Suomi korostaa naisten aseman parantamista

(Parlamenttienvälisen liiton (IPU) Suomen johtokunnan varapuheenjohtaja Simon Elon puhe Bangladeshin Dhakassa. Puhe on käännetty alkuperäisestä tekstistä.)

Yhteiskuntamme eriarvoisuuden vähentämisessä on pohjimmiltaan kysymys moraalisista arvoista. Minkä ajattelemme olevan reilua ja oikeudenmukaista?

Vaikka emme koskaan saavuta tilannetta, jossa kaikki ihmiset olisivat yhtä etuoikeutetussa asemassa, meidän pitäisi tavoitella yhdenvertaisia mahdollisuuksia kaikille. Mahdollisuuksia kehittää itseään, saavuttaakseen kunkin yksilön täydellinen potentiaali. Meidän pitäisi myös tehdä parhaamme vähentääksemme hyvinvoinnin kuilua yhteiskunnassa.

Laadukas terveydenhoito, joka on kaikille käytettävissä, koulut, joissa on korkealaatuista opetusta ja maksuton ruokailu, samoin kuin yliopistollisten loppututkintojen maksuttomuus ovat vain muutamia esimerkkejä omasta kotimaastani Suomesta.

Ne ovat olleet elintärkeässä roolissa polullamme maatalousmaasta hyvinvointivaltioksi vain muutaman vuosikymmenen aikana. Nämä esimerkit sisältävät yhdenvertaiset mahdollisuudet ja hyvinvoinnin kuilun pienentämisen. Ja ehdottomasti – meidän täytyy suunnata erityinen huomio yhteiskuntamme heikoimpiin ja kaikkein vähäosaisimpiin.

Yksi maamme ylpeyden aiheista on kehitys sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, jossa naiset saivat täydet poliittiset oikeudet – siis oikeuden sekä äänestää, että asettua ehdokkaaksi – vuonna 1906. Jo seuraavissa eduskuntavaaleissa vuonna 1907, 9,5 prosenttia kansanedustajista oli naisia. Yksikään maa ei tietenkään ole täydellinen sukupuolten tasa-arvossa, mutta sen aktiivisen tavoittelun hyödyt ovat ilmeisiä koko yhteiskunnalle. Yhdenvertaisuuden periaate pitäisi olla sulautettu koulutukseen ja lasten kasvatukseen varhaisella iällä, jotta siitä tulee itsestäänselvyys koko sukupolvelle.

On myös taloudellisesti järkevää hyödyntää ihmisresurssin molemmat puolet kokonaisuudessaan. Hyvästä syystä sukupuolten välinen tasa-arvo on YK:n kestävän kehityksen tavoite numero 5. Yksikään muista kuudestatoista kestävän kehityksen tavoitteesta ei sisällä yhtä vahvaa positiivista vaikutusta muiden tavoitteiden edistämiseksi. Naisten ja tyttöjen voimaannuttamisella on valtava vaikutus koko perheen terveyteen ja koulutukseen ja lopulta koko yhteisöön.

Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen osa yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa, on muitakin elämänalueita, joissa eriarvoisuuteen on puututtava. Mielestäni hyvinvointivaltio, joka mukautuu talouden nousuihin ja laskuihin on järjestelmä, jolla on parhaat edellytykset taata koko kansan hyvinvointi.

Terveydenhoidon, koulutuksen, työttömien turvaverkon, lasten päivähoidon ja vanhustenhoidon sekä liikuntarajoitteisten henkilöiden avun ja palveluiden tarjoaminen on varmasti kallista, mutta kuten kaikkien kehityspolkujen kanssa, miltä tahansa tasolta voi aloittaa ja sitten kehittyä.

Eriarvoisuuden vähentämisessä ei lopulta ole kysymys siitä, kuinka varakas kukin valtio on, vaan siitä kuinka tasaisesti resurssit siellä jaetaan. Vahva työpaikkojen luominen on epäilemättä tärkeää veronmaksajien lisäämiseksi, mutta on yhtä tärkeää taata kohtuulliset työskentelyolosuhteet kaikille.

Ei ole lainkaan sattumaa, että Pohjoismaat ovat onnellisuusraporttien kärkipäässä, joiden lisäksi maissa on korkein elintaso. Paljon siitä voidaan sanoa johtuvan Pohjoismaisesta hyvinvointivaltion mallista, joka on niin vahva nimenomaan eriarvoisuuden vähentämisessä. Kaikissa Pohjoismaissa on progressiivinen verotusjärjestelmä, joka verottaa eniten ansaitsevia korkeammilla veroprosenteilla – ja saa silti yllättävän vähän kritiikkiä ylemmiltä tuloluokilta. Miten näin voi olla? Näkemykseni mukaan ihmiset kokevat oikeudenmukaiseksi antaa takaisin yhteiskunnalle ja he ovat halukkaita investoimaan vahvasti sosiaaliseen koheesioon tulonsiirtojen avulla. Pohjoismaissa on myös tultu lähimmäksi yhdenvertaisuutta sukupuolten välillä ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

Avaintekijä eriarvoisuuden korjaamisessa on taistelu korruptiota vastaan. Korruptio ei ole vain epäreilua vaan taloudellisesti sairasta. Se vaikeuttaa reilua kilpailua markkinoilla ja tehokkaimmat tuotantotavat eivät välttämättä pärjää seurauksille, korruption suosiessa joitakin liiketoimia ylitse muiden.

Lainsäätäjinä olemme avainasemassa luomassa perustuksia oikeudenmukaisille yhteiskunnille. Yhteenvetona mainitsen joitakin tärkeimpiä tarvitsemiamme tekijöitä. Ensiksi, syrjivien käytäntöjen kieltävä lainsäädäntö voimaan. Toiseksi, lainsäädäntöä täytyy tukea riittävällä toimeenpanolla. Kolmanneksi, tehokas järjestelmä tulonsiirroille voimaan, joka on mielellään progressiivinen. Neljänneksi, me tarvitsemme vapaan ja itsenäisen median, joka toimii vallan vahtikoirana ja pilliin puhaltajana. Viidenneksi, aktiivinen kansalaisyhteiskunta lisäämään tietoisuutta, kouluttamaan ja keskustelemaan eriarvoisuuden korjaamisesta.

Ja viimeiseksi, demokraattisessa (ja moniarvoisessa) yhteiskunnassa on loppujen lopuksi kiinni poliittisista puolueista esittää aloitteita, jotka edistävät eri ryhmien yhteiskunnallisia tavoitteita.

Hyvät naiset ja herrat, tämän päivän valtavien eriarvoisuuksien maailmassa, meidän kansanedustajina tulee vahvistaa yhteisöllisyyden viestiä. Käsitteen oikeudenmukaisuudesta ja luotettavuudesta on kuljettava läpi koko yhteiskunnan. Vain silloin kaikki ihmisryhmät sitoutuvat tekemään oman osuutensa, kun he tietävät, että jokainen on yhtä tärkeä.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu