Suomenkielisten huoli oikeuksistaan on aiheellinen

Suomenkielisten keskuudessa leviää hämmennys, epäusko ja katkeruus. Monet kielienemmistöön kuuluvat katsovat, että heidän oikeuksiaan ja valinnanvapauttaan loukataan Suomessa yhä julkeammin.

Luettelo kielienemmistön näkökantojen sivuuttamisesta on pitkä ja koostuu niin keskustalaisten lehmänkaupoista kuin hallinnollisesta epäoikeudenmukaisuudesta.

Pakkoruotsi on voimassa suomalaisten kiihkeästäkin vastarinnasta huolimatta. Siitä huolimatta, että totuus on ollut silmiemme edessä jo pitkään. Valehdella eivät yritä edes kaikki kielipuolueen edustajat.

”Suomen kaksikielisyys on olemassa vain, jos suomenkieliset pakotetaan opettelemaan ruotsia. Koko Suomea koskeva kaksikielisyys on keinotekoinen ja perustuu suomenkielisille asetettuihin ruotsin taidon vaatimuksiin,” sanoi Jan-Erik Enestam, RKP:n silloinen puheenjohtaja (HS 28.12.2005).

Vaasassa ruotsinkielinen päiväkoti kieltää suomenkielisiltä lapsilta suomen puhumisen välittämättä paikallisten suomenkielisten halusta puhua omaa kieltään. Suomen kielen käyttö kaikissa tilanteissa rinnastettiin esimerkiksi kiroiluun.

Espoossa virkamiehet ehdottivat, että siirrettäisiin suomen- ja ruotsinkieliset koululaiset samoihin rakennuksiin. Näin saataisiin paljon toivottuja säästöjä, kun oppilaat mahtuisivat samoihin rakennuksiin. RKP itki ja ehdotus siivottiin nopeasti pois päiväjärjestyksestä.

Edellä mainitut ehdotukset eivät heikennä ruotsinkielisten palveluita. Onneksi Suomessa on tapahtumassa asenteenmuutos. Vähemmistöä ei haluta suosia enemmistön kustannuksella, vaan vähemmistön oikeudet suhteutetaan järkevästi sen kokoon ja asemaan yhteiskunnassa.

Uusi sukupolvi nousee politiikkaan. He ovat opiskelleet ruotsia, mutta kuten suurimmalle osalle suomenkielisistä, sille ei ole käyttöä eikä se siksi kiinnosta heitä enää lainkaan. EU-maailmassa ruotsin kieli on ehdottomasti marginaalinen kysymys. Kielivähemmistön ”vähättelemiselle” on täydet perusteet.

RKP on suhtautunut kielioikeuksiin jyrkän epäoikeudenmukaisesti, itsekkäästi ja jääräpäisesti. Se on luonnollisesti ruokkinut suomenkielisten parissa kuvaa joustamattomasta ja eristäytyvästä ryhmästä, joka haluaa tanssia omien sääntöjensä mukaan. Valitettavasti ankkalammella seilaavat ovat oman asiansa huonoimpia ajajia.

Kielivähemmistön edustajan on vaikeaa tajuta, miltä maailma näyttää ankkalammikon ulkopuolelta katsottuna. Ei ole pakkosuomea Ahvenanmaalla tai Ruotsissa, ei kielikiintiöitä, ei rahakkaita kielisäätiöitä mutta joka paikassa vinkuva pilalle hemmoteltu kielipuolue kyllä löytyy.

Johtavien poliitikkojen ja virkamiesten pitäisi ottaa kansallisen kielienemmistömme turhautuneisuus nykyiseen kielipolitiikkaan vakavasti. Virallisesti näin tekevät vain perussuomalaiset. Emmekä me perustele mitään sellaisilla tyhjillä latteuksilla kuin ”rikkaus” tai ”voimavara”.

Kaksikielisyys voi olla yksilölle edullista, mutta yhteiskunnalle kaksikielisyys on keinotekoinen rasite, voimavoro.

Ainakin Keskusta ja Kokoomus jatkavat RKP:n peesissä. Eiköhän siitä saa ruotsinkielisiltä säätiöiltä mukavat bonukset ja RKP:ltä Freudenthal-mitalin kaupan päälle. RKP myös varmistaa hallituspaikan hamaan ikuisuuteen saakka.

(Kirjoitus perustuu Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen 25.10.2009 ja huomioon siitä, että vain ruotsinkielisten oikeuksista ollaan huolissaan.)

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu