Yhdysvallat saavuttaa energiaomavaraisuuden parissa vuosikymmenessä

Osallistuin kesäkuussa kolme viikkoa kestäneelle
opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Matkan järjesti Yhdysvaltain ulkoministeriö
yhteistyössä Suomen Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Matkalle osallistui
yhteensä 12 nuorta vaikuttajaa Euroopasta, joista olin ainoa Suomesta. Ryhmässä
oli porukkaa aina Irlantia, Espanjaa ja Makedoniaa myöten.

International Visitor Leadership -ohjelma on
järjestetty vuosittain jo lähes 70 vuoden ajan. Aiempina vuosina ohjelmaan ovat
osallistuneet esimerkiksi entinen pääministeri Matti Vanhanen, presidentti Tarja Halonen
ja Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Matkaohjelmaan kuuluivat Washington DC,
Pohjois-Dakotan Minot, Pittsburgh, Santa Fé sekä New York.

IVLP-ohjelman tavoite on antaa tietoa
Yhdysvaltain yhteiskunnallisesta, poliittisesta ja taloudellisesta ajattelusta
sekä tilanteesta. Matkalla tutustuttiin kotimaan turvallisuuden, kaupankäynnin,
maahanmuuton, terveydenhuollon ja uskonnon kaltaisiin kysymyksiin. Tavoitteena
on myös lisätä keskustelun kautta eurooppalaisten ja amerikkalaisten välistä
ymmärrystä. Näin, koin ja opin enemmän kun voin tässä kertoa, mutta poimin
matkan mielenkiintoisimmat aiheet.

 

Euroopassa toimii
konfederaatio

 

Vietimme ensimmäisen viikon Washington D.C:ssa, jossa
käsittelimme amerikkalaista yhteiskuntaa liittovaltion näkökulmasta.
Mielenkiintoisimman luennon piti George Masonin yliopiston professori Jeremy
Mayer, joka selitti amerikkalaista federalismia eli liittovaltiomallia. Mayerin
mukaan Yhdysvallat oli 1700-luvun lopulla enemmän konfederaatio eli
valtioliitto kuin liittovaltio.

Esimerkkiä konfederaatiosta ei tarvitse hakea kaukaa. Euroopan
yhteisöt muodostivat Maastrichtin sopimuksella konfederaatioksi katsottavan
poliittisen unionin, jota kutsutaan Euroopan unioniksi. Jäsenet hoitavat
yhdessä valtiollisia asioita, mutta pidättävät laajan itsemääräämisoikeuden ja
usein muodollisen itsenäisyyden. Nämä valtioliiton perustekijät ovat Mayerin
mukaan uhattuna, kun komissio ajaa Euroopassa liittovaltiokehitystä.

On huomattava, että Yhdysvalloissa on erikseen
kansallinen lainsäädäntö ja osavaltiotason lainsäädäntö. Se aiheuttaa
poliittisen ja taloudellisen monimuotoisuuden. Esimerkiksi kuvernöörin valta
vaihtelee osavaltiosta toiseen. Joissakin osavaltioissa on jopa oma, erillinen
perustuslaki, jolloin on selvää, että kansallinen lainsäädäntö säätelee vain
minimitasoa.

Tavallisille amerikkalaisille järjestelmän
miettiminen on jokapäiväistä – esimerkiksi toisesta osavaltiosta tulevaa
opiskelijaa kohdellaan koulutuksessa kuin ulkomaalaista. Mayerin mukaan
amerikkalainen federalismi on kokeellinen, mukautuva ja tyrannian estävä
järjestelmä, mutta samaan aikaan tehoton, kallis ja epätasa-arvoinen. Hänen
mukaansa amerikkalaista liittovaltiomallia ei voi suoraan kopioida Eurooppaan.

Washington D.C:n kabineteissa päätetään
myös Yhdysvaltain ulkopolitiikasta. Ulkoministeriön Euroopasta vastaavan osaston
johtaja Liam Wasley myöntää auliisti, että supervallan painopiste on siirtynyt
Lähi-itään ja Aasiaan. Siihen vaikuttavat Syyrian kaltaiset konfliktit.

Euroopan kanssa tärkein kysymys on
vapaakauppasopimus, josta Wasley ei usko päästävän sopuun asetettuun
tavoitteeseen eli kevään 2014 eurovaaleihin mennessä. Presidentti Barack
Obamalle tosin riittää, että sopimus astuu voimaan hänen presidenttikaudellaan.

Arvostetun ajatuspajan Council on Foreign
Relationsin Christopher Tuttlen mukaan eurokriisin hoidossa käytetyt keinot
eivät riitä Kreikalle, vaan mahdollisesti tarvitaan Kreikan lähtö euroalueesta
ja vähintään lainojen leikkaus. CFR julkaisee mielenkiintoista Foreign Affairs
-lehteä

 

Mustan
kullan maa

 

Tutustuimme öljykuumeeseen Pohjois-Dakotan osavaltiossa, jonka preerialle
nousee öljynporaustorneja kuin sieniä sateella. Kalliita sieniä, sillä yksi
torni maksaa tarpeineen yli 200 miljoonaa dollaria. Pohjois-Dakotan
öljybuumin käynnisti porausteknologioiden kehitys noin neljä vuotta sitten.
Nykymenetelmillä liuskekivestä saadaan porattua kannattavasti öljyä ja kaasua,
ja se on kääntänyt tuotannon nousuun.

Ajatuspaja Center for
Strategic and International Studies on tutkinut Pohjois-Amerikan
öljyinfrastruktuuria. Maailmalla haaste on suuri – Kiina ja Intia
kattavat puolet maailman öljynkulutuksesta vuoteen 2035 mennessä.
Yhdysvalloissa epätavanomaisen öljyn ja kaasun käytön kokonaismäärä käytetystä öljystä
ja kaasusta on moninkertaistunut vuodesta 2005 vuoteen 2012: seitsemästä
prosentista viiteenkymmeneen.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi viime marraskuussa
julkistetussa vuosiraportissaan, että Yhdysvalloista tulee maailman suurin
öljyn tuottaja jo tällä vuosikymmenellä. Energiaomavaraisuuden Yhdysvallat voi
saavuttaa vuoteen 2035 mennessä – tavoite ei ole salaisuus, minkä CSIS:n
asiantuntijat myöntävät auliisti. Eurooppa on putkiprojektien kautta
ankkuroinut itseään Aasiaan. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu tosin hauskalta,
että amerikkalaisten maksama neljä dollaria gallonilta on heidän mielestään
hävyttömän korkea bensanhinta.

Öljykuumeen vaikutus on ollut osavaltiolle valtava – Pohjois-Dakotan talous
kasvaa 13 prosentin vuosivauhtia. Oppaamme, Minotin yliopiston opettaja Joseph Jastrzembski, kertoi kuinka aiemmin uneliaasta kaupungista on
tullut rekkakuskien, työn perässä muuttavien ja kaikenlaisten onnenonkijoiden
määränpää. Pohjois-Dakotan luoteisosan alla
sijaitsee yksi Yhdysvaltojen suurimmista liuskeöljyn ja -kaasun muodostumista,
Bakken. Useista maanomistajista on tullut miljonäärejä.

Kuljetus on oma työnsarkansa. Kolmessa vuodessa öljyjunien määrä Yhdysvaltojen
rautateillä on 20-kertaistunut. Maakaasun kuljettaminen on vaikeampi juttu,
joten yli kolmannes Pohjois-Dakotassa porattavasta maakaasusta poltetaan
suoraan ilmaan. Poltettavalla maakaasulla lämmittäisi yli puoli miljoonaa
kotia, mikä herättää paikallisissa kiukkua ja hämmästystä.

Kaikkia öljykuumeen mahdollistava poraamismenetelmä fracking eli vesisärötys
ei miellytä. Tapaamamme paikalliset maanviljelijät ja luonnonsuojelijat
väittivät menetelmän aiheuttaneen ympäristötuhoa ja vähintään esteettistä
haittaa, kun öljytornit valtaavat maiseman ja rekat tiet.

Jututtamani nuori maanviljelijä totesi ettei yksinkertaisesti halua
Pohjois-Dakotasta ruuhkaista, vaan tykkää nimenomaan syrjäisyydestä, kauniista
luonnosta ja hiljaisuudesta.

Toivotin hänet tervetulleeksi Suomeen.

 

(Kirjoitus on lyhennetty versio artikkelista Rahvas-lehdessä.)

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu