Syyrialaispakolaisia on autettava 40 miljoonalla eurolla paikan päällä

Osallistuin Project Maja –ohjelmaan 9.-14.1. Gaziantepissa, Turkissa. Tarkoituksena oli
tutustua syyrialaispakolaisten tilanteeseen ja tehdä jotain konkreettista
heidän auttamisekseen. Matkan järjesti ja kustansi EU-kriittinen European Young
Conservatives.

Turkissa on yhteensä miljoona syyrialaispakolaista, joista lähes 160 000 on
Gaziantepin lähialueella. Turkin valtio on käyttänyt pakolaisohjelmaan jo yli
kaksi miljardia dollaria. Olen vaikuttunut siitä
vaatimattomasta tavasta, jolla Turkki auttaa Syyriasta paenneita. On oikein ja
järkevää auttaa pakolaisia nimenomaan paikan päällä.

Pohjoismaisten
laskemien mukaan
esimerkiksi 300 syyrialaispakolaisen koko elinkaaren
nettokulut yhteiskunnalle nousevat nykyrahassa jopa 150 miljoonaan euroon.
Pitkäaikainen pakolaisuus länsimaissa ei ole
kustannustehokas tai inhimillisesti mielekäs vaihtoehto.

Perussuomalaiset
Nuoret vaatii
että Suomi ei kasvata pakolaiskiintiötä, vaan kohdentaa
nykyisistä kehitysapumäärärahoista 40 miljoonaa euroa paikan päälle annettavaan
tukeen suomalaisten ja kansainvälisten avustusjärjestöjen kautta vuosina
2014-2016.

Matkan aikana veimme lapsille koulutarvikkeita ja leluja sekä rakensimme
leirille jalkapallokentän yli 50 matkalaisemme voimin. Teemme mitä lupaamme eli
autamme ihmisiä paikan päällä. Valmistuneella kentällä pidettiin
ystävyysottelu, jossa syyrialaispakolaisten joukkue voitti eurooppalaiset 5-4.

Vuosi sitten useat asiantuntijat olivat sitä mieltä, että Bashar
al-Assadin
hallinto kaatuu nopeasti. Enää kukaan ei vaikuta
ajattelevan niin. Jututtamani Britannian kehitysyhteistyöyksikön edustaja
kertoi ajatelleensa, että pesti Gaziantepissa kestää korkeintaan pari vuotta,
mutta nyt neljä vuotta myöhemmin hän ei näe valoa tunnelin päässä. Sukupolvi syyrialaislapsia
kasvaa Turkin pakolaisleireillä ja tarvitsee koulutusta ja ihan vain
yksinkertaisesti tekemistä.

Vierailemallamme Eufrat-joen varrella sijaitsevalla Nizip-2:n leirillä on yli 5 000 pakolaista, jotka elivät huoneistoiksi muunnetuissa konteissa.
Viereisellä leirillä elettiin teltoissa. Nizip-2:n olot olivat yllättävän hyvät
ja saimme jutella vapaasti leiriläisten kanssa. Osa heistä osasi englantia,
joten edes tulkki ei ollut välissä. Ihmiskohtalot olivat karuja – eräs perhe
oli kävellyt yli 80 kilometriä vuoristoisessa maastossa päästäkseen Turkin
puolelle. Koulutunneilla tehdyt piirrokset ja maalaukset kertoivat niistä
kauhuista, joita lapset ja nuoret olivat joutuneet näkemään.

Mielenkiintoinen ajatus oli leirin kauppa, joka toimi muutoin kuin mikä
tahansa sekatavarakauppa, mutta jokainen pakolainen sai sata turkin liiraa
kuussa luottokortilta käytettäväksi. Näin leiriläiset voivat valita itse
elintarvikkeensa mikä luo tunteen normaalista elämästä.

Lopuksi tapasimme Syyrian väliaikaishallituksen pääministerin Ahmed
Touman
ja Vapaan Syyrian armeijan kenraalin Abdulcabbar Agadin.
Kummatkin vaativat länsimaiden iskua, mutta en kannata iskua. Kapinalliset suostuvat ottamaan Assadin hallinnossa toimineita
mukaan uuteen hallintoon, mutta Assadille ja hänen lähipiirilleen ei anneta
armoa. Kapinallisten mukaan Venäjä ja Iran tukevat rahallisesti Assadin
hallintoa.

Touma vastasi kysymykseeni länsimaihin palaavista taistelijoista:
Länsimaiden ei pidä kohdella Syyriasta palaavia taistelijoita huonosti kuten
jättää heitä ulkopuolelle tai kiduttaa. Vastaus herätti ihmetystä, mutta nähdäkseni Suojelupoliisin on syytä tarkkailla Suomeen palaavia henkilöitä.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu