Melonihallituksen aika on ohi

Kokoomus porskuttaa eduskuntavaalien kannatuskyselyiden kärjessä ja myös oppositiosta ponnistava perussuomalaiset on lisännyt kannatustaan. Ajatuspaja Libera on julkaissut oman leikkauslistansa. Kaiken kukkuraksi jopa Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Sanna Kurronen innostuu lähtemään liberaalipuolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi. Vaikuttaa siltä, että merkittävä osa suomalaisista on kyllästynyt Sanna Marinin hallituksen velkaralliin. The Times They Are a-Changin’, lauloi Bob Dylan jo kultaisella 1960-luvulla.

Kirjoitin 4. tammikuuta 2018 blogissani, että ”demariväki haikailee hallitukseen vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa”. Kutsuin näiden puolueiden esittämää vaihtoehtoa punavihreäksi konkurssiksi. Mukaan hallitukseen tuli myös keskusta. Niinpä Suomeen muodostettiin melonihallitus. Vihreä päältä ja punainen sisältä.

Sanna Marin on sopinut vasemmistohallituksen johtoon, sillä vaalikonevastaustensa ja toimintansa perusteella Marin on kenties Suomen poliittisen historian vasemmistolaisin pääministeri. Vasemmistohallituksen kurssi on ollut selvä. Kun rahahanat ovat auki niin jokainen hallituspuolue laittaa haavin alle. Toiveiden tynnyrit kolisevat ja siltarumpu soi. Kun valtio suunnittelee laittavansa pandojen hoitoon viisi miljoonaa euroa lisää veronmaksajien kukkarosta niin kai tästä, jos jostain voi olla mustavalkoinen mielipide? Onneksi tämä esitys ymmärrettiin perua.

Panda-tuki on vain viimeisin esimerkki veronmaksajien rahojen käytöstä. Kuntien taloutta kurittava oppivelvollisuuden pidentäminen on paraatiesimerkki kalliista uudistuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä koronan tai sodan kanssa. Nykytilanteessa pääsen sujuvasti lainaamaan itseäni, nimittäin Metro-lehdestä 10. lokakuuta 2011: ”Nyt asenne koko yhteiskunnassa tuntuu olevan, että kun rahahanat ovat auki, haavi alle ja bileet pystyyn.”

Juha Sipilän hallituksessa toteuttamamme neljän miljardin euron valtiontalouden sopeutus neljän vuoden aikana oli kova juttu. Silloisen oppositionkin mielestä.  Seuraavan hallituksen on pystyttävä vähintään samaan. Sanovat, että nykyinen pääministeri on suosittu, mutta suosio tulee kovin kalliiksi veronmaksajille. Vasemmiston talouslinja on lyhytnäköinen kuin tarinan miehellä, joka rakensi talonsa rantahiekalle. Lainarahan jakaminen ei vaadi taitoa. Melonihallituksen aika on ohi.

Nollakoron maailmasta on tultu tilanteeseen, jossa lainarahakin jälleen maksaa. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan valtion korkomenot nousevat tänä vuonna noin 800 miljoonasta eurosta 2,6 miljardiin euroon. Lisäksi esimerkiksi vanhustenhoidon menot ovat kasvussa, kun yli 75-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan yli 30 prosentilla kahden seuraavan hallituskauden aikana. Sinähän sen maksat, arvoisa lukija, kun valtio elää yli varojensa.

Suomesta on tullut ylihyvinvointiyhteiskunta. Jo ennen tätä hallituskautta. Yhteinen moraalinen velvollisuutemme on tukea jokaista, joka ei omin voimin pääse eteenpäin, mutta meillä ei ole moraalista oikeutusta ottaa keneltäkään enempää kuin on kohtuullista. Kun omalla toimeentulolla tulee toimeen ja saa perheelle elannon, eikö se ole kaikkina maailmanaikoina riittänyt? Oman työn jälki ja tulokset luovat onnea. Se on perusjuttu, jota ei perustulokaan muuta. Täytyy olla oikeus ja mahdollisuus menestyä omalla rehellisellä työllä.

Britannian konservatiivien entinen europarlamentaarikko Daniel Hannan muistutti aikanaan Twitterissä, että poliitikot eivät käytä julkisiin hankkeisiin omaa rahaansa. Punavihreät eivät ole anteliaita, kun ”käyttävät enemmän” ja me emme ole ilkeitä, kun ”käytimme vähemmän”. Kun vasemmiston edustajat sanovat, että ”nyt on väärä aika puhua leikkauslistoista”, niin muistaako joku hetken, jolloin vasemmiston mielestä oli oikea aika puhua leikkauslistoista? Milloin oli oikea aika puhua veronkevennyksistä? Milloin voi sanoa, että ihmisille pitäisi jäädä enemmän käteen heidän itse ansaitsemistaan rahoista?

Kun porvari on hölmö niin vasemmisto voittaa. Oikeistolla on oltava malttia ja osaamista ottaa voitto, joka on tarjolla. Kaatua voi enää vain omiin jalkoihin. Eduskuntavaalit ovat huhtikuussa. Politiikkaan voi ja täytyy vaikuttaa. Vain annettu ääni ratkaisee. Muistetaan, että eri mieltä voi olla ilman vihaa. Väitellä voi ja pitääkin railakkaasti sanan säilällä, mutta keskinäisen kunnioituksen hengessä.

Kiitos eduskuntavaaliehdokkaille. Olette kansanvallan sotureita. Toivotan viisautta ja voimia tulevan eduskunnan työhön ja hallituksen muodostamiseen. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että helppoa ei tule olemaan.

(Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisissa 26.1.2023.)