Demokratia kuolee hiljaisuudessa

Olemme uuden vuosikymmenen kynnyksellä. Ystäväni ja muutenkin viisas mies Otto Peura tarjosi minulle twiitillään aiheen tärkeään pohdintaan:

”Aikamme suurin ongelma ei ole natsit, anarkistit, Trump eikä edes ilmastonmuutos. Se on se, kun tavalliset ihmiset poliittisen spektrin eri laidoilla menettää uskonsa demokratiaan ja alkaa haluamaan ’jotain muuta’.”

Demokratia voi kuolla kaikessa hiljaisuudessa.Vaikuttaa nimittäin siltä, että yhä useampi länsimaissa haluaa ”jotain muuta” kuin edustuksellista demokratiaa, jossa päätökset tekee kansan valitsema eduskunta.

Historioitsija Benjamin Carter Hett arvioi kirjassaan Demokratian kuolema, että 1920-luvun Saksan Weimarin tasavallassa ”vihamielisyys todellisuutta kohtaan muuttui halveksunnaksi politiikkaa kohtaan. Tai ehkä pikemminkin tahdottiin politiikkaa, joka ei olisi poliittista – mikä on mahdottomuus.”

Kansanvallan varmistamisen lisäksi demokratian tärkein arvo on rauhanomaisesti sovittaa yhteen erilaisten ihmisten välisiä näkemyksiä. Tämä on luonteeltaan väistämättä poliittista. Hett huomauttaa, että demokratia voi toimia silloin jos kaikki puolueet myöntävät, että niiden poliittisissa linjoissa on edes pieni yhteinen tekijä. Puolueiden on myös myönnettävä, että kompromissit ovat sekä mahdollisia että välttämättömiä.

Demokratian rattaat pyörivät aina hitaasti, mutta pitkään tämä pieni yhteinen tekijä on löytynyt. Se on ollut vähintään usko parlamentarismiin ja sen sovittuihin pelisääntöihin. Länsimaiset demokratiat ovat viime vuosilta täynnä esimerkkejä siitä, kuinka puolueiden on yhä vaikeampi neuvotella kompromisseja. Jokainen on voinut huomata, että järjestelmä yskii.

Weimarin Saksassa tasavallan puolustajat vaikuttivat puolustavan korruptoitunutta järjestelmää. Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia ei voi pitää varsinaisesti demokratian vastaisena, mutta Trumpin retoriikkaan kuuluu politiikan ulkopuolisuus, politiikan sovinnaisten tapojen rikkominen ja median järjestelmällinen syyttäminen valheellisesta uutisoinnista.

Trump katsoo jopa presidenttinä, että häntä vastustaa politiikan ja median eliitin liittouma, eräänlainen järjestelmä. Useat äärioikeistolaiset puolueet ovat ottaneet periaatteekseen loukata kaikkia parlamentaarisen kohteliaisuuden pelisääntöjä. Hetken näytti siltä, että edes korruptioepäily ei voinut horjuttaa Itävallan FPÖ:n johtajan asemaa. Hettin kirjaa lukiessa onkin hämmentävää huomata, että kuinka paljon nykyajan poliittisesta pelikirjasta oli käytössä jo sata vuotta sitten demokratian kriisiä eläneessä Saksassa.

Kylmän sodan aikana oli selvää, että vapaa länsi oli ristiriidassa kommunistisen diktatuurin kanssa. Neuvostoliitto ei kyennyt paitsi vapauksissa, mutta ei myöskään taloudessa tarjoamaan kansalaisilleen sellaista hyvinvointia kuin länsimaissa. Historia ei kuitenkaan päättynyt Neuvostoliiton romahdukseen. Vähitellen länsimaisen demokratian vahvimmaksi haastajaksi on noussut kapitalismia yksipuoluevaltaan luovasti yhdistävä Kiina, jonka johdon tärkein tavoite on tarjota kansalaisille talouskasvua.

Länsimaisten demokratioiden vanha moraalinen varmuus on tiessään. Trumpin perinteisistä hyveistä vapaa toiminta on vain oire siitä, kuinka länsi on menettänyt luottamuksen itseensä. Vertailu nykyisen ja kylmän sodan ajan välillä on vaivatonta. Yhdysvalloilla oli 1980-luvulla suosittu republikaanipresidentti Ronald Reagan. Katso Reaganin vaalikampanjavideo vuodelta 1984, ja vertaa sitä republikaanipresidentti Trumpin vaalikampanjavideoon vuodelta 2016.

Jos demokratiamme näyttää vanhalta, vihaiselta ja väsyneeltä kotikentällä, niin miksi Afrikan nuorekkaat valtiot innostuisivat demokratiasta Kiinan tarjoaman mallin sijaan?

”Ihmiset ovat väsyneet järkeen, väsyneet ajatteluun ja pohdintaan,” totesi saksalainen kirjailija Ernst Toller omaelämäkerrasaan, jonka hän viimeisteli lähtiessään vuonna 1933 maanpakoon.

Kuinka osuvalta Tollerin ajatus kuulostaakaan tänäkin päivänä!

Hettiä mukaillen voi todeta, että samalla kun hylätään järkiperäisyys ja totuuden arvostus, samalla hylätään myös länsimainen sivistys.

Olen samaa mieltä Harvardin yliopiston professorin Niall Fergusonin kanssa:

”Meitä [länsimaita] eivät kenties uhkaa eniten hiilidioksidipäästöt, vaan uskonpuute sitä sivilisaatiota kohtaan, jonka olemme esivanhemmiltamme perineet ja jonka maailmalle lahjoitimme.”

Jos menetämme demokratian, menetämme länsimaisen sivilisaation. Samalla katoaa esimerkiksi länsimainen ihmisoikeuskäsitys. Eurooppalaisessa 2020-luvun politiikassa merkittävin jakolinja kulkeekin siinä, kuinka suhtautuu liberaaliin demokratiaan. Panokset eivät voisi 2020-luvulla olla kovemmat.

Demokratiamme haastetaan ulkopuolelta, mutta ennen kaikkea yhteiskuntamme sisältä. Kannatan liberaalia demokratiaa, koska se antaa myös kaltaiselleni konservatiiville oikeuden olla omaa mieltänsä, mutta useat kysyvät, että ”mitä minä siitä muka hyödyn?”

Väistämättä mieleen hiipii kiusaus vertailla nykytilannetta sadan vuoden takaiseen Eurooppaan, mutta emme ole tuomittuja toistamaan esi-isiemme tekemiä virheitä. Kun politiikassa on nyt muodikkainta tarjota äänestäjille uhkakuvia ja lietsoa vihaa, niin ennemmin tai myöhemmin joku voittaa vaalit luomalla toivoa ja tarjoamalla yhteistyön kättä. Suurin toivomme pelastaa länsimainen demokratia on kansanvaltaan luottava tolkun enemmistö.

Kun arvioit jotain poliittista liikettä, niin kysy itseltäsi, että mitä uskoisit liikkeen tekevän, jos he saisivat yhteiskunnassa ehdottoman vallan?

simonelo

Kahden pojan isä. Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Vapaata markkinataloutta kannattava tolkun oikeistokonservatiivi. Autoilija. Videopelaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu