esittää useita konkreettisia ja välttämättömiä talouden
sopeutustoimia. Kuten hän toteaa, valtion on ensisijaisesti huolehdittava turvallisuudesta eli niin
sanotuista valtion yövartijatehtävistä ja hyvinvointipalveluista. Terho esittää seuraavia vuosittaisia sopeutustoimia:

 

* Kehitysapu eettiselle pohjalle: 1100 miljoonaa
* EU:n nettomaksajuus kuriin: n. 300 miljoonaa
* ALV-kantojen tarkistuksia: 1050 miljoonaa
* Muita verovähennysten poistoja: 435 miljoonaa
* Yksityisen terveydenhuollon KELA-korvausten poisto: 250 miljoonaa
* Ahvenanmaan tulonsiirtojen kohtuullistaminen: n. 200 miljoonaa
* Korkeakoulutuksen omavastuuosuus: 200 miljoonaa
* Suuryritysten yritystukien leikkaus: 100 miljoonaa
* Puoluetukien puolittaminen: 15 miljoonaa

 

Raportissa todetaan aivan oikein, että Suomi
on Kreikan tiellä. Jokaisella kreikkalaisella on henkeä
kohden laskettua valtionvelkaa yli 30 000 euroa, suomalaisella pian 16 000
euroa. Valtiovarainministeriön arvion mukaan
Suomen valtio on velkaa 117 miljardia euroa vuonna 2015.
Siitä piisaa jokaista kansalaista kohden velkaa 22
000 euroa. Jos tätä samaa velkaantumisvauhtia jatketaan, Kreikkaa vastaava
reilu 30 000 euroa per kansalainen saavutetaan vuosina 2019-2020 ilman, että huomioon otetaan eurotukipäätösten mahdollisia vaikutuksia.

Suomen kauppataseen vaje oli vuonna 2011 noin 3,6 miljardia euroa ja työllisyysaste 68,6 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kuntien lainakanta on 2,5 kertaistunut. Lyhyesti sanottuna Suomi ja sen kunnat elävät rankasti velaksi eikä tee riittävästi töitä.

Suomalaista politiikkaa vaivaa pysähtyneisyys. Kaikki johtavat poliitikot toistavat kuin mantrana, että Suomi on taloudellisesti kestämättömällä tiellä. Mitään todellisia ratkaisuja ei kuitenkaan uskalleta esittää.

Sampo Terho, rohkea mies kun on luonteeltaan, teki ohjelmatyöryhmänsä kanssa konkreettisen keskustelunavauksen. Mikään ehdotus ei ole täydellinen eikä ohjelmaa ole sellaiseksi tarkoitettu. Toivon, että ohjelmaan suorastaan vastustaen suhtautuvat malttaisivat kuitenkin keskustella ehdotuksista, jotka on luotu Suomen kokonaisetua ajatellen.

Julkisen talouden alijäämä ei ratkea kosmeettisin toimin kuten makeisveroa korottamalla. Tärkeintä on, että valtion ydintoiminnoista kuten turvallisuudesta ja hyvinvointipalveluista ei jouduta tinkimään.

Valtiojohtoisen
kehitysavun lakkauttaminen säästää 1,1 miljardia euroa. Perussuomalaiset
Nuoret esittivät kehitysavun lakkauttamista jo lähes kaksi vuotta sitten. Kehitysapu voidaan minunkin puolestani siirtää kirkollisveron kaltaiseksi vapaaehtoiseksi maksuksi. Toteutan vapaaehtoista kehitysapua jo nyt.

Huvittavinta on että tällä hetkellä Suomi lainaa rahaa ulkopuolelta, jotta voi antaa lainarahan eteenpäin ulkopuolelle. Sama pätee tietysti tukipakettipäätöksiin.

Hakisin merkittäviä säästöjä myös muuttamalla Suomen virallisesti yksikieliseksi (ruotsilla virallisen vähemmistökielen asema) ja leikkaamalla humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista. Näiden ongelma on vain se, että niiden kustannuksista ei ole saatavilla mitään virallista tietoa. Siitä syystä niistä ei ole tarkkoja sopetuslukuja Terhon ohjelmassa, vaikka siinä esitetään esimerkiksi maahanmuuttajien pisteytysjärjestelmää.

Valtion verotuloja voidaan lisätä merkittävästi yhtenäistämällä arvonlisäverokantoja sekä karsimalla verovähennyksiä.

Ruoan arvonlisävero nousisi siten
nykyisestä 14 prosentista 17 prosenttiin eli vuoden 2009 tasolle.  Se laskettiin aiemmin ensin 17 prosentista 12 prosenttiin, sitten
nostettiin kolmeentoista ja jälleen neljääntoista. Myöhemmin nostettiin kaksi kertaa yleistä arvonlisäveroa, mitä ei olisi tarvinnut tehdä, jos ruoan arvonlisäveroa ei olisi aikanaan harkitsemattomasti laskettu.

Ruoan alennetusta kannasta hyötyvät kotimaisen elinarviketeollisuuden ja vähävaraisten lisäksi keski- ja suurituloiset sekä ulkomaalainen elintarviketuotanto. Suora tuki vähävaraisille on selkeästi järkevämpi tapa tukea ruoan hankkimista.

Yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaukset jakaantuvat epätasaisesti alueen, sukupuolen ja tulojen mukaan. Vähävaraisilla ei ole mahdollisuuksia käyttää yksityisiä palveluita Kela-tuesta huolimatta. Yksityiset lääkäriasemat tekevät tuottoisaa liiketoimintaa, jota johdetaan pitkälti veroparatiiseista. Näiden korvausten poisto on perusteltua, kun halutaan turvata ydintoiminnot.

Keskustelua on herättänyt myös ”esitys lukukausimaksuista”, vaikka kyseessä on omavastuuosuus. Asiaa on syytä tarkentaa.

Terhon esityksessä jokainen yliopisto-opiskelija saisi erillisestä rahastosta annetun
tulosidonnaiseksi lainaksi kutsutun rahan, jolla hän maksaisi
lukukausimaksunsa. Näin mahdollisuuksien tasa-arvo säilyy täysin koskemattomana. Kymmenesosan opintokuluista kattava laina maksettaisiin takaisin vasta, kun mennään työelämään. Opiskelijoille ei tulisi mitään maksua.

Omavastuuosuus on ollut käytössä Australiassa vuodesta 1989 lähtien ja sovellettuna Iso-Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa. Mallin kehittivät Nobel-palkitut taloustieteilijät Milton Friedman ja James Tobin. Malli karsii tehokkaasti muodollisia opiskelijoita. Tähän yhdistäisin Perussuomalaisten Nuorten periaateohjelmassa esitetyn opintotuen palkkiomallin ja tulorajojen poiston.

Terho esittää myös yrittäjyyttä kannustavia verohelpotuksia, lääkkeiden alv-korotuksen kompensointia vähävaraisille ja työttömyysturvan korotusta, jotka maksaisivat yhteensä noin 500 miljoonaa euroa. Arvonlisäveromallisen liiketoiminnan alaraja nostettaisiin 8500 eurosta 35 000 euroon ja niin sanotun arvonlisäveron huojennusalueen katto nostettaisiin 22 500 eurosta 50 000 euroon.

Terhon sopeutusohjelmassa ei ole kyse varjobudjetista tai leikkauslistasta, vaan pitemmälle menevistä rakenteellisista ja pysyvistä uudistuksista. Kansantaloudellisesti vähäinen, mutta symbolisesti tärkeä (kuten tasavallan presidentin palkka-ale) on puoluetuen puolittaminen.

Olen kritisoinut kovalla kädellä Kreikan kaltaisten
maiden taloudenhoitoa. Olisi epärehellistä ja moraalitonta, jos en oman
lyhytaikaisen poliittisen etuni vuoksi vaatisi kestävää talouslinjaa
myös Suomessa. Kreikka joutuu jo luopumaan ydintoiminnoistaan. Suomi ei
saa joutua samaan kurimukseen, sillä hinnan maksavat tämän päivän
nuoret. Ne poliitikot, jotka asiasta nyt päättävät, eivät ole velasta vastaamassa.

Kuten Toimi Kankaanniemi kirjoittaa, ”toistaiseksi Suomi kulkee kohti tilannetta, jossa reippaat
leikkaukset joudutaan tekemään pakon edessä (kuten 1991-93), ei
suunnitelmallisesti ja vaikutuksia huolella harkiten.”

Olen kuntatasolla sitä mieltä, että Espoon menokurin on oltava tiukkaa. Varat on löydyttävä arkisiin peruspalveluihin. Varaa olisi poistaa terveyskeskusmaksut, kun talous on muutoin tasapainossa.

Järkevät taloudenpito ja vastuullisuus lähtevät meidän jokapäiväisistä päätöksistämme. Kuntavaaleissa lupasin maksaa kaiken kampanjaan saamani taloudellisen tuen täysimääräisesti takaisin tukijoilleni. Maksan tuon summan takaisin helmikuun loppuun mennessä, kun valtuustokausi on nyt alkanut.

Oy Suomi AB ei tuhlaa rahoja loputtomasta taikaseinästä, vaan juuri sinun kukkarostasi. Kestämätöntä talouslinjaa tehdään sinun rahoillasi. Jos Suomen korttitalo kaatuu, häviäjä ei ole eliitti, vaan peruskansalaiset, jotka lystin viime kädessä maksavat. Varakas voi aina siirtyä muille maille vierahille, vähävarainen on kotiseuturakas jo pakon sanelemana.

Kuten Sampo Terho raportissa toteaa, ”verotus ilman vastinetta on moraalisesti tarkastellen varkautta”.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu