Näytöt on annettu, Suomi tarvitsee uuden tarinan
Suomea ja Ruotsia johtavat demaripääministerit, jotka hallitsevat keskustan, vihreiden ja vasemmiston tuella. Tiedämme Suomen hallituksen kehysriihen tuloksen: valtio velkaantuu yli menokehysten 900 miljoonaa euroa ensi vuonna ja 500 miljoonaa euroa vielä vuonna 2023. Ruotsin valtio ei ota nettovelkaa ensi vuonna, vaan lyhentää valtionvelkaansa.
Pääministeri Sanna Marin linjasi eduskunnassa 9. helmikuuta, että ”vuoden 2020 jälkeen on palattu valtiontalouden kehykseen ja se ohjaa tulevan kehysriihen valmisteluja”. Pääministeri puhui eduskunnalle muunneltua totuutta, kuten talossa on tapana sanoa. Valtiontalouden menokehykset ylittyvät seuraavan kahden vuoden aikana yhteensä 1,4 miljardilla eurolla. Mikä muuttui pääministerin eduskuntapuheen jälkeisten kahden kuukauden aikana?
Keskustan kynnyskysymys hallitusyhteistyölle oli, että valtiontalouden kehystä ei ylitetä, kunnes ei enää ollutkaan. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. ”Hallituksessa jatkaminen on turpeellista”, sanoi keskustalaisisäntä.
Suomen taival Euroopassa on takkuinen. Vielä viime kesänä EU:n elpymisrahaston hehkutettiin tukevan Suomen vientiä. Tänä keväänä jopa eurooppaministeri Tytti Tuppurainen on kutsunut pakettia ”välttämättömäksi pahaksi”.
Eurooppamyönteinen voi vastustaa perustellusti elpymisrahastoa, jossa velkaantuva Suomi antaa miljardeillaan Italialle mahdollisuuden keventää kansalaistensa verotusta. Moraalikato murentaa EU:n hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä, mikä heikentää Suomelle tärkeiden asioiden kuten yhteismarkkinoiden asemaa. Elpymisrahasto voi olla juridisesti kertaluontoinen, mutta ei missään tapauksessa poliittisesti. EU:ta muutetaan askeleen verran velkaunionin suuntaan perussopimusten kirjauksia venyttämällä.
Itsenäinen Suomi täytti sata vuotta vuonna 2017. Juhlavuonna korostettiin, että olemme yhteisessä veneessä. Yhdessäolo ei lohduta, jos vene vuotaa.
Presidentti Juho Kusti Paasikivi sanoi aikanaan, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Tosiasia on, että Suomi uhkaa jäädä Ruotsin hieman nukkavieruksi serkuksi, jos kurssia ei käännetä.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomen tarina oli jälleenrakennus. Kylmän sodan aikana isänmaamme tarina oli pärjäillä idän karhun kainalossa, tahtomattamme tai tahtoen. Joillakin poliitikoilla kuten Georg C. Ehrnroothilla ja Tuure Junnilalla oli jopa rohkeutta pyrkiä pois karhun tukahduttavasta syleilystä.
Neuvostoliiton romahdettua saatoimme jatkaa tarinaamme liittymällä Euroopan unioniin, mutta läntisen kertomuksen kirjoittaminen jäi puolitiehen, kun emme uskaltaneet hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä. Tämän vuosituhannen alussa taloutemme kasvoi Nokian ja muiden menestyneiden yritysten siivittämänä. Huomisen Suomi näytti eilistä paremmalta.
Talous-, euro- ja siirtolaiskriisi muuttivat Suomen tarinan synkäksi. Talouskasvu tyrehtyi, kyseenalaiset eurotukipaketit hyväksyttiin ja maailman kriisien mainingit löivät Eurooppaan. Vyötä oli kiristettävä, sillä elimme yli varojemme. Lopulta tuli koronakriisi ja jaettu yksinäisyys näyttöpäätteiden kanssa tai ilman niitä.
Suomella ei ole ollut myönteistä näkymää yli kymmeneen vuoteen. Tämä on perussyy puolueiden välillä tapahtuneille merkittäville kannatusmuutoksille. Suomalaiset kaipaavat muutosta, koska näkevät ja kokevat, että isänmaa seilaa vailla kurssia.
Ennustan, että Suomen hallituspohja vaihtuu viimeistään vuonna 2023. Tulokset puhuvat puolestaan.
Suomi tarvitsee uuden myönteisen tarinan. Kurssia on rohkeasti käännettävä ja myönteisyyden voimin voi rakentaa kestävästi uutta. Vaarana vain on, että tekemättömyyden politiikan tilalle voi houkuttaa valita kiukkua ja katkeruutta.
Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tarvitsemalla uudistuksella voi olla poliittinen hintansa. Georg C. Ehrnroothin ja Tuure Junnilan kaltaisten poliitikkojen toiminta osoittaa, että periaatteilla ei ole mitään arvoa, jos ne eivät koskaan maksa mitään.
Uskon, että puolue, joka osaa parhaiten esittää suunnan Suomen hyvälle tulevaisuudelle, voittaa seuraavat eduskuntavaalit.
(Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisissa 30.4.2021.)
”Uskon, että puolue, joka osaa parhaiten esittää suunnan Suomen hyvälle tulevaisuudelle, voittaa seuraavat eduskuntavaalit.”
Puolueet ovat vain puolueita, ne eivät määrää eivätkä määrittele tulevaisuuden suuntaa. Kulloinkin vastuussa olevan puolueen tehtävänä on reagoida suunnanmuutoksiin jotka tulevat kansainvälisestä politiikasta ja kansainvälisestä taloudesta, joihin Suomen puolueet eivät pysty vaikuttamaan.
Suomalaiset eivät voi valita puoluetta joka pystyisi määrittelemään Suomen suunnan, mutta suomalaiset voivat yrittää valita valtaan puolueen jossa parhaiten pystytään reagoimaan erilaisiin suunnanmuutoksiin joita tulee maailmantaloudesta ja maailmanpolitiikasta.
Ihan kuten autoa tai laivaa, Suomeakaan ei voida ohjata määrittelemällä suunta etukäteen, vaan ohjauksen tulee tapahtua eteen tulevien esteiden mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Totta ihmeessä voidaan valita oikea suunta jo etukäteen, jos tähän riittävät tiedot ja äly.
Talouselämän ohjaus on kuitwnkin yrityksissä eikä hallituksilla ja poliitikoilla. Heiltä on turha odottaa mitään muuta kuin lisää veroja.
Ilmoita asiaton viesti
”Totta ihmeessä voidaan valita oikea suunta jo etukäteen, jos tähän riittävät tiedot ja äly.”
Mikään tieto eikä mikään äly pystynyt varoittamaan korona-epidemiasta, eivätkä myöskään kansalaiset. Sama koskee suurinta osaa poliittisista ja taloudellisista kriiseistä, joiden kanssa hallitukset painivat ja elävät. Niihin kriiseihin eivät pysty vaikuttamaan sen enempää puolueet, politikot, kuin äänestäjätkään, niihin pitää vain yrittää sopeutua.
”Talouselämän ohjaus on kuitwnkin yrityksissä eikä hallituksilla ja poliitikoilla. Heiltä on turha odottaa mitään muuta kuin lisää veroja.”
Talouselämää ohjaavat talouden lait. Yritysten ratkaisut perustuvat talouden omiin lakeihin, sekä myös lainsäätäjien tekemiin lakeihin jos ne vaikuttavat yritysten talouteen.
Sen takia politikkojen pitää tehsä sellaisia päätöksiä ja sellaisia lakeja jotka vaikuttavat niihin taloudellisiin realiteetteihin joiden perusteella talouselämän päättäjät toimivat.
Mitä enemmän veroja yrityksille, sitä vähemmän investointeja ja työpaikkoja. Mitä vähemmän veroja ja velvotteita yhteiskunta antaa yrityksille, sitä enemmän investointeja ja työpaikkoja.
Yksityisten kansalaisten maksamilla veroilla ei ole juurikaan tekemistä yritysten päätöksiin. Vain äänestäjät reagoivat työn verotukseen tai kulutuksen verottamiseen.
Veroalennusten lupailulla saa hyvin ääniä, vaikka sillä ei olekaan vaikutusta muuhun kuin siihen että mitä vähemmän kansalaiset maksavat henkilökohtaista veroa, joko välillisesti tai suoraan, sitä enemmän valtion pitää joko ottaa velkaa, tai leikata omia menojaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro Simon mitä tiedät verotulojen tienaamisesta. Montako miljoonaa olet itse veroja tienannut yhteiskuntasuhdepäällikkönä? Oletko koskaan haalinut rahaa vientimarkkinoilta tai työllistänyt ihmisiä edes muutaman kymmenen? Entä oletko ottanut henkilökohtaista taloudellista riskiä jonkin tuottamiseksi?
Siteeraamalla menneiden aikojen poliitikkoja ei tienata yhtään mitään. Se myönteinen tulevaisuus on jonkun tehtävä. Poliitikoista ei siihen ole eikä yhdestäkään puolueesta. Aikaansaava tuottava väki on muualla. Te elätte sen selkänahasta.
Ilmoita asiaton viesti
Myös kunnallispolitiikot ovat politiikkoja ja varmasti tuhannet heistä työskentelevät vientiteollisuudessa, kuten itse aikoinani ja samalla hoitavat yhteisiä asioitamme kunnallisina päättäjinä kärsien itse taloudellista tappiota, tämän tiedän kokemuksestani entisenä kunnallisena päättäjänä.
Ilmoita asiaton viesti
Tosi on, näin Lassila aikoinaan. Olin 80 luvulla palkollinen tj keskisuuressa alamme asennusliikkeessä, kun pohjalaiselle tytäryhtiöllemme kerääntyi mustia pilviä, tein pelastussuunnitelman, osakepääoma korotetaan ja sen merkitsee kolmio, emo, henkilöstö ja Kera. No siitä lipesi Kera kovasanaisesti, no minä jätin lapun luukulle viikonkuluttua ja yli 40 henkilöä siirtyi valtion leipiin, tekemään niitä samoja juttuja kuin Elo nyt, puhumaan ja täytteleen lappuja. Siis jonkun on aina tehtävä, siipimiehet puhuvat, kumpaan joukkoon Simon kuulut ?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kohtalo on olla Ruotsin nukkavieru serkku myös tulevaisuudessa. Ei tarvitse kuin lukea Hämäläisen kommentit tässäkin blogissa niin ymmärtää miksi. Sekin on hyvä suoritus maalta, jossa oltiin vielä 1800- luvulla hyvin köyhiä.
Myönteinen tarina Suomelle voisi löytyä yhteistyöstä venäläisten kanssa. Juuri nyt se näyttää tietenkin mahdottomalta. Kannattaa muistaa, ettei Nokian nousu maailman huipulle syntynyt tyhjästä. Nokia rakensi Neuvostoliittoon puhelinverkkoja 1980- luvulla.
Ilmoita asiaton viesti