Suomalaisten turvallisuus ei ole kaupan

Georgian sota 2008, Ukrainan kriisi 2014 ja terroriuhka Suomea kohtaan korkeammalla kuin koskaan. Suomi on valitettavasti ollut sinisilmäinen usean vuoden ajan. Onneksi vuodesta 2013 on tehty lainsäädäntötyötä tiedustelulakien uudistamiseksi, mutta sekin on vienyt aikansa.

Siniset eivät ole sinisilmäisiä. Nyt on aika uudistaa tiedustelulainsäädäntöä. Keskeinen kysymys on että voidaanko ja halutaanko uudistus saattaa eduskunnassa voimaan pikaisella menettelyllä. Ja miksipä ei haluttaisi, jos kaikista eduskuntapuolueista vain vasemmistoliitto vastustaa koko uudistuksen hyväksymistä?

Sosialidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen mukaan kokoomuksen saamaa värisuoraa tiedustelun johdossa ei katsota hyvällä.

Sosialidemokraateista ei kuulunut soraääniä, kun Supoa johti vuosina 1996-2007 demareiden Nevala, Halonen oli Tasavallan presidentti, Lipponen pääministeri, Tuomioja ulkoministeri, Rajamäki sisäministeri ja Jaakonsaari ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Sininen eduskuntaryhmä toivoo, että tiedustelulakien uudistukseen ei liitetä puoluepolitiikkaa. Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro eduskunnassa oli rakentava ja antoi pohjan laajan yhteisymmärryksen löytämiselle. 

Sininen tulevaisuus on perustettu epäpoliittiseksi ja käytännönläheiseksi puolueeksi. Suomalaisten turvallisuus ei ole kaupan. Suomalaiset ovat kyllästyneet vallankipeään puoluepolitikointiin. Antti Rinteen sopii muistaa tämä kun demarit päättävät kantansa tiedustelulakien uudistuksen pikaiseen hyväksymiseen.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin ajatus, että Suomi voittaisi vain vuoden, jos uudistettu tiedustelulainsäädäntö saadaan voimaan pikaisesti. Toisaalta voi ajatella, että se vuosikin voi olla ratkaiseva. Vuonna 2015 Ruotsin suojelupoliisi Säpo kertoi julkisesti, että vuoden aikana he olivat uusitulla tiedustelulainsäädännöllä pystyneet estämään kaksi terrori-iskua.

Siniset kannattavat tiedustelulakien uudistamisen pikaista hyväksymistä. Vuosi voi olla se ratkaiseva, enkä minä ainakaan halua olla vastaamassa, kun äänestäjä kysyy, miksi te ette toimineet silloin, kun olisi pitänyt toimia.