Individualismissa ja arvoliberalismissa kaikki ovat nollia

Yksilöllisyyttä korostavilla kaikki ihmiset ovat nollan arvoisia. Yksilöllinen ihminen omaa kaikki oikeudet ilman yhden yhtäkään velvollisuutta. Yksilölliset ihmiset ajavat suojatiellä lasten ylitse kokematta mitään velvollisuutta pysähtymiseen. Yksilöllisyydessä suvaitsevaiset jakavat kaikki veronmaksajien rahat sadanteen sukupolveen saakka tuntematta minkäänlaista vastuuntuntoa. Yksilöllisyydessä tuomiot ovat lepsuja, koska vastuu ei kuulu yksilöille, vain oikeudet kuuluvat yksilöllisyyteen.

Yksilölliset ihmiset väittävät yhteiskunnan olevan vastuussa, kun yksilö tekee jotakin pahaa. Vastaavasti; Yksilöllisyyteen kuuluu henkilöpalvonta, kun se palvelee yksilön hurmoksellista tunteellisuutta. Yksilöllisyyden korkein muoto on uskonnollisuus, missä palvotaan -idoloidaan- kuolleita profeettoina ja kirjoja, jopa lähes-jumalina.

Yksilöllisyys on tappava sairaus, jota potevat eivät tajua, että tänä päivänä pienet lapsetkin puhuvat viisaampia kuin profeetat. He eivät pysty sitä tajuamaan, koska yksilöllisyys ei vaadi järkeä, eikä siinä siten voi olla vastuutakaan.

 

Järki ja vastuullisuus ovat erottamattomia, kun taasen oikeuksien vaatiminen ja vastuu ovat toisensa poissulkevia. Paradoksaalisesti; Yksilöt vaativat itselleen oikeuksia, mutta jos joku on ampunut vaikka kymmen ihmistä, niin yksilölliset ihmiset vaativat valtiota tai ainakin puoluetta vastuuseen.

Ei toki yksilölliset ihmiset voi tuomita yksilöä, — joka on täysin loogista juuri sillä perusteella, että ihminen voi olla yksilö vain silloin ja siinä, kun hän vaatii itselleen kaikki oikeudet ilman yhden yhtäkään velvollisuutta:

Velvollisuuden tuntoinen ihminen ei voi olla suvaitsevainen, yksilöllinen, koska velvollisuus-funktio vaatii aina koko kylän. Velvollisuudentuntoinen ei voi esimerkiksi jakaa rahaa vastuuttomasti, ilman mitään työvelvoitetta… –koska jaettava syntyy ainoastaan työstä, ja aito työ on aina kokonaisuutta hyödyntävä. Kukaan ei voi olla velvollisuudentuntoinen muiden rahoilla.

 

Oikeus kuuluu individualistien mielestä yksilöille, kun taasen vastuu halutaan jakaa niille toisille, joka suvaitsevaisten kohdalla merkitsee sitä, että suvaitsevaisille kuuluu oikeus vapauteen, mutta väärinajattelijoille kuuluu vastuu kaikesta siitä, mitä seuraa vastuuttomasta vapaudesta, kuten yllämainittu vastuu muiden veloista. Yksilölliset, omien oikeuksien puolustajat ovat samanlaisia kuin kommunistit, jotka syyttävät kapitalisteja kommunistien vaikeuksista, tai he ovat kuin rikkaita, jotka syyttävät köyhiä rikkaiden ongelmista; vika on aina muissa, mutta ei koskaan itsessä, joka johtuu juuri siitä, ettei sellaisessa voi olla mitään vikaa, jolla ei ole mitään vastuutakaan.

Vain vastuullinen voi yksilöllisyyden mukaan olla vikapää. Oikeuden vaatijoissa ei voi olla koskaan mitään vikaa, koska heille ei edes kuulu minkäänlainen vastuullisuus, joka vähimmillään merkitsisi vikojen korjaamista, mutta joka aidoimmillaan on tervettä, eli älyllistä elämää

 

Suvaitsevaisuus-aate poistaa ihmiseltä tarpeen nähdä yksilön vastuu. Suvaitsevaisuus vierittää vastuun aina kulttuurille, uskonnolle, valtiolle. Milloinkaan ihminen ei voi olla suvaitsevaisuudessa vastuullinen, eli ajatteleva olento, koska suvaitsevaisuus näkee yksilön ainoastaan oikeuksien vaatijana. Jos suvaitsevainen ihminen näkisi ihmisen vastuullisena, niin silloin hän ei voisi postuloida yksilöille oikeuksia; Kulttuuriin, uskontoon, jengiin, ryhmiin,.. Kaikkeen sellaiseen, joka poistaa yksilön oman vastuun.

Kulttuurinen ihminen on yksilöllinen. Uskonnollinen ihminen on ääriyksilöllinen. Jengissä ihmisestä tulee täys sekopää; oikeuksien vaatija ilman vähäisintäkään tajua vastuusta, eli järjestä.

Suvaitsevaisuudessa, uskonnossa, suvaitsevaisuudessa ja arvoliberalismissa kaikki ihmiset ovat vastuuarvoltaan nollia. Vastaavasti yksilöllä on ääretötön oikeusarvo silloin, kun hän julistaa olevansa yksilö, jonka oikeudet ovat peräisin ryhmältä. Ryhmään kuuluva ihminen ei uskalla itse olla oikeudellinen, koska se merkitsisi, että hänen pitäisi sen rinalla olla myös vastuullinen.

Individualismi, yksilöllisyys, suvaitsevaisuus ja uskonnollisuus on joukkovoimantuntoisuutta. Ilman viiteryhmäänsä suvaitsevainen ei uskaltaisi olla yksilöllinen, omien oikeuksien vaatija, vastuunpakoilija,..

Ninpä huomaamme, mitä yksilöllisyys, eli jengikulttuuri saa aikaan; kukaan ei ole enää vastuussa mistään. Ihminen saa jopa murhata toisen ja hän voi päästä siitäkin ehdonalaisella, joka ei ole mitään, koska yksilöllisyys ei omista vastuuntuntoisuutta, joten sitä ei voi silloin nähdäkään missään muualla kuin jossakin ihmistä suuremmassa.

sinenmaa

Reservin duunari, joka on valmis kertausharjoituksiin rehellisessä ilmastossa Englannin työlakien mukaan <a href="http://sinenmaa.blogspot.fi/" title="http://sinenmaa.blogspot.fi/">http://sinenmaa.blogspot.fi/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu