Mitä Akuliina Saarikoskelle on tehtävä?

Uuden Suomen kolumnisti Akuliina Saarikoski kirjoittaa uusrasismin ongelmasta. Saarikoski käy lähinnä metakeskustelua eli keskustelua keskustelusta. Kuulemma ”valtakunnalliset lehdet julkaisevat puolirasistisia juttuja ’avoimen maahanmuuttokeskustelun’ nimissä”. Perinteiseen tapaan Saarikoski ei esitä mitään valtakunnallisissa lehdissä julkaistuja puolirasistisia juttuja, vaan kasaa pinon olkiukkoja.

Saarikoski kysyy, että ”milloin ihmiset lakkasivat olemasta yksilöitä ja heistä tuli vihattavia ryhmiä?” Sivuutan ajatuksen vihasta, koska se on vain Saarikosken oma ennakkoluulo ihmisistä, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Ihmiset, joilla tässä Saarikoski tarkoittaa todennäköisesti maahanmuuttajia, lakkaavat keskustelussa olemasta yksilöitä silloin, kun poliittiset päätökset koskevat heitä ryhmänä.

Jokaista kohdellaan yksilönä tavallisessa kanssakäymisessä, mutta poliittiset päätökset koskevat useimmiten ryhmiä. Silloin tämän ihmisjoukon käsitteleminen ryhmänä on täysin luonnollista. Kun muslimeille annetaan erillinen uimavuoro uskonnollisista syistä on luontevaa kritisoida tätä ryhmäpäätöstä eikä keskittyä yksilöihin. Kun Suomeen saapuu Bulgariasta sadoittain turvapaikanhakijoita on luonnollista suhtautua heihin poliittisesti ryhmänä, sillä yksikään heistä ei ole EU-kansalaisena oikeutettu turvapaikkaan.

Oikeustieteen opiskelijana Saarikosken luulisi myös ymmärtävän, että mistä erittäin kuvaava termi ”ankkurilapsi” oikein tulee. Jokainen lapsi on sinänsä yhtä arvokas, mutta juuri siksi lapsen vanhempien teko tuntuu niin käsittämättömältä – lähetetään avuton lapsi yksin vieraaseen maahan tietäen, että sillä tavalla saa ”kiristettyä” vastaanottomaata.

Saarikosken käyttämä ”uusrasismi” on liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa kannattaville oiva käsite, jolla voidaan niputtaa yhteen hyvin erilaisista syistä nykyistä politiikkaa kritisoivat äänenpainot. Akateemiset ja perustellen kirjoittavat kriitikot kuten Jussi Halla-aho tai Timo Vihavainen kuuluvat sen mukaan samaan nippuun kuin peräkammarin käsi ilmaa hipoen kulkevat uusnatsipojat. Se riittää, että ei näe nykykehitystä toivottavana. Haluaisin kyllä kuulla Saarikoskelta, että kuka on leikitellyt rotuerottelun ajatuksella? Nimiä peliin, jos tuollaisia syytöksiä antaa.

Tässä teille maahanmuuttokeskustelun ABC: Esitetään utopistinen väite. Joku huomauttaa, että väite on utopistinen. Väitteen esittäjä järkyttyy ”rasismista” ja vetoaa monikulttuurisuuteen, suvaitsevaisuuteen, Karjalan evakkoihin, ja niin edespäin, vaihtoehtoja riittää. Retoriikka sisältää seuraavat perusväitteet. Eri kansalaisuudet, uskonnot ja kulttuurit on rikastuttavaa laittaa yhteen on se sitten kuinka keinotekoista tahansa. Alkuperäisen kantaväestön tavoista ja haluista piittaamatta.

Saarikoski itse on erittäin liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattaja, joka paistaa läpi myös kolumnista. Voisi sanoa, että hänen mielestään mitään maahanmuuttopolitiikkaa ei tulisi edes olla. Saarikoski on todennut, että ”rajat auki ja rahat niille joille ne kuuluu” ja ”väärä kansalaisuus tai sen puuttuminen ei enää tee kenestäkään laitonta. Rajojen aika on ohi”. Hän on äärimmäinen maailmankansalainen, jolle kansallisvaltio Suomi tai sen edut eivät merkitse yhtään mitään. Jokaisen tulisi saada nauttia Suomen varallisuudesta kansallisuudesta tai maahantulon syistä riippumatta. Rajatonta maailmaa vaativa Saarikoski on anarkisti, joka on valmis lainvastaiseen toimintaan esivaltaa vastaan. ”Onko murtautuminen ja omaisuuden rikkominen siis ok, jos siihen on hyvä syy?” Kyllä,” Saarikoski kirjoittaa (City 9.7.2009).

Näihin Saarikosken omiin poliittisiin kantoihin liittyy kolumnin ajatus siitä, että ”kysymys ei siis ole vain netin vihapuheesta, vaan myös vallan rakenteellisista mekanismeista. Maahanmuuttoviraston päätöksistä, Euroopan unionin ympärille rakennettavista muureista ja globaalista taloudesta”. Saarikosken mielestä kontrollia tai rajoja ei yksinkertaisesti saisi olla. Ne ovat itsessään uusrasismin elementtejä. Saarikoskelle rasismia on jo se, että poliisi poistaa maassa laittomasti oleskelevat.

Todellista rasismia ei tule hyväksyä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rasismia tulisi nähdä siellä missä sitä ei ole, kuten asiallisesti ja perustellusti kirjoitetuissa ajatuksissa maahanmuuttopolitiikasta. Todellinen rasismi kun on helppo havaita. Rasismista ei saa tehdä leimakirvestä, jolla pilkotaan kriittiset oksat pois kansalaiskeskustelusta.

Muutoin teemme samat virheet kuin poliittisen korrektiuden suohon uponneet muut länsimaat, joissa hallitsemattoman maahanmuuton ikävät ilmiöt kuten laittomat maahanmuuttajat ovat suuri ongelma. Kenties juuri sitä Saarikoski haluaa? Hänen mielestäänhän ongelma on se, että suomalaiset vasemmistolaiset eivät piilottele laittomia maahanmuuttajia tai auta heitä rajojen yli.

Saarikosken mukaan ”paradoksaalisesti sananvapautta korostavat uusrasistit petaavat itselleen yhteiskuntaa, missä vain harvoilla on vapaus liikkua ja puhua”. Näin kirjoittaa nainen, joka vaatii rajojen poistamista ja näin ollen esimerkiksi täysin hallitsematonta maahanmuuttoa vanhoillisista muslimimaista. Sen seuraukset Suomen demografiselle tilanteelle ja valtion kehitykselle olisivat ilmeiset. Paradoksaalisesti vapaata liikkuvuutta korostavat vasemmistolaisnaiset petaavat itselleen yhteiskuntaa, missä vain miehillä on vapaus liikkua ja puhua.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu