Maahanmuuton kustannukset

Jäävuori on edessä mutta mitään ei tehdä, sillä Suomihan on uppoamaton. Sellainen olo tuli kun katsoi Ylen MOT:n ansiokkaan ohjelman maahanmuuton kustannuksista, joka nimestään huolimatta käsittelee erityisesti humanitaarista maahanmuuttoa.

Pääkaupunkiseudun tilanne

Maahanmuuttajien osuuden Helsingissä ennustetaan nousevan nykyisestä noin 10 prosentista 25 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Se merkitsisi 120 000 uutta maahanmuuttajaa Helsinkiin 15 vuodessa. Ja heille kymmeniä tuhansia uusia asuntoja.

KHT-tilintarkastaja Pauli Vahteran mukaan maahanmuuttajien uudet asunnot maksaisivat 9 miljardia euroa vuoteen 2025 mennessä. Helsingin verotulojen määräksi Vahtera on arvioinut vuonna 2010 1,8 miljardia euroa, joten maahanmuuttajien asuntojen hankkiminen veisi viiden vuoden ajalta kaikki verotulot. Aikaa väestörakenteen muutokseen on 15 vuotta.

Osa maahanmuuttajista maksaisi itse oman asuntonsa, mikä vähentää helsinkiläisten veronmaksajien taakkaa. Toisaalta uusia asuntoja hankitaan jo nyt kalliimmilta asuntoalueilta, jotta estettäisiin gettoutumista ja nämä asunnot maksavat 1,5-2 kertaa enemmän kuin Vuosaaren uudet asunnot.

Vaikka kyse on Helsinkiin liittyvistä luvuista, pääkaupunkiseudun kaupungit ovat niin tiukasti kiinnittyneitä toisiinsa, että Espoon tilanne tuskin tulee olemaan ratkaisevan erilainen.

Myyttinen työvoimapula

Maahanmuuttoviraston johtajan Jorma Vuorion mukaan 80-90 % somalialaisista turvapaikanhakijoista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Ja näistä ihmisistä on kärkipoliitikkojen mukaan pelotellun työvoimapulan poistajiksi. Millähän ilveellä?

Työvoimapulaa ei edes ole tulossa, vaikka siitä on meuhkattu jo ainakin pari vuosikymmentä. ”Vuoden 2009 talouskriisin jälkeen, meillä ei ole nyt lähiaikoina minkäänlaista uhkaa työvoimapulasta. Tällä hetkellä ongelmana on korkea ja jälleen kohoava työttömyys”, palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander toteaa MOT:n dokumentissa. Hänen mukaansa uusien tulijoiden ottamisen sijaan tulisi keskittyä siihen, että jo maassa olevat saataisiin työllistymään. Työvoimapulan myytistä ovat kirjoittaneet myös Vahtera ja perussuomalaisten varaeuroparlamentaarikko ja Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho.

Martti Ahtisaari toivoi Oulussa pitämässään puheessa, että Suomeen tultaisiin kulttuureista, joista lähtevillä olisi edellytykset sopeutua Suomeen ja suomalaisuuteen. Olen Kianderin ja Ahtisaaren kanssa täysin samaa mieltä, mutta vaatimuksen myötä nousee kysymys, että mitkä kulttuurit eivät sopeudu Suomeen ja suomalaisuuteen? Uskallan väittää, että tiukan islamilainen kulttuuri kuuluu sopeutumattomiin.

Ahtisaaren SDP:llä olisi ollut mahdollisuus tehdä järkevää politiikkaa, mutta toisin kävi. ”Suomestakin tulee monikulttuurinen yhteiskunta. Me emme saa tähän maahan tulevina vuosikymmeninä riittävästi yrittäjiä emmekä sosiaalialalle ja yrityksiin tarpeeksi työntekijöitä ilman maahanmuuttoa,” silloinen pääministeri Paavo Lipponen maalaili vuonna 2003.

Sosiaalietuudet ja perheenyhdistäminen

Tilastokeskuksen mukaan 46 prosenttia somalialaista alkuperää olevista äideistä on yksinhuoltajia, kun suomalaisäideistä yksinhuoltajia on 18 prosenttia. Syynä on muslimimiesten moniavioisuus. MOT:n mukaan yhdeksän lapsen yksinhuoltajaäiti Shima (nimi muutettu) sai viime syksynä sosiaaliavustuksina yhteensä 3 562 euroa kuussa. Vuodessa se merkitsee noin 43 000 euron verotonta tuloa. On syytä epäillä, että tämäkään tapaus ei ole suomalaisen mittapuun mukainen yksinhuoltaja.

Silti MOT huomauttaa, että ”kuka tahansa työtön suomalainen yhdeksän lapsen yksinhuoltajaäiti olisi saanut tukea saman verran”. Oletteko kuulleet yhdestäkään yhdeksän lapsen kantasuomalaisesta yksinhuoltajaäidistä? Edes lestadiolaisesta tai leskestä? Koska kyseessä on somalimaahanmuuttaja, voi myös epäillä, että perheenjäsenistä osa on kasvattilapsia, jotka ovat tulleet Suomeen perheenyhdistämisen kautta.

”Tää perhekoko saattaa olla erittäin suuri, että kyllä tämmönen Somaliasta tuleva hakemus saattaa hyvin usein pitää sisällään jopa 15-20 henkisen kokonaisuuden, koska siinä on myöskin mukana muita omaisia, elikkä siinä on isoäiti ja isoisiä ja kasvattilapsia hyvinkin paljon, yhdessä perheessä voi olla kuudesta kahdeksaan kasvattilasta”, maahanmuuttoviraston johtaja Jorma Vuorio kertoo.

Ei ole oikein, että Suomeen tulevalla on heti sama sosiaaliturva kuin kantasuomalaisilla, jotka ovat yhteistä pottia veroeuroillaan kasvattaneet. Ihmetystä herättävät erityisesti nämä lukuisat kasvattilapset. Miten huoltajuus on voitu todentaa? Vasemmistoliiton Ermin Zecin esittämä ”maahanmuuttajan starttiraha” voisi olla sopiva ratkaisu.

Helsingin sosiaaliviraston sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikön Leila Palviaisen mukaan ”on se [sosiaaliavustus] suuri tai pieni, niin se on niin kuin meidän tahto”. Kysymys kuuluukin, että haluavatko suomalaiset nykymenon jatkuvan? Päättäviin elimiin voidaan valita ihmisiä, jotka muuttaisivat järjestelmää.

MOT kertoo myös somalialaisesta Sahrasta, joka pääsi Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Valeavioliiton paljastuttua Sahraa ja hänen valemiestään syytettiin oikeudessa törkeästä petoksesta ja heiltä vaadittiin vahingonkorvauksena Kelan ja Helsingin kaupungin avustuksina maksamia 56 000 euroa.

Lopulta syyte kaatui korkeimmassa oikeudessa, joka katsoi, että Sahralla oli oikeus saamiinsa sosiaalietuuksiin ja toimeentulotukeen, koska hänellä oli niihin vaadittava voimassa ollut oleskelulupa. Sillä ei siis ollut merkitystä, että hän sai oleskeluluvan vilpillisin keinoin. Sahra asuu edelleen Suomessa, joka on maailman anteliampia pakolaisperheiden yhdistäjiä – me jopa maksamme tänne tulevien matkakustannukset. Sahra sai lopulta oikean aviomiehensä Suomeen. Perheenyhdistämisoikeuden nojalla.

Kokonaiskustannukset

Paljonko nykyinen politiikka sitten oikein maksaa?

Vahteran mukaan Suomessa valtion ja kuntien nettomenot ovat 79 miljardia euroa. Humanitaarisen maahanmuuton väkilukuun 1,2 % suhteutetut menot olisivat miljardi euroa. ”Maahanmuuttajien palveluun käytetään enemmän varoja kuin keskimääräisen suomalaisen, joten luku on alakanttiin,” Vahtera kirjoittaa. Tähän kaikkeen vielä voitaisiin mielestäni lisätä Suomen kehitysapumenot eli noin 830 miljoonaa euroa.

Göteborgin yliopiston lehtorin Lars Janssonin kirjoissa Mångfald eller Välfärd (2002) ja Sveriges Tragedie (2007) laskettiin, että Ruotsissa maahanmuuton kustannukset vievät jo 22 prosenttia maan koko verokertymästä. Ruotsilla on Euroopan toiseksi suurin maahanmuuttajaosuus väestössään ja kirjassa maahanmuuton arvioitiin nostaneen maan verorasitusta viidellä prosenttiyksiköllä.

Kukaan ei Suomessa kuitenkaan näytä tietävän kuinka paljon humanitaarinen maahanmuutto maksaa. Siitä voi osittain kiittää kustannuksien ovelaa hajauttamista eri ministeriöille ja muille tahoille. Suurin osa tiedosta on myös salaista, joten tutkimaan ei pääse vaikka haluaisikin kuten esimerkiksi MOT:n dokumentin tapauksessa.

Suomi on selkeästi pahassa pulassa, jos kustannuskysymys painetaan villaisella. ”Tärkeintä näyttää olevan, ettei meitä vaan nimitettäisi rasistiksi”, kuten Ylen toimittaja Martti Backman toteaa. Muissa, kriisissä pidemmälle edenneissä maissa asiaan on paneuduttu. Meillä poliittiset päättäjät eivät asiasta puhu, vaikka kyseessä on miljardien eurojen ”investointi”, jota kansalaisille kaupitellaan pelotellun työvoimapulan poistajana.

Suomi on kuin laiva vailla kapteenia. Titanicin malliin.

Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2011 Uudenmaan vaalipiirissä numerolla 228. Voit tukea kampanjaa liittymällä mukaan Facebook-ryhmään (Simon Elo) tai tukemalla kampanjaa taloudellisesti (OP 572023-20133873, saaja Simon Elon tukiyhdistys, viitenumero 2011).

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu