ECR-ryhmä ja niin tai näin, aina väärinpäin

Olen tyytyväinen Perussuomalaisten ryhmävalintaan europarlamentissa. European Conservatives and Reformists (ECR) nousee kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Nyt on todellinen vaikuttamisen paikka.

Britannian pääministerillä David Cameronilla ja UKIP:n puheenjohtajalla Nigel Faragella oli mahdollisuus laittaa isänmaan ja Euroopan etu edelle ja päästä historiaan: muodostaa europarlamenttiin yhteinen EU-kriittinen ryhmä.

Brittiläisten isänmaanystävien liittouma oli koko ajan epätodennäköinen, mutta erittäin toivottava. Valitettavasti se osoittautui lopulta mahdottomaksi.

Olen erittäin iloinen siitä, että pitkäaikainen yhteistyökumppanimme Tanskan kansanpuolue liittyi ryhmään yhdessä kanssamme. Heidän kärkiehdokkaansa Morten Messerschmidt sai käsittämättömät yli 460 000 ääntä. Toisena läpi meni nuorisojärjestön puheenjohtaja, ystäväni Anders Primdahl Vistisen. Hänelle erityisesti onnittelut.

Elämässä ja politiikassa täytyy oppia, että mikään valinta ei ole täydellinen. Ja poliittiset kilpailijat osoittivat kommenteillaan, että niin tai näin, aina väärinpäin.

Jokainen mahdollinen yhteistyökumppanimme on leimattu tavalla tai toisella "äärimmäiseksi". Eurokraatille jokainen liittovaltiota vastustava on äärimmäinen. Näin ollen tämä luonnehdinta kokee nopeasti inflaation.

Ongelma on, että kun jokainen eri mieltä oleva on leimattu äärimmäiseksi, ei ole enää sanoja kuvaamaan sitä ehtaa tavaraa kuten Kreikan Kultaista aamunkoittoa.

EU-kriittisiä puolueita yritetään pistää samaan nippuun, mutta tosiasiassa samaan nippuun kuuluvat EPP ja eurososialistien SD.

On vaikea nähdä eroa näiden ryhmien puheenjohtajien Joseph Daulin ja Hannes Swobodan välillä. Perinteinen vasemmisto ja oikeisto kannattaa yhtä vahvasti liittovaltiota eli kauniisti sanottuna Euroopan Yhdysvaltoja. Kummatkin kannattavat sosiaalista markkinataloutta, vahvaa ympäristösääntelyä, verotuksen yhdenmukaistamista ja EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Eurovaalituloksen mielenkiintoisin piirre onkin, että EU-kriittisten pelossa EPP ja SD jakavat saman vuoteen.

Verkkouutisten mukaan ECR "joutui ottamaan Perussuomalaiset ryhmäänsä". Höpsis, meidät otettiin avosylin vastaan.

Vuodesta 1999 lähtien meppinä toiminut Daniel Hannan totesi Suomen vierailullaan, että "meillä [brittikonservatiiveilla] on Perussuomalaisten kanssa enemmän yhteistä kuin minkään muun suomalaisen puolueen. Kun kaikki halusivat tiiviimpää unionia ja rahaliittoa, Timo Soini oli ainoa poikkeus." Sain itsekin kunnian isännöidä Hannania eurovaalitilaisuudessani.

Sen sijaan voi sanoa, että EPP-rukka joutuu jälleen ottamaan kokoomuksen Sirpa Pietikäisen ryhmäänsä.

Taas muutaman nahkahousubaijerilaisen korvat punottavat ja höyry nousee päästä, kun miljoona vihreän sävyä kertoo energia- ja ilmastopoliittista linjaansa.

Kyllä siinä tulee Eija-Riitta Korholaa ikävä.

Uskon ja toivon näkeväni saksalaisen Alternativ fur Deutschlandin ECR-ryhmässä. Seitsemällä paikallaan ja suuren EU-maan edustajana AfD olisi tärkeä lisä ryhmään.

On epäilty, että David Cameron ei voi ottaa AfD:ta ryhmään, koska se hermostuttaa Saksan liittokansleri Angela Merkelin.

Piti väite paikkansa tai ei, tosiasia on että ECR:n ryhmän suurimmat puolueet ovat lähes tasavahvasti brittikonservatiivit ja Puolan Laki- ja oikeuspuolue.

ECR:n jäsenistä päättää ryhmä yksimielisesti tai äänestämällä – ei Britannian pääministeri, Liisa Jaakonsaari eikä varsinkaan nimettömät suomalaiset virkamiehet.

Europarlamentti palaa vähitellen normaaliin päiväjärjestykseen. Eurovaalit tuntuvat vain kaukaiselta muistolta.

Hoetaan, että kaksi kolmasosaa äänesti EU-myönteisiä puolueita. Mainitsematta jää, että noin 60 prosenttia jäsenmaiden kansalaisista ei ollut riittävän kiinnostuneita mennäkseen vaaliuurnille.

Hoetaan, että EU:n on tehtävä enemmän talouden, sosiaaliasioiden ja kaiken muun eteen. Mainitsematta jää, että kansalaiset eivät halua EU:n tekevän enemmän, vaan itseasiassa vähemmän.

Kysytään, että kenestä tulee komission puheenjohtaja. Nimiä riittää Jean-Claude Junckerista kotimaiseen Jyrki Kataiseen.

Kysymättä jää, että millainen poliitikko näkee arvonnousuksi valinnan vaaleilla valitsemattomaan virkaan Brysselissä sen sijaan että johtaa omaa kansaansa vaaleilla valitussa virassa?

Loppukevennyksenä kerron, että pimeyden ytimestä bloggaava Berlaymonster teki osuvan runon englanniksi:

There once was a Finn called Katainen
Who for a top job was a-pinin’
But the rise of the Right
Landed Europe in sh–te:
Now I bet he’s regrettin’ resignin’.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu