Pasilan lapsenomainen Ashram

Tuli eilen katseltua ”Jaakko ja maailmanvalloittajat”-ohjelma. Siinä Selinin poika näytti Taavi Kassilan nykyistä elämää. Minusta se elämän pätkä oli erittäin keinotekoista ja hyvin kaukana henkisyydestä… Toki, on myönnettävä, että minulla sattuu olemaan Taavi Kassilaan lähinnä  negatiivinen yhteys…

Oma, aineellista ilmaa hengittävä elämäni alkoi vuonna 1950, eräänä syksyisenä sunnuntaiaamuna jossakin Keski-Suomessa. Kuulin vasta myöhemmin vanhemmiltani, että siihen aikaan Suomessa elettiin materian pula-aikaa. Itse en lapsena sellaista huomannut, joka johtui siitä, että vanhempana eivät olleet aineen kerjäläisiä, vaan erittäin kekseliäitä, suorastaan suurenmoisen neuvokkaita suomalaisia perusihmisiä; He käyttivät omia käsiään luodakseen meille lapsille niin kauniin aineellisen maailman kuin suinkin niissä oloissa oli mahdollista. Isäni oli metsästäjä, kaivosporari, kilpa-ampuja, tukkimies, kalastaja, puuseppä,.. Äitini oli taasen kotiäiti, joka taisi niin ruuan kasvattamisen kuin laitonkin,.. Myöhästyneet kiitokset heille.

Sain siis kodin (ja myös veren) perintönä itselleni rehellisyyden, taitavuuden ja ahkeruuden. Myöhemmin opin tietämään, että olen saanut muiden ihmisten lailla myös geneettisiä ominaisuuksia kuten intuition, ymmärryksen, neuvokkuuden, rohkeuden, viisauden,… Mutta, minulta otti koko nuoruuteni oppia, että minun geneettinen perintöosuuteni ruostuu, jos en sitä itse käytä:

Kaikilla ihmisillä on syntymälahjana viisi hermoston virtapiiriä ja oman tahdon esittämisen myötä ihminen saa niitä vielä pari lisää… Lapsista huomataan, että synnynnäiset ominaisuudet ovat fakta. Mutta aikuisista usein huomataan, että he ovat menettäneet synnynnäiset ominaisuutensa jättäessään toteuttamatta itse itseään ja sen sijaan he heittäytyvät kaikenlaisten uskomusten sokeiksi kannattajiksi luullen aikuisuuden olevan siinä, kun osaa ilman ajatusta julistaa jonkun muun totuutta…

 

Ihmisen jokainen toiminta perustuu hermoston virtapiireihin, joko ihmisen omiin, tekopiireihin, tai sitten synnynnäisiin. Ihmisen lihaksia ja uskomuksia ei ohjaa sattuma, eikä myöskään ajatus, vaan virtapiirit, joita toki voi käynnistää joko ajatuksella tai lihastoiminnalla, kuten huomataan vaikkapa tukoitsijasta, jonka tupakointivirtapiiri käynnistyy, kun hänen kätensä menee taskuun…

Tupakin himo taasen johtuu siitä, että tupakoitsija käyttää vain osittain mieltään vastustaakseen tupakointivirtapiiriään, jolloin tupakoitsijassa ei ole mitään todellista voimaa, joka sammuttaisi hänen tupakointivirtapiirinsä. Himo on siis himon kohteen näennäistä vastustamista. Himoriippuvaisilla olisi aina mahdollisuus sammuttaa oma himonsa, mutta he eivät halua sitä koskaan tosissaan; himonsa orjat ovat heitä, jotka antautuvat itseluomiensa virtapiirien vietäviksi, jotta heidän ei tarvitsisi olla lapsenomaisia; aikuiset ovat luoneet mielikuvia siitä, miten aikuista se on esittää jotakin, polttaa sätkää huulessaan, ja muuta semmosta… Aikuisuus näyttäytyy himoriippuvaisille ainoastaan riippuvaisuuksina. Ihminen tuntee olevansa aikuinen, kun hän on antanut ajallisille virtapiireilleen lähes täyden vallan vetää ihmistä narussa kuin pässiä 

 

Edellä mainittiinkin jo muutama synnynnäinen, ajaton virtapiiri. Ihmisen omia virtapiirejä ovat siis kaveriporukka, uskonto, ateismi, puolueideologia, filosofointi, small-talk, talousoppi, pelihimo, vakauspaketti, tupakointi,.. muutamia vain mainitakseni. Ne kaikki ovat ajallisia, eivätkä sellaiset hyödytä ihmistä mitenkään, koska ne estävät ihmistä elämästä ihmisen elämää.

Jokainen lapsi syntyy maailmaan ilman mitään uskontoa. Yksikään lapsi ei pienenä usko yhtään mihinkään, mutta siitä huolimatta lapsi osaa toimia ihmismäisesti; Lapselle kaikki, mitä hän aistii ja kokee on täydellisen uutta ja ihmeellistä. Lapsi ei voi olla lapsi, jos häneltä puuttuisivat valmiit hermostolliset, eli ajattomat virtapiirit, tai jos lapsi käyttäytyisi jonkin opin/uskomuksen mukaan. Lapsesta kehittyy aikuinen, kun hän jättää synnynnäiset virtapiirinsä käyttämättömiksi ja sen sijaan alkaa uskomaan aikuisia, jolloin sitä kautta lapsi oppii ohjelmoimaan hermostoaan. Mitä usemman opillisen käyttäytymismallin kasvava lapsi on ohjelmoinut aivoihinsa sitä pelokkaammaksi hän on tullut omalle itselleen.

Edellä sanottu selviää parhaiten seuraamalla uskovaisten puheita; jokainen uskovainen julistaa, että hänessä on funktioita, joita hän joutuu koko ajan piilottamaan ja pelkäämään; uskovaiset pelkäävät suunnattomasti sitä olemusta itsessään, mitä ihminen on ollut lapsena. Olkaa lasten kaltaisia, julitsi muuan lapsenomainen kaveri aikoinaan.

Olen sitä mieltä, että nykyaika varsinkin opettaa lähes kaikki ihmiset pelkäämään omaa sisintään, juuri niitä hermoston virtapiirtejä, joiden mukaan ihminen luonnostaan käyttäytyisi, jos ihmiseen ei olisi ohjelmoitu sovinnaistapoja ja muodikkaita käyttäytymissääntöjä.

Ihminen ei voi toteutua mitenkään muutoin kuin ominaisuuksina ja ominaisuuksien kautta; Jopa tiede on jo kiistattomasti osoittanut, ettei lapsi ole tyhjä taulu, vaan jokainen lapsi omaa täsmälleen samanlaiset universaalit käyttäytymismallit, joita kutsun tässä hermoston ajattomiksi virtapiireiksi yksinkertaisesti siksi, koska niiden on pakko olla hermostossa, koska jos synnynnäiset mallit eivät olisi hermoston virtapiirejä, niin silloin hermosto aivoineen olisivat tarpeettomia… Ajattomia synnynnäiset virtapiirit ovat siksi, että ihminen luonnostaan jo lapsenakin pystyy kuvittelemaan avaruusolentoja, joihin hän voisi olla älykkäässä yhteydessä…

 

Luultavasti oma hermostoni ei ollut kovin vastaanottainen uskomuksille ja niiden mukaiselle behaviorismille. Varsinkin Leningradin piirityksen kokenut äitini sai pidettyä minut visusti irti niin kommunistisesta ajattelusta kuin Suomi-yhteiskunnan rakastamisestakin. Siitä suuret kiitokset hänelle sinne jonnekin.

Sain siis itselleni kodin, joka ei kuvia kumarrellut. Siitä huolimatta minulla oli sangen värikäs lapsuus ja nuoruus aina 30-kymppisyyteeni saakka, jolloin olin saanut tarpeekseni ”värikkäästä” elämästä; menin iltakouluun ja sitä kautta pääsin Helsinkiin ja HY:hyn opiskelemaan. Mutta viiden vuoden jälkeen huomasin, että opiskeluni professoriksi ei sujunutkaan ennalta laatimani suunnitelman mukaan, joten jouduin katkaisemaan kyseisen suunnitelmani ja lähtemään vapaaehtoisesti pois niin osakunnan asunnosta kuin yliopistostakin; Otin polkupyöräni päälle kaiken tarpeelliseksi ja lähdin ikään kuin elämäni retkelle. Vuosi oli 1995.

 

Tuli syksy 1996. Olin jo siinä vaiheessa asunut yli vuoden Pasilan metsässä, jonne olin rakentanut itselleni majan ja kiviäkin olin jo ehtinyt kasailla. Siinä vaiheessa jouduin Roihuvuoreen yhteen asuntoon, jonka asukas oli Matti Markkasen vaimo. Matti itse istui Suokissa, missä Taavi Kassila oli häntä usein tapaamassa. Tapahtui sitten niin, että muuan kerta, kun olin Matin vaimon luona kylässä, Taavi tuli myös sinne. Syntyi jonkinlainen keskustelutilanne, jonka kuluessa mainitsin hänelle, että asuin metässä, jonne olin rakentanut omin käsin itselleni kodin.

 

Yliopistossa olin usein kuuntelemassa Taavin järjestämiä filosofia-tyyppisiä luentoja. Pidin niistä kovasti. Siksi kuvittelinkin, että Taavi pystyisi ymmärtämään myös sellaista elämää, mikä tapahtuu suomalaisessa metsässä. Mutta eikös mitä; Taavi julisti, että se on rikollista rakentaa metsään koti; että minä olen rikollinen. Siihen lopahti kerralla kaikki se, mitä olin Taavista uskonut; en uskonut enää pätkääkään Taavin henkisyyteen, vaan aloin näkemään hänen lävitse. Kuten aloin näkemään monen muunkin ihmisen lävitse; näin, miten teennäisiä ja tyhjiä lähes kaikki ihmiset ovat; he luulevat olevansa jotakin toteuttaessaan kuka tupakointia, kuka rikasta, kuka uskovaista, kuka joogia,…, mutta he eivät ole yhtään mitään, koska heitä liikuttaa vain ja ainoastaan heidät omat luomuksensa, heidän itse itsensä ohjelmoimat hermostolliset virtapiirit, jotka kaikki ovat pelkästään himon virtapiirejä.

Olkoon ihmisen ajattelun pontimena mikä oppi tahansa, niin se ei ole mitään muuta kuin himoa, joka on yksi yhteen vaikkapa tupakin- tai viinan himon kanssa. Sekä uskonto että tupakointi ovat aivoissa ihmisen omia luomuksia, joilla ei ole mitään yhteistä niille ihmisen ominaisuuksille, joita ihminen on saanut syntymälahjanaan.

Ihminen on aito ja elävä vain silloin, kun häntä liikuttavat synnynnäiset virtapiirit. Monet tosin luulevat, että ihminen tarvitsee aivoihinsa uskomuksia, oppeja, politiikkaa, rikkautta, mutta minä sanon, että ihminen ei tarvitse aivoihinsa mitään, mitä siellä ei lapsena jo ole. Kaikki se rasittaa ja sokaisee ihmistä, mikä ei ole hänessä synnynnäistä. Tässä on huomautettava, että kaikki tieto on meissä kaikissa synnynnäistä; meidän tulee vain muistaa se. Tietäminen on ajattoman tiedon muistelua.

 

Aiemmin kerroin, että jos ihminen ei käytä synnynnäisiä ominaisuuksiaan, kuten intuitiota, niin silloin hän menettää ne. Aivan samalla ihminen voi menettää vaikka ymmärryksen, miten hän menettäisi kielellisen kykynsä; Jos ihminen ei puhu, niin silloin hän menettää lopulta puhekykynsä. Jos ihminen ei toimi intuitiivisesti, niin silloin hänen intuitionsa sammuu, jolloin ihminen joutuu entistäkin voimakkaammin opillisuuden pauloihin.

Esimerkiksi rikkaat ovat menettäneet neuvokkuuden virtapiirin, koska he katsovat, että rahalla saa ostettua muiden neuvokkuuden hedelmiä. Erityisen pahalta se tuntuu täältä katsoen, kun poliitikoiksi valikoituu vain sellaisia, joilta on lähes tyystin hävinneet kaikki synnynnäiset virtapiirit, joita poliitikot joutuvat sitten kompensoimaan ääliömäisillä opeillaan, kuten huomataan tämän päivän Suomesta, missä yksikään poliitikko ei enää usko suomalaisten neuvokkuuteen ja intuitioon.

 

Havaitaan siis se totuus, että kun ihminen on oppinut olemaan aikuiksiksi, niin silloin hän ei enää pysty uskomaan ihmiseen itseensä. Aikuiset joutuvat koko ajan olemaan varuillaan, ettei heissä vielä mahdollisesti kituva  lapsi vaan pääsisi enää hereille… Aikuisten koko elämä kuluu oman todellisen olemuksen pelkäämisessä ja piilottelussa. Aikuiset häpeävät hirvittävästi sitä, että he ovat joskus olleet intuitiivia, neuvokkaita, ymmärtäväisiä, rohkeita,.. lapsenomaisia!

Olen sitä mieltä, että jopa kaikkein henkistynein Intiassa oleva joogikin on täysin eksyksissä omasta itsestään. Miten muutoin voisikaan olla; Jos tai kun ihminen käyttäytyisi lapsenomaisesti, niin silloin hänellä olisi erittäin hyvin kehittyneet synnynäiset virtapiirit, sillä mikään muu ei voisi olla mahdollista; on mahdoton ajatus, että joku viisikymppinen voisi olla lapsenmielinen mitenkään muutoin kuin toteuttamalla synnynnäisiä virtapiirejään, ja kun ihminen toteuttaa hermostonsa virtapiirejä sitä herkemmiksi ne tulevat.

Ihminen elää ja asuu hermostossaan. Hermostossa hermoston tavoilla, tai hermostosta pois

 

Olen rakentanut Pasilaan kivilinnan, koska en voinut muutakaan,  koska huomasin, miten järjetöntä se olisi elää tämä ainutkertainen elämä peläten omaa itseään. Rakensin kivilinnan toteuttamalla sitä mitä todella olen. Jos se on rikollinen teko, niin silloin olen rikollinen. Mutta mielestäni ihminen on tehnyt rikoksen itse elämää kohtaan, jos hän yrittää kompensoida opillisesti, uskonnollisuudellaan, henkisyydellään, rikkauksillaan sen, mitä hän oli lapsena.

Ihminen on vapaa joogasta, mietiskelystä, meditaatiosta, rikkaudesta, köyhyydestä, opillisuudesta, uskonnoista. Mutta vain lapsenmielisenä. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

 

PS. Jos olisin guru, häpeäisin kuollakseni sitä, jos minun pitäisi asua jonkun muun tekemässä ashramissa. Onnekseni olen vain tavallinen perussuomalainen. Rakastan suomalaisuutta, koska tiedän omasta kokemuksestani, että pärjäisin nykyisellä olemuksellani missä tahansa, jopa taivaissa, jonne olisin koska tahansa valmis rakentamaan mahtavan kivilinnan 

 

 

 

sinenmaa

Reservin duunari, joka on valmis kertausharjoituksiin rehellisessä ilmastossa Englannin työlakien mukaan <a href="http://sinenmaa.blogspot.fi/" title="http://sinenmaa.blogspot.fi/">http://sinenmaa.blogspot.fi/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu