Monikulttuurisuutta kansalta kysymättä

Iso-Britannian Työväenpuolue avasi maan rajat valtavalle maahanmuutolle ”hieroakseen oikeiston kasvoille monimuotoisuutta.” Asian paljasti Andrew Neather, joka on ollut muun muassa Tony Blairin ja Jack Straw’n avustaja.

Neatherin mukaan hallituksen ministerit eivät halunneet puhua asiasta julkisuudessa, koska se karkottaisi ”työväenluokan ydinporukan äänet.”

Neather kirjoitti tärkeän puheen silloiselle maahanmuuttoministerille Barbara Rochelle, jossa valittua politiikkaa perusteltiin taloudellisilla syillä – Iso-Britannia tarvitsee lisää työvoimaa.

Halaistua sanaa ei sanottu siitä, mikä oli puheen ensimmäisissä versioissa. Iso-Britanniasta haluttiin tehdä ”oikeasti monikulttuurinen maa.”

Tämä politiikka oli Neatherin mukaan voimassa loppuvuodesta 2000 aina helmikuuhun 2008, jolloin Iso-Britanniassa otettiin käyttöön maahanmuuttajien pisteytysjärjestelmä. Hallituksen arvion mukaan sinä aikana otettiin vastaan 2,3 miljoonaa maahanmuuttajaa. The Guardian -lehden tekemän diagrammin voi nähdä tästä.

Maahanmuuttoa on siis lisätty ideologisista, ei taloudellisista syistä. Jälkimmäinen keksittiin syyksi, jotta asia voitaisiin perustella äänestäjille.

Kuulostaako tutulta?

Mitä enemmän Suomen maahanmuuttopolitiikkaa seuraa, sitä selvemmäksi käy että olemme Iso-Britannian tiellä.

Neuvostoliiton utopia kaatui omaan mahdottomuuteensa. Vasemmisto kautta Euroopan on ottanut uudeksi kiintotähdekseen monikulttuurisuuden, ajatuksen eri kulttuurien toisiaan rikastavasta yhteiselosta valtion sisällä. Euroopassa vallalla oleva kulttuurirelativismi on antanut pikkusormen kulttuureille, joiden arvot eivät vastaa länsimaista oikeustajua sekä eurooppalaista kristillisestä etiikasta ja antiikin filosofiasta kumpuavia arvoja.

Vuonna 1948 kommunistit kaappasivat vallan Tšekissä. Silloin SKDL:n puoluelehdessä Vapaassa sanassa todettiin, että ”Tšekkoslovakian tie on myös meidän tiemme.” Keväällä 1990 seuraajaksi perustettiin Vasemmistoliitto. Ajatushautomo Demosin tulevaisuudenkuvassa ”Samoilla lauteilla 2030” väitetään, että ”monikulttuurisuus on Suomen – ja muiden – väistämätön tie.”

Paperiin ajatuksiaan ovat antaneet poliitikot kuten Ilkka Miettilä (kesk.), Hanna-Kaisa Heikkinen (kesk.), Martta October (sd.), Antti Vuolanne (sd.), Kirsi Ojansuu (vihr.), Lena Paju (vas.) ja Arto Satonen (kok.).

Paperissa paino on sanalla väistämätön, sillä sen mukaan meillä ei ole vaihtoehtoa.

”Let´s face it. Suljettua Suomea ei enää ole. Vain yhteen suuntaan päästävien Gore-Tex -rajojen aika on ohi. Niin se vain on. Sen kanssa voi joko opetella elämään tai kiukutella ja ottaa turpiinsa.”

Perussuomalaiset eivät ole koskaan sanoneet, että rajat tulisi sulkea. Me kannatamme hallittua ja työperusteista maahanmuuttoa. Me myös kannatamme demokratiaa, jossa kansalla on valta päättää siitä, haluaako se että Suomesta tehdään väkipakolla monikulttuurinen maa. Ihmettelen Demosin demokratian vähättelyä, mutta toisaalta vihreiden Jehki Härkösenkin mielestä ”iso osa väestöstä on paskiaisia.”

Demos tuo esille vihreiden aiemmin hellimän ajatuksen maahanmuuttajien työpaikkakiintiöistä.

”Yrityksen olisi hyvä tietää, että sen työyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että palkkalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja,” silloinen työministeri ja vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg heitti. Hän siis haluaisi suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden nimissä rikkoa henkilötietolakia.

Vihreiden tavoite on luoda keinotekoista monimuotoisuutta, mikä käy myös Demosille. Ajatuksenaan he hautovat, että yrittäjillä on tulevaisuudessa ”prosentuaaliset tavoitteet maahanmuuttajien työllistämisestä.”

”Muutoksen vauhdittamiseksi positiivista erityiskohtelua tulee käyttää välineenä kohtaamisammattien koulutukseen rekrytoinneissa (opettajien lisäksi sosiaalityö, poliisit),” paperissa sanotaan.

Toisin sanoen opettajan, sosiaalialan ja poliisin ammatteihin tulisi olla maahanmuuttajakiintiö, mikä ilmaistaan selvemmin toisessa kohtaa: ”Opettajankoulutukseen rekrytoinnissa on uskallettava suosia kulttuurisia vähemmistöjä.”

Se jää epäselväksi, että mitä kulttuurisilla vähemmistöillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Avoimeksi myös jää, mikä on kiintiöpolitiikan tuoma hyöty. Ainoaksi selväksi funktioksi jää monikulttuurisuuden pakonomainen levittäminen.

Demosin mielestä ”monimuotoisiin” eli maahanmuuttajia paljon sisältäviin kouluihin tulisi panostaa palkkaamalla muita kouluja enemmän työntekijöitä. Se tarkoittaa veronmaksajien pussilla käyntiä ilman, että perustellaan tarvetta tai sitä, miksi kantasuomalaisten tulisi tyytyä vähempään. Kaikkihan tiedämme, että suomalainen koululaitos nipistää jokaisesta mahdollisesta asiasta.

Demosin mukaan kouluissa pitäisi myös olla ”mahdollisuus tehdä asioita yhdessä ilman, että erilaisuutta alleviivataan.” Hauska lohkaisu, kun koko raportti nimenomaan alleviivaa erilaisuutta ja vaatii siksi erilaisia kiintiöitä ja erityisjärjestelyjä.

Maahanmuuttajien yhtäläistä osallistumista yhteiskuntaan ei nähdä tarpeellisena, vaan ”eriytyminen voidaan nähdä myös mahdollisuutena.” Onko siis esimerkiksi päiväkodin palkattava niqabia tai burkaa käyttävä musliminainen ja nähtävä se mahdollisuutena? Missään ei lue, että kuinka pitkälle eriytyminen saa mennä, ennen kuin se muuttuu mahdollisuudesta esteeksi. Onko kaikki oikeutettavissa väittämällä, että tämä kuuluu kulttuuriini?

Kirjoituksessa myönnetään, että ”maahanmuuttajista ei ole tilkkeiksi niille alueille ja niihin ammatteihin, joille kantaväestöä ei riitä tai saada.”

Virallisen liturgian mukaan meidän tulee ottaa maahanmuuttajia nimenomaan tästä syystä, mutta se on valetta. Oikea syy on Iso-Britannian tapaan ideologinen.

Suomestakin tulee monikulttuurinen yhteiskunta. Me emme saa tähän maahan tulevina vuosikymmeninä riittävästi yrittäjiä emmekä sosiaalialalle ja yrityksiin tarpeeksi työntekijöitä ilman maahanmuuttoa,” silloinen demaripääministeri Paavo Lipponen sanoi vuonna 2003, muutama vuosi Iso-Britannian toimien alkamisen jälkeen. Esikuvan tapaan asiaa perusteltiin äänestäjille taloudellisilla näkökohdilla.

Suomen poliittisen eliitin mielestä Iso-Britannian valheellisesti, kansalta kysymättä luotu monikulttuurisuus on myös Suomen tie. Monikulttuurisuudesta uhkaa tulla tuntemamme ja arvostamamme suomalaisen kulttuurin tuho. Tietyt tahot eivät arvosta länsimaista kulttuuriamme – heidän mielestään sen voi uhrata monikulttuurisuuden alttarille. Kuten professori Timo Vihavainen on kirjoittanut, kyseessä on ”hulluuden riemumarssi.

Perussuomalaisten Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho on osuvasti todennut, että ”Eurooppa on meille ja maahanmuuttajille kiva paikka, jossa eletään sopuisasti, tunnetaan kollektiivista empatiaa ja kunnioitetaan erilaisuutta, vain niin kauan kuin täällä ovat määräävässä asemassa ne, jotka elävät sopuisasti, tuntevat kollektiivista empatiaa ja kunnioittavat erilaisuutta.”

Yksittäisiltä vanhojen puolueiden edustajilta on kuulunut soraääniä, mutta virallisesti eduskuntapuolueista vain perussuomalaiset kritisoivat nykyistä kehitystä ja vaativat selviä muutoksia. Nykyisen kaltainen monikulttuurisuus on Suomelle turmiollinen tie.

”Suomeen muuttaa konservatiivistenkin arvioiden mukaan seuraavan 20 vuoden aikana noin 200–300 000 uutta ihmistä,” Demos kirjoittaa. Kommunismin tapaan eliitti laittaa tavallisen kansan oman yhteiskunnallisen kokeensa maksumieheksi ja vaikenee täysin sen epäkohdista.

Jotta ei menisi liian synkäksi, lopuksi muokkaamani länsinaapurimme tilannetta kuvaava Fingerpori-strippi:

Palomies

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu