Rkp: Venäjänkielinen ei ole suomalainen?

Kieliopintojen valinnanvapautta ajavasta kansalaisaloitteesta
on jo ollut hyötyä: mitä enemmän pakkoruotsittajat puhuvat
julkisuudessa, sitä useampi suomalainen ymmärtää kuinka kestämättömät ja jopa loukkaavat
ovat pakkoruotsin perustelut. 

Demarit
ovat pitäneet kielivapauden kannattajia jo henkisesti
taantumuksellisina
, primitiivisinä, sivistyksen vastaisina ja
fasisteina
.

Samaan aikaan Rkp on vaatinut ”asiallista keskustelua,” mutta oma, erikoinen asenne kielipolitiikkaan paistaa läpi.

Keskustelin vastikään Svensk Ungdomin puheenjohtajan Niklas Mannfolkin kanssa kielipolitiikasta Radio Helsingissä. Kiitokset juontajille hyvästä työstä. Niklas esitti  näkemyksen Suomen venäjänkielisistä, jonka haluan ottaa esille (ajassa 22.18):

Toimittaja Ville Blåfield: ”Venäjänkielinen vähemmistö, jonka Simon tässä otti esiin, sehän on ilmiselvä vasta-argumentti. Niklas, mitä sä vastaat siihen, minkä takia venäjänkielisellä vähemmistöllä ei pitäisi olla samoja oikeuksia?”

Niklas: ”Koska he ovat venäläisiä.”

Blåfield: ”[naurua] Haluatko avata vähän tuota argumenttia?”

Niklas: ”Eivätkä suomalaisia kuten esimerkiksi minä.”

Kommentin jälkeen totesin, että on suomalaisia, joiden äidinkieli on venäjä ja jos venäjänkielisten lukumäärä kasvaa, on heilläkin oikeutettuja vaatimuksia, jos ruotsin asema on nykyisenlainen.

Niklaksen mukaan ero tulee siinä, että hänen sukunsa ei ole tullut Ruotsista, vaan on suomalainen suku, jonka äidinkieli on ruotsi. Samantyyppistä ajatusmaailmaa edustaa suomenkielen lehtorin mielipidekirjoitus, jossa yksikielinen suomenkielisyys nähdään ”amputoituna identiteettinä”, koska siinä ei kirjoittajan mukaan ole vahvaa ruotsinkielistä elementtiä.

Pakkoruotsin puolestapuhujat sanovat olevan tärkeää, että kaikki suomalaiset oppivat hyvin toisen kansalliskielen, mutta eivät itsekään usko pakkoruotsin tuottavan hyviä oppimistuloksia.

”Ei
kaksikielisyys tarkoita sitä, että kaikki Suomessa osaisivat sujuvasti
kommunikoida molemmilla kotimaisilla. Se tarkoittaa sitä, että tiedät
kielestä jotain, että osaat muutamia fraaseja ja olet tutustunut siihen.
Kouluopetus antaa perusteita itseopiskelulle,” toteaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson Kansan Uutisille.

Edes pääministeri ei osaa antaa mitään käytännön syitä pakkoruotsille, vaan nostaa esiin kaksikielisyyden ja yhteisen historian Ruotsin kanssa. Pääministerin sanat varmasti lämmittävät niiden mieltä, jotka kuluttavat 3-6 vuoden ajan useita tunteja opiskelustaan kieleen, jota eivät käytännössä tarvitse.

Eräs paljon käytetyistä argumenteista on, että ilman ruotsia emme voi tehdä pohjoismaista yhteistyötä. On
suorastaan loukkaavaa, että pohjoismaisen Suomen suomenkieliset eivät
muka kelpaa äidinkielensä kanssa yhteistyöhön. Nuorten pohjoismaiden neuvostossa toimineena tiedän, että
kelpaavat.

Huvittavin argumentti on ehdottomasti niin sanottu porttiteoria, että ruotsin opiskelun ansiosta on helppoa oppia muita kieliä.

Jos
ruotsi on niin uskomaton portti muiden kielten oppimiseen, miksi muissa
maissa ei ole pakkoruotsia? Kummat ovat tyhmiä – me vai muut?

Veikkaisin että me, sillä kansanedustajien tiedot kielipolitiikasta vaikuttavat olevan heikot.

”Luulen,
että [kansanedustajat] ei ole otettu huomioon koko kuvaa, kun on
vastattu vaalikoneen kysymyksiin [pakkoruotsista]. Monet unohtavat, että
itse asiassa on kyse perustuslaillisesta oikeudesta,” kertoo kokoomuslainen Anne-Mari
Virolainen
.

Kansalainen, pakkoruotsi on perustuslaillinen
velvollisuutesi!

Todellisuudessa kieliopintojen valinnanvapaus ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa.

Siitä huolimatta oikeusministeri
Anna-Maja Henriksson (r) haluaa, että kansalaisaloite ruotsin kielen opiskelun
vapaaehtoisuudesta käsiteltäisiin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
Rkp:n taktiikkana vaikuttaa olevan esittää, että aloite on ristiriidassa
perustuslain kanssa.

Lisäksi oikeusministeri antoi ymmärtää ruotsinkieliselle Ylelle, että
kansanedustajat valehtelivat äänestäjille: ”Ja onhan niin, että näissä
vaaleja edeltävissä ehdokaskyselyissä voi olla suuri kiusaus yrittää
arvioida, mitä mieltä vaalipiirin äänestäjät ovat. Silloin ehkä
ruksataan sellainen vaihtoehto, jota ei lopulta itse kannateta.”

Demareilla on kansalaisaloitteesta nykytilannetta tukeva ryhmäpäätös jolla
estetään kansanedustajien itsenäinen äänestyspäätös. Kyllä on kumma, että
demareiden kannatus on alhaisempi kuin koskaan.

Kansalaisaloitteen
idea on nähdäkseni olla kansalaisten vaikuttamiskanava, jonka kautta
voi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi aloitteita ohi perinteisten kanavien
kuten hallitusohjelmien ja kabinettipäätösten. Millaisen viestin
aloitteen torppaaminen vetoamalla nimenomaan hallitusohjelmaan antaa
kansalaisille poliitikkojen asenteesta heitä ja aloitejärjestelmää
kohtaan?

Hallitusohjelmasta on tullut Suomen poliittinen Raamattu.

Perusteeton leimaaminen, loanheitto ja erikoiset argumentit eivät valtamediaa vaivaa, sillä se on puolensa valinnut – Sanoma-yhtiön Helsingin Sanomat ja Iltasanomat sekä Almamedian Aamulehti liputtavat vahvasti pakkoruotsin puolesta. Kaleva uskaltaa olla rohkea.

Kansalaisaloite on suuri askel
kielivapaudelle. Perustelut kielivapaudelle ovat vankat. Nyt testataan, ovatko kansanedustajat sanansa mittaisia
eli äänestävät siten kuin ovat vaalikoneessa luvanneet. Aloite on
saatava suuren salin äänestykseen – muu on demokratian halventamista.

 

Ps. Olen Yle X:n Etusivun vieraana huomenna klo 12 alkaen yhdessä Ville Sipiläisen (kok) kanssa keskustelemassa kielivapaudesta. Tulkaapa sitten aalloille!

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu