Suvaitsevaisten Suomi

Tuorein Olivia-lehti kirjoittaa eduskuntavaalien jälkeisistä tuntemuksista. Jutussa haastatellaan myös perussuomalaisten kansanedustaja Maria Lohelaa ja kaupunginvaltuutettu Minna Mäkistä.

Toimittaja Ninni Lehtniemen mukaan ”poliitikkojen pitäisi olla paljon
kiinnostuneempia siitä, miten
ja mistä kakkua saadaan lisää, kuin siitä, keille kakkua ei anneta. Asun
maassa, jossa tällaista rajaamista ajavaa puoluetta kutsutaan
protestipuolueeksi. Se on surullista.”

Poliitikot ovat kautta
aikain joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä siitä, keille rajallista
yhteistä kakkua jaetaan ja keille ei, kuinka paljon ja millä ehdoilla.

Jos se on surullista, iso kyynel, mutta se on todellisuutta.

Lehtniemi toteaa haluavansa edistää ”hyvivointivaltion pelastusta” myös ”globaalisti”.

Suomella
ei ole mitään velvollisuutta olla koko maailman sosiaalitoimisto, mutta
kansallisvaltiona Suomella on velvollisuuksia omia kansalaisiaan
kohtaan. On luontevaa asettaa ensisijalle se, joka omalla työllään suomalaisen
hyvinvoinnin tuottaa. Mikäli tästä periaatteesta lipsutaan, suomalaisen
hyvinvointivaltion pohja murenee.

Toimittaja yrittää keskustella viileästi edustaja Lohelan kanssa,
mutta epäonnistuu. ”Yritän pysyä rauhallisena, mutta epäonnistun
surkeasti. Leukaperäni kiristyvät ja pulssini kiihtyy. Kuulen, että
ääneni värisee.”

Haastattelut jäävät kuitenkin kuriositeetiksi, sillä Minun Suomeni -artikkeli on ”suvaitsevaisen Suomen” avoin poliittinen tilitys.

Lehtniemi kertoo, että eduskuntavaalien jälkeisenä ”yönä en saanut unta. Lihakseni pysyivät jännittyneinä samalla
tavalla kuin silloin kuin minulle tai läheiselleni on tapahtunut jotain
pahaa. En ollut tuttavapiirissäni ainoa.”

Ei totisesti.

”Tuntui kuin Suomeen olisi hyökätty, kuvasi yksi ystävä tunnettaan. ”Ihan kuin Suomeen olisi tehty terrori-isku”, sanoi toinen.

”En ole koskaan ymmärtänyt, että joskus lapsia kiellettiin leikkimästä
kommunistien lasten kanssa. Nyt en haluaisi lasteni leikkivän persun
lasten kanssa”, sanoo toimittajan lapseton ystävä.

Suvaitsevaisten Suomi on kieltämättä puistattava. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka useat toimittajat jakavat Lehtniemen kaltaiset käsitykset ja ystäväpiirin.

Hyvää kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää!

 

Ps. Olen samaa mieltä edustaja Hakkaraisen kanssa – tanssikoon Linnan juhlissa vaikka lampaat.

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu