Ruotsalainen hyvinvointivaltio ja maahanmuutto

”Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto. Hyvä koti ei tunne muutamia etuoikeutettuja tai syrjittyjä, ei lellikkejä eikä lapsipuolia. Siellä kukaan ei katso toista alaspäin. Siellä kukaan ei yritä hankkia itselleen etuja toisten kustannuksella, vahva ei lannista eikä ryöstä heikkoa.”

Näin määritteli Ruotsin pitkäaikainen pääministeri ja sosialidemokraattien puheenjohtaja Per Albin Hansson (1885-1946) ruotsalaisen kansankodin 1920-luvulla. Suomalaiset lähtivät sankoin joukoin töihin Ruotsiin 1960- ja 70-luvuilla, ja länsinaapurin hyvinvoiva maine on säilynyt näihin päiviin asti.

Päätin päivittää käsityksemme ruotsalaisesta hyvinvointivaltiosta ja maahanmuutosta tähän päivään yhdessä Suomen Perusta -ajatuspajan kanssa. Näin syntyi kirjoittamani raportti "Kansankodin kuolinvuoteella", joka on matka maailman vapaamielisimpään maahanmuuttopolitiikkaan (video julkistustilaisuudesta).

Humanitaarinen maahanmuutto oli Ruotsiin verrattain vähäistä vuoteen 1975 asti, jonka jälkeen on keskitytty työperäisen sijaan sosiaaliperustaiseen maahanmuuttoon. Suomessa syntyneet ovat silti yhä Ruotsin suurin ulkomaalaisryhmä: Ruotsissa asuvista 160 000 on syntynyt Suomessa, 128 000 Irakissa ja 78 000 Puolassa.

Ruotsin tilastokeskuksen mukaan noin 40 prosenttia ruotsalaisista on ulkomaalaistaustaisia vuoteen 2022 mennessä. Ulkomaalaistaustaiseksi määritellään ulkomailla syntynyt tai henkilön kummatkin vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla.

Viime vuonna Ruotsiin muutti 126 966 henkeä, joista noin 83 000 oli turvapaikanhakijoita. Nettomaahanmuutto oli 0,68 prosenttia suhteessa väestöön, kun suurina siirtolaisvuosina 1880-1890 Yhdysvaltain nettomaahanmuutto oli 0,67 prosenttia suhteessa väestöön. Ruotsin ulkomaalaistaustainen väestö on kasvanut vuosien 2000 ja 2013 välisenä aikana 713 000 hengellä.

Eurostatin mukaan Ruotsi otti viime vuonna vastaan 20 prosenttia Euroopan unionin kaikista turvapaikanhakijoista. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Ruotsi ottaa vastaan enemmän turvapaikanhakijoita kuin yksikään toinen länsimaa. 

Usein vaaditaan, että Suomen täytyisi "kantaa vastuuta" Ruotsin lailla. Yhdeksän kuukauden vertailujaksolla Suomen täytyisi ottaa vastaan yli 34 000 turvapaikanhakijaa, jotta "kantaisimme vastuuta" samalla tasolla kuin Ruotsi suhteessa väestöömme.

Ruotsin avokätinen hyvinvointivaltio suunniteltiin aikanaan kieleltään, varallisuudeltaan, normeiltaan ja kulttuuriltaan yhtenäiselle väestölle. Nykyisin maahanmuutto on Ruotsin valtion suurin yksittäinen kuluerä. Tukholman kauppakorkeakoulun entinen tutkija Jan Tullberg on tutkinut, että maahanmuuton kustannukset ovat 250 miljardia kruunua vuodessa, joka on seitsemän prosenttia Ruotsin bruttokansantuotteesta.

Ulkomaalaistaustaiset työllistyvät heikosti, sillä Ruotsissa on maailman suurin ero syntyperäisten ja ulkomailla syntyneiden työllistymisasteessa (82 vs 57 prosenttia). Pitkäaikaistyöttömistä 51 prosenttia ja sosiaalituella elävistä 57 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia, kun ulkomaalaistaustaisia on koko väestöstä 20,7 prosenttia. 

Virallinen Ruotsi myöntää, että maahanmuutosta ei ole työllisyyden kohentajaksi: "Sekä ulkomailla syntyneet että vanhusväestö ovat vähemmän työelämässä, mikä vaikuttaa tulevaisuuden työmarkkinoihin ja huoltosuhteeseen." (Ruotsin tilastokeskuksen työllisyysraportti 2013)

Maahanmuutto on myös muuttanut ruotsalaista alamaailmaa. Ulkomailla syntyneellä on 2,5 yliedustuskerroin joutua epäillyksi rikoksesta (vrt. kantaruotsalaisella 1). Ruotsin poliisi on ollut tilanteen edessä voimaton: lokakuussa 2014 myönnettiin, että poliisi on menettänyt 55 alueen hallinnan rikollisjengeille. Suurten kaupunkien lähiöissä tuhopoltetaan säännönmukaisesti autoja ja jopa kouluja. Lisäksi esimerkiksi ensihoitajien ammattiliitto on vaatinut sotilastason suojautumisvälineitä kuten mellakkakypäriä, luotiliivejä ja pistoolikoteloita. Jos vaatii pistoolikoteloita, vaatinee jossain vaiheessa myös pistooleita?

Suomi on toistamassa Ruotsin monikulttuurisuuskokeilun virheet. Oli sitten kyse alueiden eriytymisestä, rikollisuudesta, työttömyydestä tai ääri-islamismista, Suomen tilanne eroaa vain mittakaavassa. Lopulta syytetään aina vastaanottavan yhteiskunnan "syrjiviä rakenteita" ja tarjotaan ratkaisuksi niin sanottua positiivista syrjintää.

Avokätinen hyvinvointivaltio ja avoimien ovien maahanmuuttopolitiikka eivät ole yhteensovitettavissa. Pohjoismaiden on päätettävä, että haluavatko ne jatkaa hyvinvointivaltioina vai uhrata sen monikulttuurisuuden nimissä. Ruotsi on pohjoismaiden narsisti, jonka sairaalloisen ylimielisyyden ja omahyväisyyden kaikki ulkopuoliset huomaavat, mutta josta poliittisen korrektiuden vallassa vaietaan.

Suomen on päätettävä, että seuraammeko Ruotsin jalanjäljissä vai valitsemmeko itsenäisesti oman, maahanmuuton hyödyistä ja haitoista avoimesti keskustelevan linjan.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu