Länsimaiden ei pidä iskeä Syyriaan

Yhdysvallat suunnittelee iskua Syyrian Bashar al-Assadin hallintoa vastaan. Isku on tapahtuessaan historiallinen, mutta toisella tavalla, kuin voisi luulla.

Yhdysvallat olisi ensimmäistä kertaa konfliktissa samalla puolella kuin terroristijärjestö al-Qaida. Mukana on myös al-Qaidan syyrialainen liittolainen, YK:n, Yhdysvaltojen, Australian ja Iso-Britannian terroristijärjestöksi luokittelema Jabhat al-Nusra.

Yhdysvallat tietää tilanteen ja tuntee rajansa. Kukaan ei puhu maajoukkojen käytön puolesta. Vaatimuksissa on korkeintaan esitetty Libyan operaation kaltaista ilmaiskujen sarjaa, jolla näännytetään al-Assadin joukot ja tuetaan kapinallisten etenemistä. Kapinallisille ei ole haluttu myydä aseita, koska on todisteita että länsimaiden hyväksymä Vapaan Syyrian armeija on myynyt saamiaan tarvikkeita muille ryhmittymille kuten Jabhat al-Nusralle.

Virallisesti Yhdysvallat on puhunut vain rajoitetuista iskuista. 

On tärkeää miettiä, että mitä iskuilla halutaan parhaassa tapauksessa saavuttaa. Tässä väliintulon kannattajien täytyy olla rehellisiä. Rajoitetut iskut tarkoittavat vain symbolisia iskuja, sillä todellinen sotilaallinen voimannäyttö ei tunne rajoituksia.

Symbolisesta luonteestaan huolimatta iskut ovat riskialttiita, todennäköisesti tappavat viattomia siviilejä ja voivat aiheuttaa voimakkaan vastareaktion länsimaita vastaan. Sotilaallisista riskeistä mainittakoon esimerkkinä isku kemiallisten aseiden varastoihin, joiden tuhoaminen saattaisi aiheuttaa sen, että myrkyllisiä kaasuja vapautuisi ilmaan.

Presidentti Barack Obama teki al-Assadin hallinnon väitetystä kemiallisten aseiden käytöstä vedenjakajan sotilaallisille toimille. Se oli Obamalta virhe. Kaasu on tietysti hirvittävä ase, mutta moraalinen närkästys ei yksistään riitä syyksi syöksyä konfliktiin, jonka kestoa ei kukaan osaa arvioida.

Syyrian kaksi vuotta kestäneessä konfliktissa, jossa on kuollut yli 125 000 ihmistä, 1,8 miljoonaa paennut kodeistaan ja eri ryhmittymät tehneet toistaan kauheampia tekoja, kaasuisku tuntuu keinotekoiselta syyltä länsimaiden iskuille. Muistissa on Irakin sota, jossa todelliset syyt sotilaallisiin toimiin olivat toiset kuin julkisuudessa esitetyt.

Vedenjakajan antamisen ja väitetyn kaasuiskun jälkeen vaakalaudalla on Obaman ja Yhdysvaltojen uskottavuus. 

Arvovaltatappion pelossa Yhdysvallat on tekemässä samanlaista virhettä kuin tukiessaan 1980-luvulla Osama bin Ladenia ja muita Mujahideen-taistelijoita Afganistanissa. Silloin pelättiin kommunismin leviämistä, nyt strategisesti merkittävän Lähi-idän jalansijan menetystä.

On ironista, että samaan aikaan kun Yhdysvaltojen lennokit iskevät al-Qaidan taistelijoita vastaan Pakistanissa ja Jemenissä, aiotaan al-Qaidan taistelijoita tukea Syyriassa iskemällä al-Assadin hallintoa vastaan. Sotilaallisesti luontevinta olisi pyytää tiedustelutietoa al-Qaidalta, jolla on miehiä taistelukentällä.

Epämiellyttävä totuus on, että Syyriassa ei ole uskottavaa osapuolta, jota yksikään omanarvontuntoinen länsimaa voisi tukea.

Yhdysvaltojen kanssa iskua suunnitteleva Iso-Britannia ei pääministeri David Cameronin mukaan halua laajempaan konfliktiin Lähi-idässä. Cameron puhuu alueesta, jonka historia tuntee lukuisia laajoja konflikteja, jotka lähtivät liikkellee pieniksi katsotuista teoista.

Isku Syyriaan avaa oven, jota eivät Obama tai Cameron voi hallita.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu