Suomalaisen teollisuuden pelastusohjelma

(Puheeni Perussuomalaisten edustajana Energia- ja kasvufoorumin kevätseminaarissa 30.5.2011)

 

Käynnissä olevista
hallitusneuvotteluista tihkuneet tiedot aiheuttavat painajaisia ja
tuskanhikeä teollisuutemme omistajien, johdon ja työntekijöiden
uniin. Tosiasioita ei haluta tunnustaa, mutta mitä muuta
säätytalolla olevilta voi odottaakaan? Häviäjien muodostama
Takinkääntöhallitus yrittää jatkaa niin kuin mitään ei olisi
maailmassa tapahtunut. Utopiat vain kukoistavat ja vaaralliset kokeet
ilmastolailla ja vastaavilla ovat nyt tärkeämpiä kuin suomalainen
työ ja yrittäminen.

 

Suomi on ajautumassa taloudelliseen ja
poliittiseen konkurssiin. Kelvottomilla kotikutoisilla päätöksillä
estetään taloudellisen toimeliaisuuden ja työllisyyden
käynnistymistä. Teollisuuden kustannusrakennetta, tämän
hyvinvointimme takaajaa, rasitetaan nyt huomattavasti enemmän omilla
kansallisilla ilmastopoliittisilla päätöksillä kuin
kilpailijamaissamme.

 

Kataisen kuusikko on yksipuoleisesti
toteuttavan pankkiveron lisäksi suunnittelemassa ensimmäisenä
maailmassa ilmastolakia, joka jopa WWF:n ilmoituksen mukaisesti
laskee elintasoamme 30 prosenttia. Yksioikoisilla fiskaalisilla vero-
ja maksupäätöksillä: vihreä energiavero, syöttötariffit,
kehittyville ja kehitysmaille ilmastomaksut ja niin edelleen. Näillä
toimilla tullaan lisäämään kouraantuntuvasti kotitalouksien
kustannuksia. Ne heikentävät merkittävästi teollisuutemme
toimintaympäristöä ja horjuttavat valtion taloutta. Kun tällaisia
jyrkkiä linjauksia tehdään, on niiden pohjauduttava kestäviin
lähtökohtiin.

 

Kataisen kuusikko uskoo sokeasti YK:n
ilmastopaneelin IPCC:n esittämiin tutkimusväitteisiin.
Perussuomalaiset ei usko. Näihin kiistanalaisiin tutkimustuloksiin
vedoten jatketaan väärää politiikkaa. Euroopan unionin
harjoittaman ilmastopolitiikan yksi keskeinen instrumentti on
päästökauppa siitä huolimatta, että on paljastunut IPCC:n
tietoisesti manipuloineen monia tutkimustuloksiaan. Päästökaupan
väärinkäytöksiä paljastuu tihenevään tahtiin. Satoja miljoonia
euroja on ohjattu yksityisille tileille. Päästökaupasta, muun
ilmastopolitiikan miljardiluokan rahavirtojen lisäksi, on tulossa
yksi talousrikollisten kannattavimmista bisneksistä.

 

Toinen kummajainen YK:n
ilmastopolitiikassa on niin sanotun teollisuusmaiden
omantunnonrahaston kerääminen. Sitä perustellaan sillä, että
teollisuusmailla on velvollisuus ja vastuu kustantaa kehittyvien ja
kehitysmaiden ilmastotalkoot! Kiviniemen hallitus on luvannut
osallistua valtion budjetin kautta 200–400 miljoonalla eurolla
tähän rahastoon.

 

Perussuomalaiset ei hyväksy tällaista
politiikkaa – tämäkö on Suomen päättäjien kiitos siitä, että
isovanhempamme ja vanhempamme ovat kovalla työllä luoneet Suomen
teollisuuden ja sitä kautta hyvinvoinnin?

 

Perussuomalaisten mielestä tällainen
rahastoajattelu ja omantunnon puhtaaksi osto on järjetöntä.
Kehittyvissä maissa kuten Kiinassa ja Intiassa sekä kehitysmaista
lähinnä Afrikan alueella ylikansalliset suurkonsernit omistavat
tuotantolaitokset paikallisten valtioiden kanssa. Ne kilpailevat
maailmanmarkkinoilla meidän teollisuutemme kanssa samoilla
tuotteilla. Kuitenkin ne toimivat aivan eri säännöillä ja
polkevat räikeästi työntekijöiden oikeuksia eivätkä välitä
ympäristöstä. Nämä yritykset jakavat miljardien eurojen voitot
omistajilleen. Näiden ylikansallisten yritysten tulee itse lohkaista
suurista voitoistaan rahoitussiivut ilmastoinvestointeihin kuten
suomalaiset yritykset ovat jo tehneet. Voimassa oleva kansallinen ja
kansainvälinen perussääntö on selkeä eli sottaaja siivoaa aina
itse jälkensä.

 

Mikäli edelleen tietoisesti jatketaan,
IPCC:n luotettavuuden horjumisen jälkeenkin, näiden pohjalta
kansallisten strategioiden luomista, otetaan valtava riski, joka
vaarantaa ja toteutuessaan tuhoaa teollisuutemme
toimintaedellytykset. Perussuomalaiset uskoo, että tätä kautta
hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohja murenee.

 

Suomalaiset suuret metsä- ja
metallikonsernit pärjäävät hyvin, mutta se että pitävätkö ne
tuotantolaitoksensa Suomessa, ratkaistaan tulevalla
hallitusohjelmalla. Suurten metsä- ja metallikonsernien todellinen
työllisyysvaikutus tulee niiden toimintaan olennaisesti liittyvästä
ali- ja laitehankintaketjuista. Tulevan vaalikauden aikana käydään
kovaa kilpailua siitä, missä maissa metsä- ja metalliteollisuuden
tuotantolaitokset säilyvät ja missä ne laajentavat toimintaansa.
Kansallisilla päätöksillä ratkaistaan pärjääkö Suomi tässä
kilpailussa. Pääoppositiopuolueena Perussuomalaiset katsoo tarkalla
silmällä tulevan hallituksen ratkaisuja.

 

Päästökauppajärjestelmällä ja
hallinnollisilla määrällisillä päästöjen pienentämisillä ei
saavuteta maailmanlaajuisesti päästöjen minimointitavoitetta.
Nykyisellä ilmastopolitiikalla vain hidastetaan Euroopan unionin ja
Suomen talouskasvua sekä luodaan työttömyyttä
hyvinvointiyhteiskuntamme perusrahoittajalle, teollisuudelle, koska
lisärasitteet teollisuuden kustannusrakenteeseen vievät lopunkin
kilpailukykymme. On surullista, että myös ammattiyhdistysliike on
nostanut kädet tämän edessä pystyyn. Keskusjärjestöt eivät
enää puolusta suomalaisia työpaikkoja vaan esittävät
vahvennettuja turvaverkkoja vastaanottamaan väärästä
ilmastopolitiikasta syntyvän työttömien armeijan. Perussuomalaiset
eivät jää tuleen makaamaan, vaan vaikuttaa parhaansa mukaan myös
ammattiyhdistysliikkeessä.

 

Perussuomalaisten mielestä Suomen on
otettava nyt johtava rooli maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa
tekemällä uudet linjaukset ja konkreettiset esitykset, joilla
saavutetaan globaalit ilmastopoliittiset tavoitteet. Suurimmat C02
päästöjen tuottajat ovat maailmanlaajuisesti energia- ja
teollisuustuotanto sekä liikenne. Maailmanlaajuisesti on jo
hyväksytty autoille niin sanottu ominaispäästöjärjestelmä.
Vastaava järjestelmä on luotavissa myös energia- ja muiden
tuotantolaitosten päästöille. Vain tällä tavalla voimme saada
maailmanlaajuisesti yhdenvertaiset teollisuuden kilpailuehdot ja sitä
kautta paremman, kestävän ilmastopolitiikan.

 

Ominaispäästöjärjestelmä on
oikeudenmukainen ja se ottaa huomioon jo nyt tehdyt investoinnit,
joilla vähennetään päästöjä. Esimerkiksi suomalaisen
terästuotannon ominaispäästöt ovat tonnia kohti puolta
alhaisemmat kuin Euroopassa keskimäärin puhumattakaan Aasian ja
Venäjän vastaavista laitoksista. Tämä on saavutettu
systemaattisella investointipolitiikalla. Satojen miljoonien eurojen
investoinneilla on tehostettu tuottavuutta ja saatu päästöt
minimoitua.

 

Kategorisilla määrällisillä
päästötavoitteiden toteuttamisilla jouduttaisiin leikkaamaan
tuotantoa, joka tästä syystä siirtyisi sellaisiin maihin, jotka
eivät ole sitoutuneet vastaaviin tavoitteisiin ja päätöksiin kuin
Suomi ja Euroopan unioni. Perussuomalaisten esittämässä
ominaispäästöjärjestelmässä sovitaan maailmanlaajuisesti
sektorikohtaisten päästöjen raja-arvot. Ne tuotantolaitokset,
jotka eivät pääse näihin sektorikohtaisiin päästötasoihin,
maksavat kansallisesti tai kansainvälisesti ilmastoveroa.
Ilmastovero on korvamerkitty, jolla rahoitetaan kyseessä olevien
tuotantolaitosten ilmastoinvestointeja. Teknologiaa viedään tämän
rahaston rahoituksella sinne, missä sitä tarvitaan.

 

Toinen vaihtoehto on, että WTO laatii
uudet ilmastopoliittiset kauppasäännökset. Sellaisten
tuotantolaitosten tuotteet, jotka eivät pääse päästönormitukseen,
joutuvat maksamaan sanktion tai tullin. Tällä ilmastosanktiolla
voidaan vaikuttaa kahdella tavalla: ensiksi ilmastosanktion
keräämisellä varmistetaan, ettei mikään tuotantolaitos voi
missään päin maailmaa toimissaan suorittaa ilmastodumppausta ja
toisekseen tulla tätä kautta väärillä kilpailupelisäännöillä
maailmanmarkkinoille. Tämä on kehittyneen läntisen maailman
teollisuudelle elinehto, koska joudumme jo tekemään tuotteemme
kalliimmalla kustannusrakenteella. Näin saadaan kaikki
kustannusrakenteeltaan samalle viivalle.

 

Suomessa on jo kehitetty valmis
hiilidioksidipäästöjen talteenoton teknologia, jolla voitaisiin
vähentää päästöjä jopa 30 prosenttia sulkematta ainoatakaan
energia- ja lämpölaitosta kävivät ne hiilellä, kannoilla tai
turpeella. Samalla voitaisiin luoda ainakin yksi uusi pikku-Nokia
hyvinvointiyhteiskuntaamme rahoittamaan.

 

Ilmastosanktiotuloilla voidaan ostaa
juuri tällaista suomalaista teknologiaa Suomesta, jolla voidaan
toteuttaa eri puolilla maailmaa olevien saastuttavien laitosten
ilmastoinvestoinnit. Maksajana on oltava saastuttaja eikä kukaan
muu. Kaikkien on hyväksyttävä IPR:n oikeudet, eli kukaan ei saa
lähteä kopiomaan tätä teknologiaa ja myydä siten sitten omina
tuotteinaan. Suomen johtava rooli ilmastopolitiikassa syntyy viemällä
ominaispäästöjärjestelmä keskustelunaiheeksi
maailmanlaajuisesti.

 

Perussuomalaisten terveiset
Säätytalolle ovat selkeät. Suomen on tavoiteltava
sähköenergiatuotannon täyttä omavaraisuutta. Se toteutetaan
monipuoleisella tuotantorakenteella eli ydin-, vesi-, turve- ja
uusiutuvan energian lähteillä. Uusiutuvien energiamuotojen
tuotannon tulevaisuus turvataan kertaluonteisella investointituella
ja nostamalla tuote- ja teknologiapanoksia. Perussuomalaiset vaatii,
että edellisen hallituksen syöttötariffipäätökset perutaan sekä
torjutaan Windfall- ja uraaniverot. Näin varmistamme
oikeudenmukaisen sähköenergian hinnoittelun. Suomi ilmoittaa
Kansainväliselle merenkulkujärjestölle IMO:lle, että
rikkipäästötavoitteiden toteuttamiseen otetaan ainakin 15 vuoden
siirtymäaika.


On toivottavaa, että Säätytalon
korvat kuulevat tämän viestin ja ennen kaikkea ymmärtävät sen.
Perussuomalaisten esittämillä toimilla pelastettaisiin vielä osa
suomalaista teollisuustuotantoa ja säilytettäisiin sen asema
hyvinvointimme takaajana.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu