Sameiden vesien tulkit

Taannoisessa Ylen A-Studiossa kysyttiin, kuinka keskeiseksi kysymykseksi maahanmuuttopolitiikka ensi vuoden eduskuntavaaleissa muodostuu. Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen kertoi uskovansa, että ”siitä puhutaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, missään vaaleissa aikaisemmin”.

Demarien kansanedustaja Kimmo Kiljunen ottaa aiheesta aina kaiken irti. Hän on ehta vasemmistopopulisti, joka työkseen luo kauhuvaa äärioikeistolaisista. ”Kaikki kelpaa, kun maahanmuuttaja on syyllinen. Minä ymmärrän, että oikeistopuolueet sen tekevät. Eivät ne aikaisemminkaan ole kiinnostuneet kurjimmista ihmisistä maailmassa”.

A-Studiossa kauhisteltiin oikeistopopulististen puolueiden menestystä Euroopassa. Suomen poliitikassa syyttävä sormi osoitti kohti Perussuomalaisia, vaikka nimeltä mainittiin vain Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho. Häntä kuvailtiin ”muukalaisvastaiseksi” vailla sen suurempia perusteluja. Halla-aho sai ohjelmassa jälleen takapirun ja yleisen sylkykupin aseman. Puolue mainittiin vain kun toimittaja Sanna Ukkola väitti, että ”maahanmuutosta on tulossa yksi ensi vaalien tärkeimmistä teemoista, kun suuret puolueet hamuavat Perussuomalaisten ääniä”.

Tavalliseen tapaan Perussuomalaisten edustajille ei annettu mahdollisuutta kommentoida asiaa. Tämä siitä huolimatta, että nimenomaan Perussuomalaiset ovat profiloituneet nykyisen maahanmuuttopolitiikan suurimmiksi kriitikoiksi. Journalistisesti katsoen puolueelle täytyisi antaa kommenttimahdollisuus, mutta ainakaan tämän aihepiirin osalta suomalainen media ei toimi journalististen standardien mukaisesti.

Todelliset kasvot

Mikäli Ylen toimittajat haluaisivat puhua totta, he kertoisivat Ylen omasta tutkimuksesta, jonka mukaan Perussuomalaisten kannattajat ovat poliittiselta kannaltaan Suomen keskustalaisimpia. Perussuomalaiset ovat myös maan todellinen työväenpuolue – työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden osuus on 50 prosenttia, kun kaikissa äänestäjissä se on 39 prosenttia. Miten tällaiseen puolueeseen ja sen kannattajaprofiiliin muka sopii määritelmä ”äärioikeistolainen”?

Kritiikkiä saa antaa ja sitä otetaan vastaan, mutta valheisiin perustuva leimaaminen on aina väärin. Oli sitten kyse puolueista tai vaikkapa maahanmuuttopolitiikasta. Väitteet pitää voida perustella ja siihen pyrin itsekin. Odotan samaa myös medialta.

Tujusen mukaan maahanmuuttopolitiikka ”on asia, joka jakaa myöskin kolmea suurta puoluetta sisäisesti”. Se on totta. Asian huomasi Kokoomuksen tapauksessa siitä, kuinka ulkoministeri Alexander Stubb petti puoluetoverinsa Kokoomusnuorten puheenjohtajan Wille Rydmanin kuin Juudas ikään. Tujunen myös kertoi Tanskassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan puolueiden kanta maahanmuuttoon on äänestäjille jo yhtä tärkeä asia kuin jako vasemmistoon ja oikeistoon.

Maahanmuuttopolitiikka on koko Euroopalle yksi vuosisadan suurista kysymyksistä, joten uskon että meilläkin sen poliittinen merkitys kasvaa muiden maiden tasolle, ellei sitä jo ole. Ukkola on siis oikeassa siinä, että muut puolueet tiukentavat linjaansa – ainakin näennäisesti. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi suhtautua penseästi ulkomaalaisiin, kuten Ukkola kuvailee.

Mahdollisuuksien reservi

Samaisessa A-Studiossa myös valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen totesi uskovansa, että maahanmuuttopolitiikka nousee keskeiseksi teemaksi. Hän piti yli miljoonaa nukkuvaa äänestäjää ”pelottavana reservinä,” josta puolueet voivat ammentaa.

Vaikuttaa siltä että Martikainen ei edes halua, että tämä ”pelottava reservi” päättäisi käyttää demokraattista oikeuttaan vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Reservi ei ole tarttunut äänestyslipukkeeseeen, koska heillä ei ole ollut ääntä. Minä myönnän aikovani ammentaa tästä reservistä, jota en pidä pelottavana, vaan rohkaisevana mahdollisuutena tehdä uudenlaista politiikkaa.

Totuudenmukaisimman kommentin A-Studiossa antoi vihreiden Husein Muhammed, jonka mielestä vanhat puolueet kuten Kokoomus aikovat pelata kaksilla korteilla ja kalastella sekä nykytilaan tyytyväisten että tyytymättömien äänet. Mieleen palautuu tapaus Kai Pöntinen, joka varmasti kummittelee takaisin ensi vaaleissa.

Selkeitä ja hämmentäviä viestejä

SDP huomasi Kokoomuksen pyrkivän haalimaan Perussuomalaisten äänestäjiä. Sellaista ei voinut sallia, joten puheenjohtaja Jutta Urpilainen linjasi puheessaan, että Suomessa pitää olla ”maassa maan tavalla”. Demareille helpointa oli kopioida suoraan Perussuomalaisten ajatukset. Tosin mielestäni maahanmuuttajan ei missään tapauksessa kannata opetella ruotsia kuten Urpilainen ajattelee, vaan suomea.

Mielenkiintoisinta on demareiden maahanmuuttopoliittisen ohjelman vetäjä Maarit Feldt-Ranta, joka vielä pari vuotta sitten oli täysin toista mieltä. Silloin hän totesi eduskunnassa, että ”[maassa maan tavalla] rakentaa sellaisen ahtaan muotin, johon sekä kantaväestön että varsinkin muualta tulevien on vaikeaa itsensä puristaa”.

Vihreät ja Vasemmistoliitto sen sijaan aikovat pitäytyä selvillä vesillä. Puoluesihteeri Panu Laturin mukaan ”maahanmuutto tulee olemaan yksi kevään 2011 eduskuntavaalien teemoista”. Kriittistä suhtautumista maahanmuuttopolitiikkaan puolue ei tule silti sallimaan, sillä Vihreille ”eivät kelpaa ehdokkaiksi rasistit eivätkä rasismin rajoilla leikkivät maahanmuuttokriitikot”. Perinteiseen tapaan Laturi rinnastaa politiikasta eri mieltä olevat rasisteihin. Vihreisiin ei hänen mukaansa mahdu kuin yhdenlaista ajattelua. Onko se vihreiden liberalismia?

Onneksi kansa tietää. Seinäjokelainen Erkki Valtamäki huomauttaa, että ”Laturinkin olisi jo korkea aika laskeutua tornistaan tavallisen suomalaisen tasolle ja nähdä asiat maan pinnalta”.

Vasemmistoliiton maahanmuuttopoliittista linjaa valmistelleen kansanedustaja Merja Kyllösen mielestä Urpilainen on sortunut rasismiretoriikkaan. Osaisikohan joku vasemmistoliittolainen tai vihreä kertoa minulle, mitä rasistista Urpilaisen puheessa oli?

Valinta on sinun

Kokoomus ja SDP käänsivät kokkansa kohti sameita vesiä. Valtamäki on ymmärtääkseni keskustalainen, joten eivätköhän Vanhasen joukot seuraa perässä. Demareita tosin alkoi lopulta ahdistaa muiden puolueiden antaman kritiikin puristuksessa. Jutta Urpilainen totesi myöhemmin, että ”SDP ei ole muuttanut kantaansa maahanmuuttoon”. Jos Alexander Stubb on Juudas, Urpilainen on epäilevä Tuomas.

Kaikkien duunarien kannattaisi kääntää lopullisesti selkänsä demareille. Duunarin ei tarvitse olla demari – todellinen vaihtoehto on olemassa.

Mikään ei pelota puolueita enemmän kuin menetetty ääni. Käytä siis äänesi viisaasti, sillä yhdestä asiasta kaikki ovat samaa mieltä – maahanmuuttopolitiikka on tulevien eduskuntavaalien suurimpia kysymyksiä. Vanhat puolueet ryhtyvätkin kilvan sameiden vesien tulkeiksi, mutta ovat vain halpoja cover-versioita alkuperäisestä.

Perussuomalaiset pelaavat rehellisesti ja avoimin kortein. Meitä äänestävä tietää, millaista politiikkaa on lupa odottaa.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu