Kun Suomi putos puusta

Poliitikkoja kuuntelemalla voisi luulla, että Suomi on tänään täydellinen, mutta elämme pysähtyneisyyden yhteiskunnassa. Eliitti sanelee ja kansa vikisee. Maassa rauha ja ihmisillä kaikki hyvin.

Lista on loputon. Puolueet ovat erinomaisia. Vaalirahoituskohu on menneen talven lumia. Vanhanen on mies paikallaan. NATO:lle on ikuinen optio.

Vanhukset voivat hienosti, nuoret vielä paremmin, ja työssäkäyvät eivät ole koskaan paremmin voineetkaan. Perheet elävät leveästi. Kaikki tukevat nykyistä kielipolitiikkaa. Maahanmuuttokritiikkiä ei ole.

Jokainen on vähemmistöjä suosivan ja enemmistöä sorsivan politiikan kannalla. Sanalla sanoen Suomi on vihervasemmistolaisen ihanteen mukainen suvaitsevainen ihmemaa.

Kaikki tämä on silmänlumetta, amerikkalaisen ystäväni sanoin bullshittiä.

Vanhanen on konsensushakuinen valehtelija. NATO-jäsenyyttä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, mutta kansalle ollaan hyssyn hyssyn.

Tavalliset suomalaiset on unohdettu. Suomi on vauraampi kuin koskaan, mutta tuloerot ovat myös suuremmat kuin koskaan. Vaalirahakohun jälkimainingit lyövät rantaan.

Vanhusten huono kohtelu vanhainkodeissa on noussut otsikohin. Perheiden arkea ei tueta riittävästi. Ahkeria suomalaisia laitetaan kilometritehtaalle syystä ja syyttä laman varjolla. Useissa kodeissa on tänään vanhemmilla lohduton olo. Kuka heitä lohduttaisi?

Nuoret kärsivät lukuisista mielenterveysongelmista ja päihteiden liikakäyttö kasaantuu. Pakkoruotsi ei saa kannatusta, se on vain verovarojen karua tuhlausta. Lepsu maahanmuuttopolitiikka vie Suomen hyvää vauhtia samaan huonoon tilanteeseen kuin Ruotsin tai Ranskan, ellei jopa samaan kuin pilakuvien Tanskan.

Eikä kukaan uskalla tarttua härkää sarvista. Lapsena minulle opetettiin, että rehellisyys maan perii.

Emme ole päässeet suomettuneisuudesta. Blogissani olen käsitellyt näitä asioita kovalla kädellä, ja mikä on reaktio? Eräs kristillisdemokraattien jäsen (kirjoituksen aikainen puolueeni) pyysi minua lopettamaan niistä kirjoittamisen. Reaktioni voinette arvata. Samaan aikaan eräs toinen toisinajattelija tuomitaan perusteettomasti oikeudessa. Suomi on todella pudonnut puusta.

Ja tämän kaiken keskellä mitä tekee tavallinen suomalainen?

Jättää äänestämättä ja antaa hiirten hyppiä pöydällä.

Kissaa kun ei kiinnosta.

”Suo, kuokka ja Jussi,

Martti Luther ja muovipussi,

Saksa ja Ruotsi ja Venäjä huokas,

kuin yhdestä suusta,

kun Suomi putos puusta.”

(Ismo Alanko, 1990)

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu