"Tasa-arvoinen avioliittolaki" on vain välietappi

Lakivaliokunta ei esitä avioliittolain muutosta eduskuntakäsittelyyn. Päätös on oikea. Tällä lakialoitteella ei ole erityisasemaa, vaikka sen takana ovat arvoliberaalien kansanedustajien lisäksi pääsääntöisesti arvoliberaali suomalaismedia.

Nykyinen keskustelu julkisuudessa lähti vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön ja kansanedustaja Mikael Jungnerin (sd) epäasiallisesta jarrutus-syytöksestä lakivaliokunnan puheenjohtajaa Anne Holmlundia (kok) kohtaan.

Eduskunnan puhemiesneuvosto katsoi viikko sitten, että Holmlund oli toiminut puheenjohtajan pelisääntöjen mukaan. Vihreät ja demarit tekivät pelin politiikkaa ja yrittivät painostaa valiokunnan puheenjohtajaa. Holmlund kesti rummutuksen.

Lainmuutoksen kannattajat puhuvat ”tasa-arvoisesta avioliittolaista” aivan kuin tehty lakialoite heidän mukaansa takaisi tasa-arvoisen kohtelun.

Kansanedustaja Lasse Männistön (kok) mukaan lakialoitteella ”maahan saadaan tasa-arvoinen laki kaikille”.

Kansanedustaja Männistö puhuu eduskuntakielellä sanoen muunneltua totuutta.

Tosiasiassa tämä on vain rekisteröidyn parisuhdelainsäädännön jälkeinen toinen välietappi, jonka mahdollisen läpimenon jälkeen esitetään sopivan ajan päästä sitä ”oikeaa tasa-arvoista avioliittolakia”, joka mahdollistaa lukumääräneutraaliuden eli moniavioisuuden.

Sillä niillä samoilla argumenteilla, joilla kannattaa tätä lakimuutosta, täytyy kannattaa myös moniavioisuutta.

Perhekäsityksen muuttamista ajavat ovat ennenkin osanneet taktikoida. 19. helmikuuta 2001 käsiteltäessä hallituksen esitystä virallistetusta parisuhdelaista kansanedustaja Annika Lapintie (vas) puhui seuraavasti:

”Olen saanut hyvin selkein sanoin kuulla, että on suuri

vaara, että jos adoptiosta äänestetään,

monet niistä, jotka tosiasiallisesti haluavat kaataa koko

lain, käyttäisivät taktisesti hyväkseen

tätä mahdollisuutta ja äänestäisivät

sinne adoptiomahdollisuuden, jotta saisivat useampia mukaan kaatamaan

tätä lakiesitystä.”

”Suuri vaara” vältettiin, kun sisäinen adoptio hyväksyttiin myöhemmässä lakiesityksessä. Nyt esitetyssä lainmuutoksessa halutaan mahdollistaa ulkoinen adoptio-oikeus.

Perhekäsityksen muuttamista ajavien taktiikka on edetä askel askeleelta, vähän kerrallaan, jotta konservatiivisemmat edustajat saadaan mukaan toteamalla, että eihän tässä paljoa muuteta. Politiikassa kärsivällisyys on hyve ja usein taktinen ase.

Samassa keskustelussa kansanedustaja Raimo Vistbacka (ps) puhui seuraavasti:

”Tämä hivutustaktiikka on toiminut

hämmästyttävän hyvin, ja osa

ihmisistä ei vieläkään ole kyennyt

tai ei halua nähdä lain lopullista päämäärää,

joka on samanarvoinen asema avioliiton kanssa.”

25. helmikuutta 2001 käsiteltäessä hallituksen esitystä virallistetusta parisuhdelaista, Vistbacka puhui seuraavasti:

”Nyt käsittelyssä olevan lain pohjana on avioliittolaki,

jonka säädöksiin toistuvasti viitataan, yli

kymmenen kertaa. Tämä käsittelytapa viittaa mielestäni

selkeästi siihen, että pyrkimyksenä on luoda

tasa-arvoinen instituutio avioliiton kanssa, vaikka ensimmäisessä käsittelyssä eräät

edustajat juuri päinvastaista väittivätkin.”

Raimo Vistbacka on älykäs mies ja tapansa mukaan kauaskatseinen. Rekisteröityä parisuhdelakia ajettaessa väitettä avioliiton luonteen myöhemmästä muuttamisesta pidettiin pelotteluna.

Ensimmäisessä käsittelyssä 19. helmikuuta 2001 kansanedustaja Outi Ojala (vas) puhui seuraavasti:

”Sillähän [avioliitolla] on ja

sillehän jää [suosituimmuusasema]. Tämänkin

parisuhteen rekisteröinnin jälkeen aivan selkeästi

avioliitolle tulee jäämään suosituimmuusasema […] Avioliitto

säilyy avioliittoinstituutiona, miehen ja naisen välisenä suhteena. Kirkollinen

vihkitoimitus voidaan suorittaa vain avioliitossa. Monia muita tekijöitä,

adoptio ja muu, jää edelleenkin puhtaasti avioliiton

solmineille. Tässä suhteessa se pelko, jota täällä on

esitetty, että tämä olisi sama kuin avioliittoinstituutio,

ei pidä paikkaansa.”

Samassa keskustelussa kansanedustaja Paula Lehtomäki (kesk) puhui seuraavasti:

”Avioliiton voima ja vahvuus suomalaisessa yhteiskunnassa

onkin siinä, että se on niin paljon enemmän

kuin pelkkä juridinen järjestely. Se on uskonnollinen, kulttuurinen

ja sosiaalinen instituutio, jolla on suomalaisessa yhteiskunnassa

ja myös perhelainsäädännössä oma,

korostettu asemansa. Se asema on ja säilyy myös

jatkossa.”

Silloisen lainmuutoksen puolustajat käyttivät paljon vaivaa vakuutellakseen, että avioliiton asemaa ei haluta horjuttaa silloin eikä myöhemmin. Kuten perhekäsityksen muutosprosessissa niin usein muulloinkin, he puhuivat muunneltua totuutta.

Taktiikka kantoi hedelmää. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) totesi samassa keskustelussa kannattavansa rekisteröityä parisuhdelakia ”siitä lähtökohdasta, että on

kyseessä ikään kuin avioliittoon rinnastettavissa oleva

ilmiö, mutta ei avioliitto sillä tavalla, miten

minä henkilökohtaisesti sen olen ymmärtänyt”.

Näin lainmuutoksen puolelle saatiin vuonna 2001 nekin, jotka eivät varsinaisesti halunneet muuttaa avioliittokäsitystä.

”Tasa-arvoisen avioliittolain” kannattajat, joihin lukeutuu myös vuonna 2001 rekisteröityä parisuhdelakia ajanut Susanna Huovinen (sd), haluavat nimenomaan poistaa miehen ja naisen välisen avioliiton suosituimmuusaseman ja muuttaa perhekäsitystä.

Helsingin piispa Eero Huovinen totesi kannanotossaan 24.4.2001, että ”ihmiskunnan pitkä historia osoittaa, että miehen

ja naisen välisellä suhteella on perustava merkitys

ihmisten väliselle yhteiselämälle. Juutalainen

ja kristillinen perinne liittyvät tähän

yleisinhimilliseen ajattelutapaan. Elämän jatkumisen

ja yhteiselämän tasapainoisen kehityksen kannalta

avioliitolla ja perheellä on korvaamaton merkitys. Sen

vuoksi valtiovallan tulisi antaa avioliitolle selkeä suosituimmuusasema.”

Avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, jolla täytyy jatkossakin olla Suomessa selkeä suosituimmuusasema. Lainmuutoksen kannattajat jatkavat sitkeää työtään avioliitto- ja perhekäsityksen muuttamiseksi. En taivu rummutuksen ja muunnellun totuuden alla.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu